Uhmaako, nyt jo ? :o
Pikkuneiti nyt 1v5kk ja mahdoton kiukuttelija :D On siis jatkunut jo n.3 kuukautta... Ei suostu syömään, varsinkaan syöttämällä vaan hän itse tahtoo syödä. Ihan hyvä, että oppiikin joskus itse syömään. Mutta kun se lautanen ja kaikki ruoka lentää aina lattialle ja suuhun/mahaan asti ei päädy ruokaa juuri lainkaan :( maitoa, maitoa ja maitoa vaan kokoajan.. myös leipää pyytää, mistä ei kylläkään syö kuin keskustan :D
Ei myöskään nuku hyvin. Satunnaisia öitä on kun ollaan nukuttu kokonaan, muuten heräilee 1-3 kertaa yössä :/ Nukkumaan meno: yhtä taistelua joka ilta !
Vaipan vaihto : taistelua useimmiten :D Onnistuu kyllä loppujen lopuksi kun vaan kerron, että se vaippa on nyt vaan laitettava.
Hampaiden pesu : lempipuuhaa, mutta sitä ei saisi lopettaa lainkaan :D ainakin 20min huutoa sen jälkeen :D
jos ei saa tahtoaan läpi : huutaa selkä kippurassa, mutta useimmiten nipistää, lyö, raapii joskus jopa puree !! :( ja kun sanoo ettei niin saa tehdä, koska se sattuu niin aivan varmasti raapii ym. uudestaan..
On myös mielettömän mustasukkainen. Suuttuu jos minä ja mieheni esim halataan. Kauhea huuto ja pakko ängetä väliin. Ja kun pääsee väliin niin saattaa lyödä isiä :(
Melkonen neiti meillä, omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa :D Että sitä varsinaista uhmaa odotellessa....
Kommentit (3)
Saattaa kyl olla ihan vasta alkua tulevalle :D Meil ei myöskään saa lusikkaan koskee, se vasta kamala juttu onkin :D Osaa tyttö kultainenkin olla. Tulee antamaan pusuja ja haleija iham omatoimisestikin :) Päiväkodista kun hakee, niin juoksee vastaan ja tahtoo heti halin
Kivoja rinsessoja on siis muillakin... Meillä lapsi on kyllä yli parivuotias jo, mutta vähän samanlaista on ollut samasta iästä alkaen. Lapsi saa hirveitä raivareita ihan pienimmistäkin jutuista, yritän opettaa hänelle, että usein riittää ihan vaan jos sanoo nätisti "ei", aina ei tarvitse alkaa kiljua ja vääntelehtiä, että viesti menisi perille.
Jaksamista vaan! Taitaa olla aika temperamenttisia tyttöjä, mutta siitä on hyötyäkin elämässä!
Heippa, oli ihan pakko kertoa meiän pikku prinsessasta. Juuri ton ikäisenä hänellä alkoi pahin uhma. Ihan pientä oli n. vuoden ikäisenä. Eli meilläkin oli kauheaa tappelua syömisen kanssa, ei saanu edes koskea lusikkaan, kun alko jo raivoaminen, ja maito vaan maistu.. Päätettiin jo sillo et syököön ite vaikka paikat oiskin sekasin sen jälkeen, kyllä sen sotkun kestää, kun tietää et toinen vasta opettelee.. Ja sama oli vaipan laittamisessa, tai pukemisessa. Hän on ihan vasta alkanut haluamaan et luetaan iltasatu, ja se jo rauhoittaa hänet, kun sanoo et äiti lukee sulle kirjaa.. Hampaiden harjauksen kanssa on ollu pieniä ongelmia, joten annan hänen itse pidellä harjaa, ja minä liikutan sitä hänen suussaan. Yöt nukkuu hyvin, siinä ei mitään. Neidillä on siis ikää nykyään 1v8kk. Ja saa edelleen näitä mustasukkaisuus kohtauksia. Ja sillo, vaikka se raapiminen sattuiskin, ei huomio sitä, ja jos alkaa liian väkivaltaiseksi, niin ylinäyttelee et se sattuu ja et tulee pipi. Näin meille sanottiin neuvolassa ja auttoihan se. Ja raapiminen on vähentynyt siitä mitä se ennen oli. Ja mitä lyömiseen tulee, niin tiukka EI! Ottaa vaikka käsistä kiinni ja menee lapsen tasolle (eli kyykistyy hänen eteen) ja katsoo silmiin tiukasti.
Kaikillahan lapsilla on näitä vaiheita, ja menee jossain vaiheessa ohi,(toivottavasti =) )...