Käykö sinulla mielessä koskaan, että joku tuttusi elää ns. tylsää elämää?

hän taas kuukausi sitten löysi kirpputorilta yhden osan keräämäänsä astiasarjaa.

Työkaverini, jolla yksi ja lapsi ja mies on tällainen. Ovat aina kotona, oli joulu, vappu tai juhannus. Ei ikinä koskaan puhu ystävistä, tuskin niitä onkaan. Ei osallistu työpaikan yhteisiin tapahtumiin, ikinä. Eivät matkustele ikinä missään tai käy leffassa, ravintolassa, kaupungilla tai missään, mikä mielestäni kuuluu tavalliseen elämään. Voitte kuvitella, että tästä syystä tämän ihmisen jutut ovat kuolettavan arkisia tarinoita ruokakaupasta tai koiran kusettamisesta, maitolasien kaatumisista saa aikaan melkoisen seikkailun. Voi haukotus. Ihan kamalan kuuloinen elämä. Omammekaan ei todellakaan ole mikään extremeseikkailu, mutta kyllä sitä arkea mukavasti rytmittävät vaikkapa nyt edessä oleva juhannus ystävien kanssa.

sellaisten ihmisten kohdalla, kuten esim. appivanhempani, jotka käyvät töissä ja vapaa-aikanaan tuijottavat televisiota. Työ tuntuu olevan sekä joku karmea rangaistus että toisaalta taas elämän keskeinen sisältö, jonka lisäksi ei viitsitä/jakseta tehdä mitään muuta.



Toisaalta taas, mikä olen sanomaan, kun ei omaan vapaa-aikaanikaan nyt niin kovin hohdokkaita juttuja sisälly kotitöiden ja normaalin perhe-elämän lisäksi. Harrastuksina lähinnä lukeminen, elokuvat ja liikunta - sekin väliin kovin satunnaisesti.

haluisin harrastaa jotain ryhmäjuttua et pääsis pois kotoo ja ois muutakin seuraa mut ikinä ei vaan oo rahaa,aikaa tai jaksamista... päivä koostuu siitä kun aamulla menee töihin,tulee kotiin lapsen kanssa mies joko kotona tai töissä riippuu vuorosta,sit vaan ollaan kotona leikitään lapsen kaa tai touhutaan omiamme ja nukkumaan... tosi harvoin käydään missään ehkä kerran viikossa tapaan jonkun tuttavan yleensä on pidempikin väli...