Ero ulkomaankomennuksen aikana?

ja kuinka kauan olette olleet?

Jos haluat olla ilkeä, voit vaatia oikeutta jäädä asuinmaahasi

kaikki ulkomaille lähtevät uraäidit eivät mene siellä ulkomaillakin töihin jos parisuhde ei kestä kotiin jäämistä? Onko se jokin ulkomaankomennuksen normi ettei vaimo saa käydä töissä kuten Suomessa?

Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Jos ovat koulussa niin silloin "äkkilähtö" voi olla hankalampi kuin pienempien kanssa. Oletko etsinyt suomalaisia lähiympäristöstä? Voisi auttaa jos saat höyryjä ulos omalla kielellä. Me ollaan oltu kahdessa maassa (euroopassa ja merten takana) ja molemmista on löytynyt muita suomalaisia. Suhde on voinut hyvin varmaan juuri siksi että mulla on ollu koko ajan omia tuttavia ja kavereita.

mistä johtuu tuo miehesi käytös??eikai kukaan ilman syytä välttele toista koko ajan,oletteko puhuneet??itse tiedän useammankin kesken komennuksen eronneen parin - ja joka kerta miehellä on ollut uusi paikallinen nainen valmiiksi katsottuna..missä keskellä ei mitään asutte,jos sinulla ei ole inkäänlaista turvaverkkoa?? en osaa kuvitella,kuinka karua se olisi..tylsää tää kotona olo on minustakin,annan tämän ajan ikään kuin lahjaksi perheelleni ja toteutan enemmän itseäni,kun palaamme Suomeen.. tilanteesi kuulostaa kyllä ikävältä..

Kyse ei ole siitä, että olisin kokonut urasta luopumisen vaikeaksi. Minulla on työpaikka Suomessa odottamassa ja olen ottanut tämän kivana välivaiheena ja tilaisuutena olla lasten kanssa enemmän. Olen nauttinut kotona olemisesta, vaikka se välillä turhauttaakin. Se ei kuitenkaan tässä ole se ongelma.



Olen täällä tekemisissä paikallisten suomalaisten kanssa, mutta suurin osa oli töissä yrityksessä, joka viime vuoden aikana lopetti kaikki expat-suhteensa (tai ei enää jatkanut sopimuksia) ja korvasi expatit paikallisilla työntekijöillä. Onhan täällä yhä muitakin suomalaisia, mutta en sellaisia, joiden kanssa tuntisin olevani niin läheinen, että tämmöisestä haluaisina puhua. Tämä on kuitenkin aika pieni paikka.



Mieheni käytös johtuu ainakin hänen mukaansa siitä, että tähän on tultu pikkuhiljaa ja tunteet ovat hiipuneet, jos niitä on koskaan ollutkaan ja olemme muuttuneet ihmisinä ja niin edelleen. Paikallista hoitoa hän ei ainakaan myönnä kuvioissa olevan.

Meillä ei komennuksen aikana ollut kauhean suuria ongelmia, mutta paluumuuton jälkeen olimme yhtäkkiä eron partaalla. Selvittiin kuitenkin, ja nyt tuntuu että kun tuosta kaikesta on selvitty niin selvitään mistä vain.



Miehesi käytös kuulostaa hiukan samalta kuin omani oli kun palasimme Suomeen. Mistään ei oikein pystytty puhumaan ja mies tuntui todella ylimieliseltä. Mutta tilanne oli vaan jäässä, ja terapeutin avulla sitä vyyhtiä sitten purettiin.



Auttaisiko jos tulisitte lasten kanssa vähän pidemmälle lomalle Suomeen. SAisit hiukan miettimisaikaa, ja miehesi myös.



Toivottavasti asiat selviävät parhain päin!

mikä käytökseensä oli syynä?

Ja miten sait hänet terapeutille?



Pitempi loma Suomessa oli itselläkin mielessä, mutta ei nyt onnistukaan käytännön syistä. Yritän kuitenkin vielä järjestää sitä.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ennen toukokuuta ei päästä muuttamaan missään nimessä.

Hei, vanha viestiketju mutta valitettavasti aihe ei....

Samaan tilanteeseen siis juuri tultu. En tiedä onko taustalla samoja syitä, mutta ainakin samoja oireita. Mies siis todennut ettei suhde toimi, ahdistaa ja kaikki on huonosti. Ei kuitenkaan osaa tai halua asiasta jutella tai yrittaä ratkaista, vaan mieluummin on pois kotoa mahdollisimman paljon, ei kestä olla lähellä ja kaikinpuolin välttelee. Odottaa kai vaan että saa jatkaa upeaa uutta elämäänsä.



