Ero ulkomaankomennuksen aikana?

mutta Suomessa olisi helpompaa, kun olisi edes joitain turvaverkostoja ja enemmän kodin ulkopuolista elämää. Sehän se ongelma onkin.

Vaimo muutti kesken Suomeen ja olihan siinä aikamoinen järjestely hänellä, kun ei ollut kotia (olivat myyneet talonsa lähtiessään) mihin palata. Asui lasten kanssa sukulaisten luona jonkin aikaa ja etsi samalla töitä sekä asuntoa. Onneksi molemmat järjestyivät sitten suht nopeasti.

Vaimo muutti kesken Suomeen ja olihan siinä aikamoinen järjestely hänellä, kun ei ollut kotia (olivat myyneet talonsa lähtiessään) mihin palata. Asui lasten kanssa sukulaisten luona jonkin aikaa ja etsi samalla töitä sekä asuntoa. Onneksi molemmat järjestyivät sitten suht nopeasti.

perheenä ulkomailla,toisella kerralla jopa oli koira mukana.

Yhdessä ollaan.Kallista lasten käydä kouluja ulkomailla,se oli meillä syy miksi palattiin Suomeen ja talo odotti paikoillaan,ei oltu myyty pois eikä edes vuokralaisia hankittu.

Mieti tarkkaan, mistä paha olosi johtuu.

Kerroit, ettei sunulla ole tukiverkostoa, teillä on lapsia ja mies todennäköisesti paljon töissä.



Jatkuuko komennus vielä pitkään ja onko teillä mitään selkoa tulevaisuudesta?



Vaikka elämäsi tuntuisi juuri nyt olevan täysin umpisolmussa, niin mieti vielä tarkkaan, että muuttuisiko elämäntilanne vain posiviiviseen suuntaan eron myötä (taloudellinen tilanne, lasten ikävä, Suomen ilmasto, lasten ja sinun ulkopuolisuuden tunne myös uudessa "kotimaassa" jne.).



Voisitko yrittää parantaa omaa sosiaalista verkostoasi ja asennoitua kasvattamaan lapset ikäänkuin yksinhuoltajana, vaikka mies käykin joskus kotona?



Kumpi vaihtoehto on sinulle parempi: a) Elät turhauttavaa, mutta taloudellisesti vakaata elämää lasten kanssa käytännössä yksinhuoltajana vieraassa maassa vai b) Elät työntäyteistä elämää yksinhuoltajana ahtaassa vuokrakaksiossa Suomessa?



Tunnen ihmisiä, jotka valitsivat ap:n tilanteessa vaihtoehdon b ja on nykyisin vielä onnettomampia kuin ennen eroa.

Kuten joku totesi, että ulkomaankomennus on parisuhteelle tiukka paikka, se on sitä todella. Kaikki vanhat parisuhteen ongelmat kasaantuvat ja mutkistuvat ja pahenevat ja uusia ongelmia syntyy tiuhaan tahtiin. Minun neuvoni on omaa ja muiden expat-perheiden elämää sivusta seuranneena, että älkää tehkö mitään ratkaisua ennenkuin olette palanneet Suomeen takaisin.



Elätte poikkeusoloissa ja vaikka nyt tuntuisi siltä, että ongelmat eivät johdu komennuksesta, se ei ainakaan auta ratkaisemaan niitä. Tehkää yhteinen päätös, että lykkäätte päätöksentekoa tulevaisuuteen ja elätte sen suhteen rauhassa siellä. Otatte asian uudelleen käsittelyyn Suomessa. Aikalisänotto helpottaa oloanne ja saatte edes arkenne sujumaan.



Komennusaika vaatii niin paljon, että sille on annettava oma aikansa ja rauhansa ja hyväksyttävä, että harvalla perheellisellä parisuhde silloin kukoistaa. Extremelaji se pikemminkin on ja sen kestettyään tietää, ettei ihan pienistä murru.

mutta mies ei halua yrittää, korkeintaan vain katsoa, miten käy. En selviä järjissänä jatkuvassa syyttelyssä ja pahantuulisuudessa (meidän molempien).



