Naapuri koirien kanssa aamulenkillä: TMI!

herkku :)

Ja sä koet olevasi NIIIN paljon parempi ihminen kuin tämä surkea lapseton luuseri ?

Eivätkö ne mielestäsi saisi olla? Niin, onhan se outoa kyllä, että jollakulla voi olla aivan eri tärkeysjärjestys asioissa kuin ap:lla.

kuin suloista nukkea,on niin suloinen lutsukki,minkäs teet.Parempi sekin kuin huutaisi koiralle kirosanoja,

Hän on siis meidän "kolmas lapsi", jota puhutellaan kauniisti ja olen hänelle mamma :)

niin erilailla sitä voikin tätä maailmaa hahmottaa! Minusta kun on vaan kivaa, jos joku on eläinrakas, kiva että lemmikki on hänelle tärkeä. Siis tottakai ne ovat omistajilleen tärkeitä, niinhän niiden pitääkin olla, koska mitä järkeä olisi muuten niitä ottakaan?!



Ap on niitä jotka kuvittelevat itsestään jotakin niin kerrassaan ihmeellistä, yksi aloitus sen kertoo. Kovasydämiseltä kuulostit ap...



Minulla on mies, lapsi sekä lemmikki ja ihan koko tuo pieni lauma on äärettömän rakas minulle. Höpötän lemmikillekin tietenkin vaikka mitä koska ne äänensävyt merkitsevät eläimille paljon. Kun minusta tuli äiti, en onneksi muuttunut noin ilkeäksi ja itseäni täynnä olevaksi muita turhan takia mollaavaksi _akaksi_.

naiset kuvailevat millaista heidän paskansa on, he keskustelevat siitä ähisevätkö he paskalla käydessään ja miltä heidän pierunsa haisevat; he linkittävät kuvia siihen miltä heidän pillunsa näyttävät, joten ...

Naapurin puheet eivät olleet tarkoitettuja sinun korvillesi, ap, vaan koirille. Oletko kaikkien ihmisten kanssa yhtä lailla korvat torvella, uskaltaako sinun paikalla ollessa sanoa kenellekään mitään?

no ap olisit nähnyt meidän isän (siis kahden lapsen isän ja neljän ukin), joka oli aivan eläinhullu. Kun se meni kalalle, se otti kollin (12 kg ja katkaravuilla täyspassattu) mukaan. Kollilla oli pelastusliivit päällä ja siellä ne souti veneellä pitkin rantoja. Kun kissa 18-veenä kuoli, se haudattiin asiallisin juhlamenoin mökille ja isä teki sille oman hautakiven.



Mun saksanpaimenkoiran se opetti ajamaan jänistä ja haukkumaan teeriä. Otin ekan koiran kotoa muutettuani, asuttiin n. 500 km päässä. Hiihtolomalla läksin käymään kotona ja ilmoitin että ai niin, mulla on koirakin. Ensimmäinen reaktio oli että "sinähän et sitä raivorakkikoiraa tänne tuo, nehän on ihan hulluja" ja sitten kotiintulosta meni puoli tuntia, niin se makasi pitkin lattioita koiran kanssa ja haki sille kaupasta lenkkimakkaraa. Myöhemmin kun palasin vuodeksi kotiin, isä innostui pitkästä aikaa lenkkeilystä - koiran kanssa. Isän parhaita hetkiä oli, kun siskonmies hirnui metällä sen "ajokoiralle" ja hän ampui sakun haukusta sen reissun ainoan teeren. Kyllä oltiin leveetä....

Koiralle ja hevoselle varsinkin kun oon niiden kanssa lenkillä. Ja yks tuttu puhuu aina itsestään äitinä hevoselle. Ei haittaa mua, oikeastaan aika söpöä. Hän on äiti kyllä lapsillekin, se jää varmaan päälle.

no ap olisit nähnyt meidän isän (siis kahden lapsen isän ja neljän ukin), joka oli aivan eläinhullu. Kun se meni kalalle, se otti kollin (12 kg ja katkaravuilla täyspassattu) mukaan. Kollilla oli pelastusliivit päällä ja siellä ne souti veneellä pitkin rantoja. Kun kissa 18-veenä kuoli, se haudattiin asiallisin juhlamenoin mökille ja isä teki sille oman hautakiven.

joku ivallisen näköinen naapureitaan kyttäävä mammaihminen, kun voi sitten sieltä ylevältä jalustaltaan arvottaa kaikkia muita ihmisiä, arvostella muiden ihmisten omia valintoja, kritisoida muiden elämänkulkua... Tunkea se nipottava ja takakireä nokkansa muiden asioihin, vaikkeivat ne muiden asiat arvon mammalle tosin kuulukaan yhtään.



Voi tulla mukavasti vaikkapa aaveelle raportoimaan, että mitä taas kuuli senkin naapurin sanovan (ketä kiinnostaa) koiralleen että hah sekin pöljä, mitä sekin nyt koiralleen puhuu sanaakaan. Ja sitten tuo ihana kaikkien rakastama (sarkasmia!) ja ylevä ja täydellinen mammaihminen katsoo peiliin ja toteaa että on se vaan ihanaa kun minä olen sellainen ainoa oikeanlainen valioyksilö, osaan elää niin oikein ja lapseni ovat maailman keskipiste (joo aivan kaikkien mielestä) ja he ovat ihmiskunnan ainoa toivo. Kaikki muut ovat ihan huonoja. Ja ne niiden turhat koiratkin, eihän niille nyt kuulu koskaan puhua.



Että kuulostaakin veemäiseltä ämmältä tuo ap. En haluaisi tuntea häntä livenä, sen sijaan se ope kuulosti heti paljon inhimillisemmältä, olipa hän sitten äiti tai ei, naimaton tai ei... :D

Mun saksanpaimenkoiran se opetti ajamaan jänistä ja haukkumaan teeriä. Otin ekan koiran kotoa muutettuani, asuttiin n. 500 km päässä. Hiihtolomalla läksin käymään kotona ja ilmoitin että ai niin, mulla on koirakin. Ensimmäinen reaktio oli että "sinähän et sitä raivorakkikoiraa tänne tuo, nehän on ihan hulluja" ja sitten kotiintulosta meni puoli tuntia, niin se makasi pitkin lattioita koiran kanssa ja haki sille kaupasta lenkkimakkaraa. Myöhemmin kun palasin vuodeksi kotiin, isä innostui pitkästä aikaa lenkkeilystä - koiran kanssa. Isän parhaita hetkiä oli, kun siskonmies hirnui metällä sen "ajokoiralle" ja hän ampui sakun haukusta sen reissun ainoan teeren. Kyllä oltiin leveetä....

määritykset lapseton, oettaja ja nelikymppinen liittyvät avauksen varsinaiseen aiheeseen?

Niistä voi tietty päätellä että ap on hyvin nuori tai kehittymätön, mutta ei niillä ole kyllä mitään tekemistä lemmikeille rupattelun kanssa.

Mukavaa, että on noin eläinrakas opettaja :)

Kiusaa ja nokkii muita, kun on itsellään niin kurja elämä.

ja palstamammat kuohuu taas ylemmyydentunteessaan ja moraalisuudessaan :D :D

Varmaankin lähes kaikki lemmikinomistajat höpöttelevät lemmikeilleen. Ei mitään provoa siinä.



Ja eihän sekään yllätys liene, että on olemassa tyhmiä ja liiallisen itserakkaita kyyliä jotka ovat hyvin onnettomia omassa elämässään ja siksi tekevät tällaisiakin aloituksia kuten siis tämäkin höpönhöpö oli.