Mitä haluaisit arvostelematta kysyä lestadiolaisilta? (ov)
Minua ainakin kiinnostaisi tietää "säännösteleekö" kukaan tietoisesti esim. rakastelun välttelemistä ovulaation aikana?
Pelottaako teitä koskaan tuleva lasten lukumäärä ja kuinka jaksaa hoitaa? Tuntuisi ainakin minusta luonnolliselta vähän pelätä (en tosin lestadiolainen ole) vai antaako usko vaan voimia jaksaa pelkäämättä?
Jostain syystä lestadiolaiset ja heidän elämäntyylinsä kiinnostaa minua. Olisin iloinen jos joku teistä uskaltaisi vastata kysymyksiini ja mahdollisesti muidenkin kysymyksiin. Toivoisin myös, että mahdolliset tulevat kysymykset olisivat vain kysymyksiä, eikä arvostelua tai pilkkaamista.
Kommentit (692)
Tästä tervehtimisestä Jumalan terve/Jumalan rauhaan että missä tilanteessa näin sanotte. Sanotteko kun tapaatte kadulla jonkun tutun vai kun menette kylään vain milloin aina.
T. 615
SE että heillä on tarve tulla aina uskIs-ketjuun,kertoo paljon.Ei muuten ole tarvetta mennä,saatikka kirjottaa ketjuun,mikä ei itseään liikuta..Heitä pelottaa se,että on ihmisiä jotka saavat sen turvan ja rauhan,onnen elämäänsä muualta kun viinasta ym
helluntailaiset ja vapaakirkkoon kuuluvat jne teidän mielestänne uskovaisia ihmisiä.
samanäköisiäkin! Kaupassa kyllä näkee kuka on lesta. Ei ihmekään, lestat menee lestojen kanssa naimisiin ja samat geenit pyörii!
Joku kirjoitti että miehet samannäköisiä (varmaan sinä sama kirjoittaja). Aika mukavan johtopäätöksen teit, hassua . :D
Heitä pelottaa se,että on ihmisiä jotka saavat sen turvan ja rauhan,onnen elämäänsä muualta kun viinasta ym
Miten sinä edes kehtaat kirjoitaa tuollaista, jos ei ole rauhaa sydämessä, JOHTUUKO se viinasta? Älä yleistä
Tiedättekö mikä on Jumalan nimi?
Tiedättekö mikä on Jumalan nimi?
[i
Tunnen yhden perheen,
t. vl-äiti, :)
[/quote]
Jos ei vl puhuisi, et tunnen yhden......jne. Heti vl t on sanomassa, et no kylläpä hyvin perheen asiat tiedätte!
Jumalan nimi on JHvh tai jHWH eli Jehova
Tiedättekö mikä on Jumalan nimi?
kokemusta tai piireissänne kukaan kääntynyt muslimiksi?
Mitä mieltä olisitte/olette?
lestadiolaisuudesta? Ei mielestäni ollut määritelty saako kysymys koskea tapakulttuuria vai itse uskoa? Minusta molempia saa kysyä ja on hyväkin kysyä. Avautuupa monien tietoisuus samalla. Tottakai jos jo kymmenennen kerran kysytään tukan värjäyksestä ja permanentista niin ärsyttäähän se. Voisivat ihmiset ystävällisesti lukea koko ketjun kun moniin kysymyksiin on vastattu jo useampaankin kertaan.
Oma kysymykseni, arkinen mutta kuitenkin:
Missä olette tavanneet puolisonne? Oliko alusta alkaen selvää, että haette puolisoa vain lestadiolaisten joukosta ts. ummistitteko silmänne muilta? Oletteko naimisissa ensimmäisen seurustelukumppaninne kanssa? Mikä on mielestänne hyvä ikä alkaa seurustella?
Missä olette tavanneet puolisonne?
Ekan kerran tapasimme kun hän tuli soittamaan ovikelloani. Asuin siskoni kanssa ja hän tunsi siskoni pintapuolisesti, oli sitten ihan asiaa minkä takia tuli sitä ovikelloa pimputtelemaan.
