Väitös vai lisensiaatti

On täysin totta, että lisensiaatin tutkinto ilman väittäriä tulkitaan nykyään keskenjääneeksi väitöskirjaksi!

Tietysti jos on apuraha tai muu palkkaus, ei sen tekemisestä ammatillisesti ole haittaa - siis jos apuraha tai muu palkkaus on olemassa väitökseen asti. Voihan väitöksessä syventää lissaria, jolloin lopputulos on parempi, kuin nopea väittäri.

Omassa lissaritutkinnon lisäsivussa sanotaan aivan selvästi, että tutkinto oikeuttaa tutkijanuralle:

- "Academic status: Eligible for independent scientific research"

- "Professional status: Predoctoral degree accepted as requirement for professional career"

Kuitenkaan en ole lukemattomista yrityksistä huolimatta löytänyt ensimmäistäkään laitosta, joka ei olisi hylännyt hakemustani nimenomaan siitä syystä, etten ole suorittanut tohtorintutkintoa. Aika selvästi laitokset toimivat väärin, mutta minkäs teet!

Ajat muuttuvat ja vaikka lissari käsittääkseni aikoinaan rinnastettiinkin USA:n PhD -tutkintoon, niin siitä ei liene ole saatavilla mustaa valkoisella. Jos on, niin olisin äärettömän kiitollinen tiedosta, koska se avaisi minulle sekä Suomen, Pohjoismaiden ja useiden muidenkin maiden tutkijantyömarkkinat. EU:ssa tiedän olevani kelvollinen, koska minulla on siitä monien vuosien näyttöä, mutta en ymmärrä mitä ihmettä muualla nipotetaan, vaikka olisi vuosikymmenten kokemus ammattitutkijana! Pilkun nu...joita.

Äkkiseltään sanoisin, että jos väikkärin saa 4-6 vuodessa kasaan, niin ei kannata uhrata aikaa lisurille mutta jos kaipaa deadlineja ja jotain konkreettista sekä pelkää väikkärin teon venyvän kymmeneen vuoteen niin kaipa se lisuri toisi lisäarvoa.

Itse tein biotekniikan alalta väitöskirjan 5 vuodessa. 

Minun mielestäni lisuri ei kannata. Mutta jos on riski ettei väikkäri valmistu koskaan, esim. rahoitus on niin epävarma tai teet harrastuspohjalta, niin kai se tyhjää parempi on. Tosin itse teen artikkeliväitöskirjaa joten ne julkaisut on jo itsessään arvokkaita vaikkei väikkäri olisikaan valmistunut. Tietysti yksiköissä on eroja joten kannattaa selvittää mikä on juuri teidän laitoksenne/tieteenalanne kanta. Tehtävien täytössä kuitenkin sanoisin että päteviä tohtoreita on nykyään niin paljon ja yleensä tehtävät vielä pannaan julkiseen hakuun siten että hakijoita tulee ulkomaita myöten, että lisurilla ei ole mitään mahkuja kilpailussa.  

meilläkin oli tämänsuuntainen kehisty noin 10 vuotta sitten (silloin kun minä aloitin jatko-opinnot). Lisuria ei suositeltu - minäkään en sitten tehnyt. Lisuriin suhtauduttiin vähän halveksien ja ajateltiin, että turha tuhlata aikaa sen muodollisuuksien viimeistelyyn kun sen saman ajan voisi käyttää väikkäriinkin.



Noin 5 vuotta sitten kehitys on kääntynyt päinvastaiseksi ja meillä esim proffat jokseenkin aina vaativat lisurin tekemistä välivaiheena. Siitä saa kuitenkin yhdet ulkopuoliset kommentit lisää ennen väikkärin esitarkastusvaihetta Ja ainakin tällaisilla aloilla, joissa väikkärit säännönmukaisesti tehdään monografioina eikä artikkeliväitöskirjoina, se tuo myös rakennetta ja deadlineja projektiin. Tähän liittyen kannattaa huomata myös, että ylioipstojen tulosneuvotteluissa on viimeisen 5 vuoden sisään alettu antaa tulospisteitä myös lisensiaatintöistä, ei vain väikkäreistä kuten joskun ennen. Mutta on meilläkin edelleen yksi proffa, jonka mielestä kaikkein tärkeintä on vain tehdä se väikkäri nyt heti ja mieluusti enintään kolmessa vuodessa, joten lisurit sikseen. Sanottakoon, että hän taas jää kohta eläkkeelle ja haluaa vain kaikkien jatko-opiskelijoidensa valmistuvan ennensitä.



