Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla (ollut) ongelmallinen suhde ruokaan?
20.01.2011 |
Luin juuri artikkelia syömishäiriöistä, ja siinä sanottiin että jopa 80%:lla naisista on jossain vaiheessa esiintynyt tavalla tai toisella "häiriintynyttä syömistä". Noin kymmenesosa täyttää jonkin syömishäiriön tuntomerkit jossain vaiheessa elämäänsä. (Eri lähteet arvioivattosin eri tavoin tuon yleisyyden.)
Joka tapauksessa vähemmistönä ovat ne naiset, jotka ovat koko ikänsä selvinneet ilman, että suhde ruokaan on ollut täysin normaali ja ongelmaton.
Mitä mieltä väitteestä?
Kommentit (9)
totta tuo.
oon ite joko anorektisen laiha,tai niin kuin nyt reippaasti ylipainoinen juottoporsas. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin jossain määrin uskottavalta. Mulla on ollut mielestäni suhde ruokaan aina neutraali ja ongelmaton, ja minusta onkin usein tuntunut, että naisten seurassa ajatukseni syömisestä ovat poikkeavia. Samaa en ole kokenut miesporukoissa.
Tämä on mielestäni sääli, että niin monelle naiselle ruoasta ja syömisestä ei voi nauttia hyvällä omalla tunnolla vaan ruokaan ja ruokailuun on kasattu niin paljon lastia painontarkkailusta, terveellisyydestä, syömään pakottamisesta jne.
Mulla ainakin aina kun on joku kriisi, ruokahalu katoaa. Siis katoaa ihan niin etten pysty syömään, ruoan näkeminen aiheuttaa pahoinvointia... Pariin otteeseen on paino pudonnut kymmenisen kiloa.
Oma suhtautumiseni ruokaan on aina ollut mielestäni ihan normaali. Äitini kyllä kertoi pelänneensä anoreksian tai ortoreksian puhkeamista, mutta hän onkin vauhko äitini.
Ja pidän väitettä ihan paikkansapitävänä. Suurin osa tutuista on kuitenkin jossain vaiheessa kokenut ainakin yhden näistä: laihduttaminen syömällä liian vähän, tunnesyöpöttely, rasvakammo, sokerikammo, yleinen hiilarikammo, bulimia, ortoktista käytöstä... Ei siis niin että välttämätä olisi mennyt ihan syömishäiriöön asti, mutta jotain ruokatemppuja kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin aina kun on joku kriisi, ruokahalu katoaa. Siis katoaa ihan niin etten pysty syömään, ruoan näkeminen aiheuttaa pahoinvointia... Pariin otteeseen on paino pudonnut kymmenisen kiloa.
Tämä kuvaa omaa suhdettani ruokaan.
Siitä tulee noidankehä, jonka ravitsemusopilliset mekanismit olen vasta myöhemmin oppinut tuntemaan. Eli: kun olen stressaantunut tai ahdistunut, ruoka oikein juuttuu kurkkuun, ja ilmeisesti ne kaikenlaiset puutokset jotka sitä syömättömyyttä nopeasti seuraavat, aiheuttavat lisää pahoinvointia - henkistä ja ihan fyysistäkin, eli esim ahdistusoireet pahenevat vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmensen vuotta olin syömättä, kun poikaystävä lähti toisen matkaan. Enää en osaisi olla, vaikka siitä hetkellisesti voisi olla hyötyäkin :)
Alue: Aihe vapaa
Piti sanoa että vähemmistöä ovat ne naiset, joilla suhde ruokaan ON aina ollut ongelmaton ja normaali. Meni vähän sekavaksi tuo viimeinen lauseeni. Jos nyt idean kuitenkin käsititte... :-D