Oliko alusta alkaen selvää, että haette puolisoa vain lestadiolaisten joukosta ts. ummistitteko silmänne muilta?
Oli, en ikinä ajatellut sitä vaihtoehtoa että voisin mennä jonkun muun kanssa naimisiin. Kaikenlaisia tarjokkaita oli silooin kun olin vielä nuori ja nätti ;), mutta vakavasti en niihin suhtautunut.
Oletteko naimisissa ensimmäisen seurustelukumppaninne kanssa? Mikä on mielestänne hyvä ikä alkaa seurustella?
Olen naimisissa toisen seurustelukumppanin kanssa. Hyvä ikä alkaa seurustella on sitten kun on valmis perustamaan perheen, eli ole sitä mieltä että olisi suotavaa olla jollain tavoin aikuinen. Mikä se ikä sitten kenellekin on.
kokemusta tai piireissänne kukaan kääntynyt muslimiksi?
Mitä mieltä olisitte/olette?
Olen muutaman lapsen vl-äiti, jonka mies oli naimisiinmennesämme vl, mutta ei ole enää muutamaan vuoteen ollut. Olen itse pari viimeistä vuotta epäillyt suunnilleen kaikkea tässä uskossa. Välillä mikään muu ei pidättele minua tässä vl-yhteisössä kuin se, etten halua aiheuttaa perheelleni (vanhemmat, sisarukset, ystävät) järkytystä "kieltämällä uskoni". Tosin en minä uskoani siinäkään tilanteessa jättäisi - sama usko minun sydämessäni olisi edelleen. En vain jaksa uskoa näiden kaikkien tapakulttuurillisten piirteiden yli...
Emme me lue Raamattua omatoimisesti, vaikka siihen kehotetaan. Olen kuullut sen johtavan jopa omavanhurskauteen - pelottelua sekin. Olisi äärimmäisen tärkeää tietää oman uskonsa perusteet - mihin minä uskon ja miksi meille opetetaan näin? Täältäkin huomaa useimpien vl:n vastauksista, että ne ovat suoraa seurapuheiden referointia. Ei niitä ole itse pohdittu ja etsitty - ne on annettu meille pienestä pitäen puhujien suulla totuutena ja ainoana oikeana Raamatun tulkintana.
Miten niin suuri asia kuin omakohtainen usko ja iankaikkinen elämä voisi olla kiinni niin pienistä ulkoisista seikoista kuin tämä usko tuntuu monesti olevan? Jumala on luomistönsä tehnyt ja Jeesus kuollut syntiemme edestä ristinkuoleman - olemme armosta lunastettuja. Ei meidän kaiken tämän jälkeen tarvitse enää tekojemme kautta hakea autuutta ja taivaspaikkaa. Etenkin se, että korostamme ainoaa, oikeaa uskoa, häiritsee minua suuresti. Miljardien ihmisten joukossa. Välillä ihmettelen, miten tynnyrissä kasvaneita monet voivatkaan olla.
Moni vl tuntuu ajattelevan, ettei vl-yhteisön ulkopuolella ole kuin pahuutta, alkoholismia, avioeroja ja epäuskoa. Kuitenkin meidänkin perheemme elää hyvin tasapainoista, onnellista ja alkoholitonta elämää, jossa lapset saavat terveet arvot ja vanhempiensa toimivan parisuhteen kasvualustakseen. Vaikka siis toinen vanhemmista on ei-vl ja toinenkin hyvin "huono" vl. Lapsemme eivät tiedä, mitä ovat uskovaiset ja epäuskoiset ja siitä olen heidän puolestaan todella onnellinen! Itselleni tämä jaottelu tuli selväksi jo hyvin nuorella iällä. Kärsin tästä mustavalkoisesta ajattelumallista edelleen, vaikka olen jo aikuinen ihminen.
t. eräs vl, joka ei oikein enää itsekään tiedä, mikä on ja miten ihmiset voivat uskoa asioihin, joista eivät ota itse selvää. Vaikka kyseessä on sentään niinkin suuri asia kuin omakohtainen usko.
että voi omin käsin uskoa rakentaa ja löytää kaikelle järjellisiä selityksiä. Sitä omavanhurskautta se sitten helposti on ja järki on hyvin vaarallista pidemmän päälle uskon esteeksi.
