Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin miehen viettämään yhteistä aikaa ilman lapsia?
21.01.2011 |
Meidän elämä on viimeisen vuoden aikana livennyt siihen että ollaan kotona lasten kanssa tai käydään kylässä lasten kanssa. Tai käydään ulkona syömässä ja yllätys yllätys, lapset mukana. Ollaan äiti ja isä, meidän parisuhteemme on jäänyt kerran viikossa seksiä-tasolle. Keskustelutkin ovat hiipuneet kokonaan.
Yritin tästä miehelle puhua kaksi kuukautta sitten. Ei ymmärtänyt alkuunkaan mitä sanoin. Oli sitä mieltä että hyvähän meillä tässä on, ei riitoja, ei taloudellisia huolia, uusi kaunis koti, terveyttä riittää itsellä ja lapsilla. Omista menoistakaan ei koskaan tule kiistaa. Kaikki loistavasti, mutta kuitenkin niin huonosti. Kun kerroin kaipaavani yhteistä aikaa ilman lapsia, esim. leffassa tai syömässä käyntiä (lapsenvahdin saanti ei ongelma), totesi että voisihan sitä joskus käydä. Olen nyt ehdottanut 2 kertaa, kummallakaan kerralla ei ole ollut halukas lähtemään.
En tiedä mihin tämä parisuhde on menossa.
Kommentit (30)
Kokeiltu on, eikä toiminut. Olen käynyt lukuisia kertoja leffassa ystävien kanssa, mies kysyi oliko hyvä leffa ja siihen se keskustelu jäi. Alkoi katsomaan telkkaria. Kun käyn ystävien kanssa riennoissa, ei siihenkään puutu mitenkään.
Surullista, miten sopiva sana kuvaamaan tätä liittoa. Joskus toivoisin että olisimmepa molemmat räiskyviä ihmisiä, jotka riitelee paljon mutta myös rakastaa paljon. Yksikseen on hankala aloitaa riitaa, kun kaikki sanomani valuu kuin vesi hanhen selästä.
ap
ap
Turussa on tehty tutkimus (väitöskirja?) lasten puhumattomuudesta. Monilta puuttuu arkipuhe ja he ilmaisevat itseään telkkarin tai pelien sanonnoilla. Jos miehesi on noin kiinnostunut telkkarista, niin se on ehkä vienyt häneltäkin kyvyn kommunikoida.
Jos sinä saat iloa kavereistasi ja riennoista, niin mene niiden pariin!
Tuntuu vähän kuin miehesi olisi suorittaja. Nyt kun on lapset ja kodit ja "kaikki hyvin", niin homma on ikäänkuin suoritettu ja sen voi kuitata. Sitten voi kaikessa rauhassa homehtua telkkarin ääressä. Elämä vaan ei ikävä kyllä pysähdy samalla tavalla.
Jaksamista, ap!
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitan anopille voiko ottaa lapset hoitoon ja yöksi lauantai-iltana ja teen muutkin järjestelyt lauantai-illan suhteen. Jos mies kieltäytyy lähtemästä, jääkööt kotiin telkkaria tuijottamaan, minä menen yksin. Epäilen että niin siinä tulee käymään. =(
Just tänään viimeeks päätin taas nostaa kissan pöydälle, ja soitin miehelle töihin muuta asiaa, ja sitten taas mainitsin, että kun sitä yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän... Mutta eihän se tapansa mukaan saa sanaa suusta, kun parisuhteesta pitäisi puhua, tai muista oleellisista asioista.
Meillä ihan samanlaista, että kaikki on periaatteessa ok, mutta kaipaisin just noita samoja juttuja, mieheni seuraa... Perheenä ollaan kyllä yhdessä, mutta kahdestaan ei, eikä minun jutut taida kiinnostaa, tai minä ihmisenä... Miehen mielestä taas mikään ei ole pielessä. Kait.
Se, joka kirjoitti, että lapset ovat vaan vähän aikaa pieniä ja blaa blaa, niin se on kyllä bullshittiä että odottamalla saisi hyvän ja toimivan parisuhteen. Niin se vaan ei mene, vaan siinä vieraantuu toisesta. Parisuhteen eteen on tehtävä töitä, ei sitä voi laittaa kaappiin odottelemaan parempiä päiviä. Vielä kun sais miehenkin ymmärtämään asian... On jotenkin järkyttävän yksinäinen olo, kun tavallaan se tärkein ihminen puuttuu, vaikka onkin vierellä.
Just tänään viimeeks päätin taas nostaa kissan pöydälle, ja soitin miehelle töihin muuta asiaa, ja sitten taas mainitsin, että kun sitä yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän... Mutta eihän se tapansa mukaan saa sanaa suusta, kun parisuhteesta pitäisi puhua, tai muista oleellisista asioista.
Meillä ihan samanlaista, että kaikki on periaatteessa ok, mutta kaipaisin just noita samoja juttuja, mieheni seuraa... Perheenä ollaan kyllä yhdessä, mutta kahdestaan ei, eikä minun jutut taida kiinnostaa, tai minä ihmisenä... Miehen mielestä taas mikään ei ole pielessä. Kait.