Kuten joku yllä huomautti, ap:n kannalta tärkeintä lienee kuitenkin se, mitä hänen ohjaajansa asiasta ajattelee. Jatko-opiskelija on yleensä enemmän tai vähemmä nriippuvainen professorin suosiosta ja suosituksista apurahan jaossa, joten proffan mielipide näinkin tärkeissä asioissa kannattaa huomioida.

Asiaan vaikuttaa myös se, pystyykö väikkäriä tekemään täysipäiväisesti jossain tohtorikoulussa ja onko näkyvissä se, että on täysin realistiset mahdollisuudet saada väikkäri valmiiksi neljässä vuodessa. Jos näin on, kannattaa ehkä jättää lisuri väliin.



Minä tein väikkärin teon ohella kaikenlaisia muita hommia ja olin kolmeen otteeseen äitiyslomalla, joten väikkärin valmistuminen venyi. Silloin oli oikein hyvä, että oli työnteosta kuitenkin käsissä jo lisensiaatin arvo.



6

se vana tehdään vuonna 2 ja sit jatketaan väikkäri loppuun.



Jatko-opinto-oikeushan on joka tapauksessa oikeus tehdä tohtorin tutkinto. lisuri voi olla tai olla olematta siinä välivaihe, jonka jälkeen jotkut(monet) jättää jatko-opinnot kesken, mut oikeus haetaan joka tapauksessa tohtorintutkinnon suorittamiseen. Samoin kuin perusopiskelijapuolella opinto-oikus tulee periaatteessa aina maisterin tutkinnon suorittamiseeen, muta se kandi on siinä sit välivaiheena.



Kysymyksestä kannattaako välissä tehdä lisuri, on kiivaita mielipiteitä eri tieteenaloilla ja saman tieteenalan eri proffilla. Itsesuojelu- ja omaetuperiaatteella kannattaa kysyä omalta ohjaajalta että kumpaa hän suosittelee.

Työtä on melkein yhtä paljon kuin väikkärissä, eikä meriitillä tee juuri mitään - et ole oleellisesti "parempi" kuin maisteri, mutta selvästi "huonompi" kuin tohtori.



Molemmissa työmäärä on sellainen, ettei sitä kannata kovin paljon pysähtyä miettimään... Eiku menoksi ;)



T. Ekan vuoden jatkoilija

#3 (metsätieteet)

paljon alasta.



Teknisellä ja luonnontieteellisellä alalla lisurit alkavat jo olla aika harvinaisia (onpa jopa väitetty, että ne voidaan tulkita keskenjääneiksi/epäonnistuneiksi väitöskirjoiksi...), kun taas humanistisilla aloilla niitä tehdään enemmän.

Väittelin jo lähes 10 vuotta sitten. Näin jälkikäteen olen todella tyytyväinen ratkaisuun. Väikkäri kesti vuosikausia, joten oli kiva, että siinä välissä oli saanut sentään jotain konkreettista aikaiseksi. Lisäksi lisensiaatin tutkinnosta oli minulle suoraa hyötyä yliopistovirkaa haettaessa (ilman lisuria en olisi saanut ko. virkaa, enkä olisi millään saanut väitöskirjaa siihen mennessä valmiiksi). Jatkoin väitöskirjassa samaa aihetta kuin lisurissa. Sen vuoksi lisurin eteen tehty työ ei ollut ylimääräistä, vaan saatoin käyttää sitä suoraan hyväkseni väitöskirjaa kirjoitettaessani.



Kansainvälisestihän lisensiaatin tutkinnolla ei ole mitään arvoa, mutta Suomessa virkoja hakiessa sillä voi olla merkitystä.