Emme me voi ottaa itse selvää Jumalan ihmeistä, luomisen suuruuksista, sen tarkoituksista, emme mitenkään voi. vaan paikata uskolla sen mihin järjen selitys ei yllä, eikä tarvikkaan yltää. Miettikää monia Raamatun ihmetekoja.
Varo ettei ei vl miehesi vie sinua liikaa maailmaan. Voimia löytää uskomisen ilo ja pitää hyvä omatunto.
Olen löytänyt mieheni urheiluharrastuksien kautta. Kaveriporukalla lentopalloa, pesäpalloa, ultimatea jne.
Turvallista että olemme samaa uskoa, ja luottaa Taivaan Isän johdatukseen jo puolison valinnassa, enpä olisi itse osannut niin oikeaa löytää.
Jumalan lasten tervehtiminen kertoo Jumalan lasten keskinäisestä rakkaudesta. Jeesus puhuu että maailmassa teidät siitä tunnetaan että te keskinäisen rakkauden keskenänne pidätte. Jumalanterveellä tervehtiminen tuntuu sydämessä asti. Emme nyt tervehdi välttämättä jos päivittäin näemme tai useammin viel kuulemme.
Minusta vanhoillislestadiolaisuudessa myös rakennetaan uskoa omin käsin asioilla, joille ei löydy raamatullista perustelua - edes uakon kautta niitä ei voi ymmärtää. Sanotaan vain, että uskomiseen se jää. Mutta entäs jos on pohtiva ja ajatteleva ihminen? Entä kun on järkikin? Uskon vastakohta ei ole järki, vaan epäusko. Järki on Jumalan suurta lahjaa.
Sitä minä myös mietin, miksi kaikilla maailman ihmisillä ei ole yhtäläistä, tasavertaista mahdollisuutta löytää ainoaa oikeaa uskoa (vanhoillislestadiolaisuutta?) ? Onhan nyt aivan eri juttu syntyä sademetsään heimoon, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään kuin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen Liminkaan tai Oulunsaloon? Sen tiedän, että vl-perheeseenkin syntynyt lapsi tekee itse valintansa nuorena/aikuisena, mutta jo lähtökohdiltaan hänen tilanteensa on erilainen kuin henkiolentoihin uskovan intiaanin tai afrikkalaisen? Miten Jumala voisi olla niin epäoikeudenmukainen?
varsinkin parin vuoden takaa, olinkin jo mielessäni luopunut vl-uskosta. Nyt olen kuitenkin taas uskovainen, mistä olen tosi onnellinen.
Minäkin olen pohtiva ja ajatteleva ihminen, olen paljon lukenut Raamattua myös. Ajattelen niin, että kaikilla meillä on ne omat heikot kohtamme uskomisessa ja meillä se on juuri tuo järkeily. En tarkoita ettei saisi ajatella eikä järkeään käyttää, vaan että se on se heikko kohta mikä helposti vie uskon
eli jos perheen molemmat vanhemmat kantavat jotain geeniä tms. että tulevat lapset ovat sairaita (esim. sydänvika tms.), niin voiko silloin ehkäistä vai otatteko sairaat lapset vastaan ja tämä on Jumalan tahto?
[/quote]
Tunnen yhden perheen, jossa kumpikin vanhempi kantaa jotain todella perinnöllistä geeniä, heillä on yksi terve, elävä lapsi, mutta kuollut jo ainakin viisi.
Täytyy sanoa etten itse moista jaksaisi, joka kerta kun tulisi raskaaksi, pitäisi alkaa pelkäämään, menettääkö taas yhden lapsen..
Johan siinä psyyke menis. Itse en siis jaksaisi ajatella niin että jokainen lapsi on Jumalan lahja, vaan käyttäisin ihan varmasti ehkäisyä.
Muiden puolesta en osaa vastata.
t. vl-äiti, joka pakkaa suvareihin :)