Parisuhdeterapia vieraalla kielellä ei tule onnistumaan. Omat keinot tilanteen parantamiseen ovat hukassa.



Talous ei merkittävästi huonone, vaikka Suomeen muuttaisimmekin. Aikaa lapsille olisi paljon vähemmän. Eniten huolettaisi lasten ja isän suhde sekä lasten reaktio suunnitelmien muuttumiseen. Nyt ovat asennoituneet olemaan täällä vielä tietyn ajan. Olisiko paluumuutto ja uudenlainen elämä yhden vanhemman kanssa liian rankkaa? Taas ero ystävistä ja kaikesta tutusta.

perheenä ulkomailla,toisella kerralla jopa oli koira mukana. Yhdessä ollaan.Kallista lasten käydä kouluja ulkomailla,se oli meillä syy miksi palattiin Suomeen ja talo odotti paikoillaan,ei oltu myyty pois eikä edes vuokralaisia hankittu.

luetun ymmärtämisen kanssa?

Eikö kukaan muu ole eronnut kesken komennuksen?



On niin epäonnistunut olo palata Suomeen lasten kanssa. Tuhlaajatytön paluu tai jotain sinnepäin?

Mitä sanon lapsille? Äiti ei kestä enää isiä ja vie teidät toiselle takaisin Suomeen?



En jaksaisi ryhtyä järjestelemään isän ja lasten tapaamisia. Ei jaksaisi ryhtyä järjestelemään asumista. Ei jaksaisi yksin kestää lasten sopeutumista takaisin ja isin ikävöintiä.



Mutta raastavaa tämä yhdessä asuminenkin. Mies on täysin välinpitämätön, puhuu vain pakollisen, välttää vahingossakaan koskemasta ja toivoo, ettemme olisi kotona yhtä aikaa, jos se vain on mahdollista. Eikä täällä ole minkäänlaista tukiverkkoa, ei ystäviä eikä tuttavia eikä muita läheisiä ihmisiä.

Kauanko olette olleet uudessa maassa, kauanko komennus kestää? Oliko ongelmia jo ennen lähtöä jne.



Jos olette olleet siellä vasta hetken niin kehottaisin sinnittelemään.

Joitain ongelmia oli myös kotimaassa (kuten kai kaikilla), mutta täällä meni aluksi hyvin, paremmin kuin kotimaassa. Mieheni ei koskaan aiemmin ole mitään ongelmia myöntänyt olevan, vaikka olen koettanut niistä kyselläkin.



Komennus kestää vielä vähän yli vuoden eli niin pitkään, että ehdimme tehdä toisemme hulluiksi.



Olen yrittänyt puhua, että mietittäisiin nyt keinoja, kuinka saatsisiin tämä homma toimimaan komennusajan ja sitten olisi kaikkien kannalta helpompi erota.



Mutta en kestä sitä, että puoliso on täysin välinpitämätön minusta, ei edes puhu minulle, jollei ole ihan pakko ja suhtautuu minuun yhtäkkiä kuin vieraaseen ihmiseen. Poistuu huoneesta, kun tulen sisään ja lähtee ulos kun tulen kotiin. Saattaa esim. kysyä lainaan jotain tavaraani, jonka olen vuosia sitten ostanut yhteiseksi ja joka on ollut tähän asti yhteisessä käytössä eikä sen käyttöön ole koskaan toisen lupia tarvittu.

Tultiin pois koska mieheni isä on pahasti sairas.

Viimeksi kun oltiin äiti pääsi kuolemaan.'

Mieheni pelästyi kun isä joutui sairaalaan ja palasimme lopullisesti Suomeen.

Ei helppoja ratkaisuja.

Tultiin pois koska mieheni isä on pahasti sairas.

Viimeksi kun oltiin äiti pääsi kuolemaan.'

Mieheni pelästyi kun isä joutui sairaalaan ja palasimme lopullisesti Suomeen.

Ei helppoja ratkaisuja.

Onko teillä lapsia? Minkä ikäisiä? Miten he reagoivat äkkimuutokseen (ja mahd. päiväkodin/koulun vaihtumiseen)?