Se, joka kirjoitti, että lapset ovat vaan vähän aikaa pieniä ja blaa blaa, niin se on kyllä bullshittiä että odottamalla saisi hyvän ja toimivan parisuhteen. Niin se vaan ei mene, vaan siinä vieraantuu toisesta. Parisuhteen eteen on tehtävä töitä, ei sitä voi laittaa kaappiin odottelemaan parempiä päiviä. Vielä kun sais miehenkin ymmärtämään asian... On jotenkin järkyttävän yksinäinen olo, kun tavallaan se tärkein ihminen puuttuu, vaikka onkin vierellä.
lapset aina olleet helppoja, ei pahemmin sairastelleet, uhmaiät menny helpolla. Lasten ja arjen raskauden vuoksi ei ole parisuhdetta jouduttu laittamaan jäihin. Toki joskus elämäntilanne voi olla sellainen jonkin aikaa, esim. vakavat sairaudet, paljon työkiireitä, vaikeat taloudelliset ongelmat, jolloin parisuhde ei ole päällimmäisenä mielessä. Mutta meillä tätä tilannetta on kestänyt pitkästi yli vuoden ilman mitään noista mainitsemistani kriiseistä. Ja kuten kerroin, lastenhoito järjestyy parin päivän varoitusajalla aina kun halutaan. Mahdollisuuksia olisi lähteä, mutta toisen osapuolen kiinnostus puuttuu täysin. Miten ajan kuluminen auttaisi parisuhteeseen? Pikemminkin se vain hautautuu syvemmälle kaapin perukoille, paikkaan minne ei valo paista ehkä koskaan.
ap
Just tänään viimeeks päätin taas nostaa kissan pöydälle, ja soitin miehelle töihin muuta asiaa, ja sitten taas mainitsin, että kun sitä yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän... Mutta eihän se tapansa mukaan saa sanaa suusta, kun parisuhteesta pitäisi puhua, tai muista oleellisista asioista.
Meillä ihan samanlaista, että kaikki on periaatteessa ok, mutta kaipaisin just noita samoja juttuja, mieheni seuraa... Perheenä ollaan kyllä yhdessä, mutta kahdestaan ei, eikä minun jutut taida kiinnostaa, tai minä ihmisenä... Miehen mielestä taas mikään ei ole pielessä. Kait.
Se, joka kirjoitti, että lapset ovat vaan vähän aikaa pieniä ja blaa blaa, niin se on kyllä bullshittiä että odottamalla saisi hyvän ja toimivan parisuhteen. Niin se vaan ei mene, vaan siinä vieraantuu toisesta. Parisuhteen eteen on tehtävä töitä, ei sitä voi laittaa kaappiin odottelemaan parempiä päiviä. Vielä kun sais miehenkin ymmärtämään asian... On jotenkin järkyttävän yksinäinen olo, kun tavallaan se tärkein ihminen puuttuu, vaikka onkin vierellä.
lapset aina olleet helppoja, ei pahemmin sairastelleet, uhmaiät menny helpolla. Lasten ja arjen raskauden vuoksi ei ole parisuhdetta jouduttu laittamaan jäihin. Toki joskus elämäntilanne voi olla sellainen jonkin aikaa, esim. vakavat sairaudet, paljon työkiireitä, vaikeat taloudelliset ongelmat, jolloin parisuhde ei ole päällimmäisenä mielessä. Mutta meillä tätä tilannetta on kestänyt pitkästi yli vuoden ilman mitään noista mainitsemistani kriiseistä. Ja kuten kerroin, lastenhoito järjestyy parin päivän varoitusajalla aina kun halutaan. Mahdollisuuksia olisi lähteä, mutta toisen osapuolen kiinnostus puuttuu täysin. Miten ajan kuluminen auttaisi parisuhteeseen? Pikemminkin se vain hautautuu syvemmälle kaapin perukoille, paikkaan minne ei valo paista ehkä koskaan.
ap
ilmaista sitä että olen samaa mieltä tuon ensimmäisen lainauksen kirjoittajan kanssa. On ihan pöppöä kuvitella että parisuhteen voi tunkea muutamaksi vuodeksi hyllylle odottelemaan (kunnes lapset on isoja) ja sieltä se ilmaantuisi taas samanlaisena jollainen se oli ennen lapsia. Moni pariskunta eroaa siinä vaiheessa kun lapset saatu aikuiseksi ja omilleen. Ihmetellään kuka onkaan se vieras mies/nainen jota puolisoksi pitäisi kutsua. Kuluneet vuodet ovat muuttaneet molempia.
Sitä en tahdo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietoinen mitä mielessäsi liikkuu? Onko hän aina ollut tuollainen parisuhteessanne? Minkälaista parisuhde elämänne aiemmin oli, voisko niitä saada ehkä takaisin? Jos mies on luonteeltaan tuollainen perus mölli, ei sitä voi muuttaa. Sinun on sopeuduttava ja etsittävä elämääsi muita virikkeitä. Jos hän on aiemmin ollut osallistuvampi ja aktiivisempi parisuhteessa, niin sitten on asiat huonommin,. Hänellä on jokin asia joka vaivaa mieltä , mutta ei saa sanottua sitä TAI ei edes itse tunnista itsessään tyytymättömyyttä.
