Köyhien ketju

Mutta mun lähes kaikki tulot menee lainoihin, hoitomaksuihin ja bensaan. Loput ruokaan. En ole ostanut kahteen vuoteen itselleni yhtään uutta vaatetta, en edes sukkahousuja.



Palkka ei sinänsä ole mikään kauhean huono (2600€), mutta erinäisten asioiden takia elätän koko perheen. Miehen tulot vaikuttavat laskennallisesti esim. hoitomaksuihin, mutta käytännössä hän ei pysty maksamaan mitään. Tietynlainen tuloloukko tällä hetkellä.

Rahat aina tiukilla, ruokakaupassa pitää harjoittaa tiukkaa kuria että rahat riittää, usein tili tyhjenee kuukauden aikana kokonaan, ei ole varaa ostaa uusia ehjiä talvikenkiä (tai vaatteita), ulkomaanmatkoja ei voi harkitakaan, ostamme halvinta ruokaa (jota monet kutsuvat täällä "paskaksi") eli tuskin koskaan kokolihaa, eikä myöskään sesongin ulkopuolella hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Auton omistamme, mutta sekin on 300 tuhatta ajettu vanha paska. Säästöjä ei ole nimeksikään ja asumme pienessä asunnossa, jota ei ole myöskään varaa kalustaa mielen mukaan. Joululahjoja emme ostaneet ja usein myös syntymäpäivät jätetään viettämättä. Ulkona ei käydä syömässä koskaan ja meille ei tule mitään itse tilattuja lehtiä. Menoja joudumme seuraamaan tarkasti ja isompien laskujen kanssa tulee toisinaan ongelmia kun ei tahdo rahat riittää.



Ylipäänsä elämä on melkoista kituuttamista. Onneksi ei kuitenkaan nähdä nälkää.

vaikka saan palkkaa ansiotyöstä käteen kuukaudessa keskimäärin 1300 euroa.



En osaa olla vailla ulkomaanmatkoja, autoja, ok-taloja, hienostovaatteita jne.

edellisen kuvaama elämä on yleensä tilapäistä.

Näkyy siten että rahat loppuu..enkä pysty maksamaan kaikkia laskuja ajallaan.

En osta vaatteita, en mitään ylimääräistä, en tavaroita, vain ruokaa..

Mutta en ole koskaan kokenut otseäni köyhäksi.

Meillä on aina ruokaa, laskut saadaan maksettua ajallaan, ei ole mitään ulosotossa, eikä turhaa lainaa. Isommat hankinnat pitää suunnitella ajoissa ja niihin pitää yrittää säästää. Pahan päivän varalle ei ole olemassa yhden kuukauden tuloja, on aina sen verran, että päästään edes hieman eteenpäin asioissa. Ja ennen seureaavaa rahapäivää venytetään niitä viimesiä euroja. Kuitenkaan en ole mistään joutunut luopumaan.



Olen ollut kolme vuotta opiskelijana, ja mies töissä. Nyt minä valmistuin ja mies lähti opiskelemaan. Töitä ei ole vielä minulle imlaantunut, mutta kyllä me pärjätään. Ehkä meilläkin joskus on vielä rahaa omaan taloon yms. Pääasia että ollaan muuten onnellisia.