Mitä haluaisit arvostelematta kysyä lestadiolaisilta? (ov)
Minua ainakin kiinnostaisi tietää "säännösteleekö" kukaan tietoisesti esim. rakastelun välttelemistä ovulaation aikana?
Pelottaako teitä koskaan tuleva lasten lukumäärä ja kuinka jaksaa hoitaa? Tuntuisi ainakin minusta luonnolliselta vähän pelätä (en tosin lestadiolainen ole) vai antaako usko vaan voimia jaksaa pelkäämättä?
Jostain syystä lestadiolaiset ja heidän elämäntyylinsä kiinnostaa minua. Olisin iloinen jos joku teistä uskaltaisi vastata kysymyksiini ja mahdollisesti muidenkin kysymyksiin. Toivoisin myös, että mahdolliset tulevat kysymykset olisivat vain kysymyksiä, eikä arvostelua tai pilkkaamista.
Kommentit (692)
Minun asiani ei ole valita pelastuvia. Minulle riittää omakohtainen usko. Lapsillekin opetan, ettei ihmiset voi eroitella uskovaisia ja ei-uskovaisia ja uskovaisia on myös kaikissa muissa uskovaisissa kuten esim. muslimit ja hekin pelastuvat, jos uskovat. Ihmisen kuitenkin täytyy elää omantuntonsa mukaan ja raamatun neuvoja (tai mitä nyt sitten omassa uskossa onkin) noudattaen.
Minusta tapakulttuuri kuten täällä mainitut ulkonäkö asiat ovat lopulta pientä ja mitätöntä verrattuna uskoon. Tosin ulkonäkö tai vaikka jokin harrastus voi mennä uskon edelle ja se ei tietenkään ole hyvä. En välitä ulkonäöstä niin paljoa että antaisin sen mennä uskon edelle.
Toisaalta en hyväksy hengensä ja terveytensä uhalla raskautuvia ja synnyttäviä naisia. He toimivat luojan työtä vastaan. Minusta mies, joka tietoisesti saattaa naisen raskaaksi tämän terveyden/hengen menon uhalla saisi saada samanlaisen tuomion kuin esim. ne turkkilaiset ym. jotka tappavat sukulaisia kun nämä menevät "väärä uskoisten" kanssa naimisiin. Minusta kyseessä on murha. Samoin tällöin kyseessä on naisen itsensä kannalta tietoinen itsemurha.
Ehkäisyä en hyväksy, kuin ed. mainituista syistä eli terveyden ja hengen menetyksen takia.
pääsevätkö? miten seilitätte tämän?
Ehkäisyä en hyväksy, kuin ed. mainituista syistä eli terveyden ja hengen menetyksen takia.
kokemusta tai piireissänne kukaan kääntynyt muslimiksi?
Mitä mieltä olisitte/olette?
joo eli minulla yksi sisko joka kääntynyt muslimiksi. kielsi siis ensin uskonsa ja myöhemmin kääntyi muslimiksi. (myös yksi veljeni on kieltänyt uskonsa). uskon kieltäminen molempien kohdalla jo oli kaikille kova paikka mutta kyllä siitä sitten ajan kanssa yli päästy. yhtä raikkaita molemmat.
siitä on nyt varmaan pari vuotta aikaa kun siskoni kääntyi muslimiksi. se oli vanhemmilleni todella kova paikka ja vasta nykyään tuntuu että hekin osaavat suhtautua oikein asiaan. itse siis ajattelen että kukin valitsee itse uskonsa tai uskottomuutensa, kunhan hänellä on hyvä olla! itseäni vanhempieni käytös vihastuttanut monta kertaa. muutenki on tunnen vl ihmisiä joille vain sillä on merkitystä onko vl vai ei. mielestäni ihmisiä ei pidä eritellä millään oli usko mikä hyvänsä tai millään ulkonäköön perustuvalla seikalla tms.
tiedän myös toisen perheen jossa lapsi kääntynyt muslimiksi, heillä tosin asiaan suhtauduttu paremmin kuin meillä. että varmasti riippu ihmisistä :D
joo olipas sekavasti kirjoitettu.. jotaki nyt kuitenki :D
jos hän on kuolemansa hetkellä uskovainen. Miten muutenkaan? Mitä ajat takaa?
eli esim. katsoo tv:ä tai käyttää korvakoruja
mutta meikkaan päivittäin ja pyydän tätä aina uudelleen ja uudelleen anteeksi toiselta vl:ta
jos yritän olla meikkaamatta, mutta aina vaan siihen sorrun
ja parannus = mielenmuutos. Jos sinä olet saanut syntisi anteeksi ja rauhan omalletunnollesi, se on niin suuri ja ihmeellinen asia että sen jälkeen sua ei kiinnosta pohtia moista.
oman järjen käytöstä ja pohdinnasta ja miten järki on annettu ihmiselle. Eli tuo sanomasi, että uskon löydettyäni lakkaa pohtimasta moisia asioita tarkoittaa minulle kyllä osin sitä, että uskoon tultuani laittaisin aivot narinkkaan.