En tiennyt meillä olevan näin pahoja ongelmia, ja olen todella surullinen ja pettynyt että tämä upea mahdollisuus päättyi näin, enkä edes saa tilaisuutta korjata asioita.

Oma ratkaisuni on kyllä toistaiseksi jäädä tänne, etsiä asunto ja saada arki jotenkin toimimaan « normaalin » eron tapaan. En kestä paluuta suomeen, tyhjyyteen. En kyllä tiedä miten kestän täälläkään kun tuntuu että menetin kaiken.



Minulla on siis myös työ täällä, mutta oman uran kannalta ei mikään hyvä.Taloudellisesti siis tulee olemaan tiukkaa mutta pitää kai vaatia kunnon elatusmaksut. En tiedä mikä on tavallisin ratkaisu, mutta eräs tuttuni täällä on myös eronnut muutama vuosi sitten ja sopivat ettei hän muuta takaisin vaan lasten huoltajuus jaetaan mahdollisimman tasaisesti. Tosin tällä ystävällä on oma pieni yritys joten käytännössä kai helpompaa näin.

Itse en ole vielä jaksanut kaikkia käytännön asioita miettiä, joten en tiedä miten lopulta käy. Suomessa olisi tietysti sukulaisten tukiverkko ja moni asia paljon helpommin.



Toivottavasti sinun tilanne ratkesi ja sait asiat järjestymään ja elämän jatkumaan.

Palaan Suomeen lasten kanssa. Kaikki menee pieleen joka tapauksessa.



ap

Kuten tuossa joku aiemmin mainitsi, mieti tarkkaan onko Suomeen paluu kuitenkaan se ratkaisu. Älä ainakaan kesken kouluvuoden tee sitä, jos lapsesi ovat siis koulussa.



Mutta ymmärrän kyllä. Olin itsekin kotiäiti tukemassa miehen uraa ulkomailla ja entisenä uraihmisenä en alkuviehätyksen jälkeen voinut sietää "tyhjänpanttina" olemista. (Vaikken tietenkään sitä ollut, koska ulkomailla äitinä joutuu olemaan paljon enemmän kuin Suomessa. Se kun on jos ei ole kokopäivätyö, niin pakosta ainakin puolipäiväinen).



Monet, monet suhteet ovat kariutuneet näillä komennuksilla. Aluksi ollaan tohkeissaan upeasta mahdollisuudesta, mutta hetken päästä miehet alkavat laskea kuinka paljon joutuvat "sponsoroimaan kun vaimo ei ole töissä". Unohtavat mokomat, että näinhän sitä sovittiin kun matkaan lähdettiin. Vaimo tienaa "palkkansa" luopumalla omista tuloista, huolehtimalla perheestä ja antamalla mahdollisuuden miehelle tarttua tilaisuuteen.



Vinkiksi ulkomaille lähteville: Sopikaa etukäteen paljonko on vaimon palkka, joka kilahtaa vaimon omalle tilille joka kuukausi! Miehet kun alkavat ennemmin kuin myöhemmin kytätä yhteistä tiliä ja motkottaa oliko tuokin paita välttämätön ostaa.



En tiedä menikö pahastikin ap:n aiheen ohi, mutta tsemppiä sinulle!!

kaikki ulkomaille lähtevät uraäidit eivät mene siellä ulkomaillakin töihin jos parisuhde ei kestä kotiin jäämistä? Onko se jokin ulkomaankomennuksen normi ettei vaimo saa käydä töissä kuten Suomessa?

Esim. lapset eivät voi kulkea kouluun itsenäisesti, vaan niitä pitää viedä ja tuoda. Lisäksi oman alan tai muuta mielekästä työtä on vaikea saada etenkään, jollei asemamaan kieli ole kunnolla hallussa. Lisäksi ihan pikkujuttutkin vievät vieraassa massa aikaa ja energiaa ihan eri tavalla kuin kotimaassa, jossa voi vaikka kysyä av:ltä niitä asioita, joita ei itse hoksaa.

Vaikkei nyt ap:n ongelmat tainneet tuosta työn puutteesta johtuakaan.

esim. Usassa monilla on sellainen viisumi, joka ei salli puolison tyoskentelya maassa.

kaikki ulkomaille lähtevät uraäidit eivät mene siellä ulkomaillakin töihin jos parisuhde ei kestä kotiin jäämistä? Onko se jokin ulkomaankomennuksen normi ettei vaimo saa käydä töissä kuten Suomessa?