Jos puhuminen ei onnistu, kirjoita kirje. Tärkentä on että tuot hänelle tietoon ajatuksesi. Hän joko lähtee mukaan suhteen parantamiseen tai sitten joudut tekemään omia ratkaisuja tullaksesi muulla tavoin onnelliseksi elämässäsi. Ole miehen kanssa suora, älä käytä -isi päätteitä vaan kerro miten haluat asioiden olevan ja mitä aiot tehdä tullaksesi onnellisemmaksi.
että se on joka ilta menossa jossain harrastuksessa Vain viikonloput on meillä yhteistä aikaa.
Mies on valitellut mulle aikansa kun en ole mikään maailman sporttisin nainen,kovasti yritän muuttua.Ei vaan ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tyytyväinen asioihin aivan kuten miehesi. En kaipaa hirveitä, tämä arki on riittävä. Minulle riittää lenkit kavereiden kanssa, joissa saa puhua asioista. Illat olen miehen kanssa kun lapset menevät nukkumaan (tosin meillä lapset pysyvät sängyssä vasta 21:30 ja itsekin pitäisi mennä 22-23 nukkumaan). Tällöin meilläkin katsotaan televisiota ja jutellaan vähän, seksiä se kerran viikossa.
Silti minä rakastan miestäni. En vain odota saavani häneltä sitä kaikkea elämänsisältöä, enkä edes kaipaa hirveästi sitä rakastumistunnetta, minulle riittää tämä rakastaminen. Luultavasti keskustelen jo enemmän lasten kanssa (isompien koululaisten kanssa ihana jutella kaikista kysymyksistä) ja toisaalta nautin kun saan vain olla. Lisäksi vaikka teen vain 6h työpäiviä, niin työelämäkin tuntuu imevän mehuja ihan riittämiin ja siellä saa keskustella. Lisäksi saa kuskata lapsia harrastuksiin ja aina jossain välissä vaihtaa jonkun sanan jonkun kanssa.
Uskomatonta kyllä olen suht puhelias ja vilkaskin ihminen, sekä aika sosiaalinen. Mutta kyllä tässä elämän pyörityksessä kaipaa sitä arkea ja erityisesti kotona oloa. Mielummin menen perheen kanssa saunaan kuin miehen kanssa kahdestaan ravintolaan.
tietoinen mitä mielessäsi liikkuu? Onko hän aina ollut tuollainen parisuhteessanne? Minkälaista parisuhde elämänne aiemmin oli, voisko niitä saada ehkä takaisin? Jos mies on luonteeltaan tuollainen perus mölli, ei sitä voi muuttaa. Sinun on sopeuduttava ja etsittävä elämääsi muita virikkeitä. Jos hän on aiemmin ollut osallistuvampi ja aktiivisempi parisuhteessa, niin sitten on asiat huonommin,. Hänellä on jokin asia joka vaivaa mieltä , mutta ei saa sanottua sitä TAI ei edes itse tunnista itsessään tyytymättömyyttä.
Jos puhuminen ei onnistu, kirjoita kirje. Tärkentä on että tuot hänelle tietoon ajatuksesi. Hän joko lähtee mukaan suhteen parantamiseen tai sitten joudut tekemään omia ratkaisuja tullaksesi muulla tavoin onnelliseksi elämässäsi. Ole miehen kanssa suora, älä käytä -isi päätteitä vaan kerro miten haluat asioiden olevan ja mitä aiot tehdä tullaksesi onnellisemmaksi.
Ei todellakaan puhumaton ja pussaamaton perusmölli, pikemminkin päinvastoin. Ollaan juteltu paljon, toisinaan pitkälle yöhön. Naurettu yhteisille jutuille, suunniteltu tulevaisuutta. Sitä ei ole ollut enää reiluun vuoteen.
Yritin myös kysyä onko töissä jokin asia mikä rassaa, ei ainakaan myöntänyt. Onhan siellä muutoksia ollut, mutta ei kuulemma ole vaikuttanut hänen työhönsä mitenkään. Muutokset työpaikalla on alkaneet puoli vuotta sitten, miehessä muutos tapahtunut jo aiemmin.
Tämä on niin turhauttavaa. Ei tiedä mihin tarttuisi vai antaisiko vain mennä alaspäin koko suhteen. Vai taistelisiko sittenkin. Miten taistellaan yksin? Kun toinen osapuoli ei halua.
ei kannata jäädä ikuiskis ajoiksi odottelemaan a voivottelemaan osko mies joskus saisi aikaiseksi jotain. Jos muutosta kaipaat, tee jotain sen eteen että näin tapahtuu! Kun tästä tulee teille rutiinia niin mieskin varmaan vuorollaan oppii sitten järjestämään jotain. Vai?