Tietty tuo meikki-kysymys sinällään on provosoiva, mutta siitä saa laajennettua paljon isomman kysymyksen, mitä ihmeen väliä uskolle on sillä, jos vaikka värjää hiukset mustiksi, lakkaa kynnet mustalla ja meikkaa? Miten se vähentäisi ihmisen kykyä ja halua olla uskossa? Eikö usko ole henkinen asia eikä se, miten pukeutuu?
Ymmärrän hyvin, että tapakultuuria noudatetaan eikä tämä minusta ole paha asia, mutten tajua, miksi usko mitataan sillä, miten paljon ulkoisilla teoillaan näyttää muille ihmisille olevansa uskossa. Eikö sisin ole tärkeämpää? Niin tärkeää, että ulkoisilla asioilla ei oikeasti ole merkitystä?
Usein käytös, vaikka olisi kyse pikkasioista, kertoo siitä sydämen tilasta. Kun sanoin että lakkaat pohtimasta moisia jos teet parannuksen, niin en tarkoittanut että lakkaat ajattelemasta, vaan sitä, että juuri parannuksen armon saaneena nuo asiat tuntuvat hyvin pieniltä ja toisarvoisilta. Niin mitättömiltä ettet sellaisen vuoksi halua vaarantaa sitä ihmeellistä asiaa jonka juuri olet saanut.
Mutta voin minä kysymykseesi vastatakin, jos olet uskovainen ja sorrut johonkin syntiin joka päivä uudestaan niin kyllä, voit saada sen aina uudestaan ja uudestaan anteeksi jos olet oikealla mielellä. Kadut oikeasti ja sulla on aito halu päästä synnistä eroon.
mutta entäs se togolainen, joka katsoo telkkaria (todennäköisesti vielä ohjelmia laidasta laitaan, sellaistakin joka omalletunnolle pahaksi) tai venäläinen, koka koreilee korvakoruja käyttäen. Kumpikaan ei tunne tekenävsä syntiä, eikä sitä anteeksi pyydä. pääseekö taivaaseen? miksei suomalainen vl pääse samalla tapaa eläen?
Jotain kulttuurisia eroja eri maiden vl:ien tavoissa on. Äitini kertoi että kun hänen siskonsa meni naimisiin niin sen paikkakunnan vanhoilla vl-naisilla oli kaikilla korvakorut. Oli ikivanha sen paikkakunnan tapa että oliko se nyt kihlajaislahjaksi mies osti morsiamelleen nämä korvarenkaat. Siellä ne mummot istui seurapenkissä ne korvikset korvissa eikä tässä kenenkään mielestä ollut mitään ihmeellista. Tämä siis Suomessa.
Ja se togolainen joka katsoo telkkaria. Ensinnäkin monet suomalaisetkin vl:t katsovat jotain telkkariohjelmia. Eikä siinä mitään pahaa ole. Ei se tv:n katsominen sinänsä ole kielletty vaikka sitä laitetta ei meillä kotona olekaan. Ei se togolainen vl katso ohjelmia laidasta laitaan. Hänen omatuntonsa kyllä tulee sairaaksi sopimattomista ohjelmista.
Haluaisin kysyä teiltä vl-äidit miksi teidän seurakuntanne tilaisuuksissa ei selkeästi sanota että jos raskaus on hengenvaarallinen voitte kääntyä lääkärin puoleen ja toimia hyvän omantunnon mukaisesti niin ettei oteta sitä riskiä jossa äiti mahdollisesti kuolee?
En halua kysymykselläni loukata ketään vaan kysyä sitä että olisiko teidän mielestä se kohtuullista, jotta tuo tieto olisi varmaa jokaiselle teidän uskoonne kuuluvalle, ettei kenenkään tarvitsisi siinä asiassa enää epäillä, vaan olisi tavallaan seurakunnaltakin sellainen hyvksyntä tuossa tilanteessa kun kysymys on kuitenkin lasten äidin hengestä ja jonkun puolison hengestä?
Hyvää kesää kaikille!
Missä olette tavanneet puolisonne? Oliko alusta alkaen selvää, että haette puolisoa vain lestadiolaisten joukosta ts. ummistitteko silmänne muilta? Oletteko naimisissa ensimmäisen seurustelukumppaninne kanssa? Mikä on mielestänne hyvä ikä alkaa seurustella?