Itsellä samat mietteet. Ei ikinä olisi uskonut, että odotettu ulkomaankomennus päättyisi näin.

vaimona minäkin täällä mukana...onneksi on skype ja olen saanut ihania ystäviä täältä =)

kaikki ulkomaille lähtevät uraäidit eivät mene siellä ulkomaillakin töihin jos parisuhde ei kestä kotiin jäämistä? Onko se jokin ulkomaankomennuksen normi ettei vaimo saa käydä töissä kuten Suomessa?

ei ulkomaalaista, heikosti paikallista kieltä osaavaa naista noin vain töihin oteta. Ja usein ulkomailla asuminen on etenkin aluksi niin aikaa ja energiaa vievää, että toisen vanhemman aika menee aika täysin lasten ja arjen asioiden hoitamiseen.



Mutta onko tässä ketjussa todella olennaisinta se, onko puoliso töissä vai ei? Jos pariskunta olisi eroamassa Suomessa, kyselisikö kukaan, onko nainen töissä ja miksei ole jne?

Asumme ulkomailla puolison komennuksen vuoksi ja puoliso ilmoitti haluavansa eron. Kuukausi sitten. Syyta ei kerro eika enaa puhu mulle.

Oon ihan sekaisin, enkä tieda mita tekisin.



Puolison sopimus ei ole sallinut minun tyontekoani ja en ole varma onko minulla mitaan mahdollisuuksia jaada maahan eron jalkeen.

Lapset eivat vielä tieda mitaan eivatka ketkaan muutkaan, en tieda mita teen. Kouluvuosi loppuisi kohta, muutanko kesalla Suomeen vai mita teen kaikki tuli niin yllattaen.

Naiselle voi olla hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta saada työlupaa miehen komennuksen ajaksi.

Lisäksi monissa maissa äidin rooli kotona on aivan toisenlainen kuin Suomessa: Kotona olevalta vanhemmalta vaaditaan paljon enemmän osallistumista esim. koulun tai päiväkodin toimintaan kuin Suomessa.

Suomalaisille miehille tulee myös alkuun yllätyksenä, kuinka paljon pidempää työpäivää Suomen rajojen ulkopuolella painetaan.

Kokoukset ja iltamenot (usein sosiaalisesti pakollisia) alkavat vasta klo 18 jälkeen ja jatkuvat myöhään iltaan myös keskellä viikkoa.

Expat vaimojen voi olla vaikeaa tottua siihen, ettei mies enää pystykään osallistumaan mihinkään perheen yhteisiin menoihin tai lastenhoitoon. Miehellä ei ole enää esim. aikaa käydä kaupassa tai hakea lasta illalla harrastuksesta, kuten Suomessa.

Tällaiset pienet/suuret muutokset kuormittavat parisuhdetta ja pikkuhiljaa ja ainakin pienten lasten vanhemmat ajautuvat eron partaalle...

Kohdemaassa voidaan myös paheksua niin kovasti pienten lasten äitien työssäkäyntiä, ettei kukaan ainakaan tule ensimmäiseksi tarjoamaan työpaikkaa esim. kolmen alle kouluikäisen lapsen ulkomaalaiselle äidille :-)

kaikki ulkomaille lähtevät uraäidit eivät mene siellä ulkomaillakin töihin jos parisuhde ei kestä kotiin jäämistä? Onko se jokin ulkomaankomennuksen normi ettei vaimo saa käydä töissä kuten Suomessa?

Miksi ihmeessä kaikki ulkomaille lähtevät uraäidit eivät mene siellä ulkomaillakin töihin jos parisuhde ei kestä kotiin jäämistä? Onko se jokin ulkomaankomennuksen normi ettei vaimo saa käydä töissä kuten Suomessa?

a) Mitenkään automaattisesti ei saa työlupaa saati työtä kohdemaasta. Saattaa olla aivan mahdotonta.

b) Jos menee ulkomailla töihin ulkomaiseen firmaan niin tippuu suomalaisen sosiaaliturvan piiristä.