Missä Jokainenhan voi vastata vain omasta puolestaan.
lette tavanneet puolisonne? Oliko alusta alkaen selvää, että haette puolisoa vain lestadiolaisten joukosta ts. ummistitteko silmänne muilta? Oletteko naimisissa ensimmäisen seurustelukumppaninne kanssa? Mikä on mielestänne hyvä ikä alkaa seurustella?
Miksi ihmeessä te olette rakentaneet oman lisääntymisen maksimoinnista hengellisen asian?
Ehkäisykielto päätettiin vanhoillislestadiolaisuudessa vuonna 1967 puhujainkokouksessa. Siellä ei ollut yhtään naista paikalla. Naisilta ei kysytty mitään!
Raamattu ei kiellä ehkäisyä.
Tottakai jokainen voi vastata vain omalta kohdaltaan, enkä muuta odottanutkaan. Minusta on vain mielenkiintoista.
vaan olisi tavallaan seurakunnaltakin sellainen hyvksyntä tuossa tilanteessa kun kysymys on kuitenkin lasten äidin hengestä ja jonkun puolison hengestä?
Päivämiehessä (vl-laisten lehti) on sanottu monesti selkeästi, että joskus näitä tilanteita tulee ja silloin pitää toimia siten, että puhdas omatunto säilyy. SRK opettaa, että hyvä omatunto säilyy avioliitossa kun otetaan vastaan kaikki lapset, jotka tulee. 1+1=2.
Ja sit muihin aiheisiin. Ihan roskapuhetta on, että korvakorut, musiikki jne on "vain" tapakulttuurin kysymys, eikä mikään syntiasia. Jos jollekin ilmestyy korut korviin, häntä lakataan pitämästä uskovaisena. Jos joku nähdään ostamassa tavallista levyä, häntä lakataan pitämästä uskovaisena. Koulunäytelmään osallistuvaa puhutellaan ja pyydetään tekemään parannus, mutta SRK:n omissa tapahtumissa esitetään "sketsejä" eli pieniä vitsinäytelmiä. Ja olen ollut katsomassa kun esitettiin pätkiä YouTubesta.
Minut on erotettu korvisten ja musiikkimaun takia. En voi olla ihmettelemättä sitä kaksinaismoralismia, mikä SRK:ssa on.
Niin...
Jos värjäät eräänä kauniina päivänä hiuksesi - ihan vain itseäsi piristääksesi - ja menet seuroihin, ei sinua pidetä enää uskovaisena tai vähintäänkin olet joutunut huonoille teille. Pelkän vähäpätöisen ulkoisen olemuksen vuoksi.
Joku sanoi, että usko synnyttää halun pidättäytyä tällaisista asioista, esim. hiustenvärjäys, korvakorut jne. Mielestäni omatunto sanoo juuri niin kuin se on opetettu sanomaan. Omatuntokin voi olla opetuksen tulosta, koulutuksen hedelmä. Ei kaikkien hiuksiaan värjäävien ihmisten omatunto ole paatunut - heidän omaatuntoaan ei vain ole opetettu pitämään hiustenvärjäystä syntinä.
Todella tutun tuntuisia ja kuuloisia ajatuksia. Itse olen myös hyvin pohdiskeleva ihminen jolle kaikki ei mene kerralla alas. Olen monesti kapinoinut ja löytänyt yhteisöstämme enemmän pahaa kuin hyvää mutta olen rukoillut että Jumala vahvistaisi uskoani ja antaisi kysymyksilleni vastauksia.
Tiedämme varmaan monikin että keskuudessamme on väkeä jotka sanovat että pohdiskelu on turhaa ja se vie harhaan. Se on yksittäisen ihmisen näkökulma. Ajattelen, että kun usko on omakohtainen ja kun on uskovaisen mieli, asioita voi ja on toisaalta hyväkin pohtia, ei siinä mitään vaarallista ole.
On totta että seassamme on myös paljon niitä joilla on hyvin tuomitseva ja mustavalkoinen tapa ajatella asioista. Se ahdisti minua valtavasti. Olen kuitenkin rukoillut Jumalalta voimia ja selkeyttä uskonelämään.
Nyt asiat ovat paremmin. Tuntuu että olen saanut kysymyksiini paljon vastauksia. Tärkeitä ja ajattelevia uskonsisaria ja veljiä, ajattelevia ja pohdiskelevia.
Yritän ajatella että usko on omakohtainen ja se vapauttaa uskomaan. Yritän olla ajattelematta yhteisömme epäkohtia liikaa, jokaisessa seurakunnassa niitä varmasti on. Annan jo etulahjana anteeksi niille jotka ovat puheissaan hyvin ankaria ja mustavalkoisia. Pääasia on että oma usko säilyy ja että kerran pääsisin taivaankotiin.