Käykö sinulla mielessä koskaan, että joku tuttusi elää ns. tylsää elämää?
Millaista elämää hän siis elää ja miksi (salaa) pidät sitä tylsänä?
Kommentit (24)
Ei yhteisiä unelmia/tavoitteita, ei käydä yhdessä missään. Herätys, töihin, kotiin, lapsille ruokaa, siivousta jos jaksaa. Kellään ei harrastuksia.
käy mielessä, että MINÄ elän tylsää elämää. Mutta ei se haittaa, en mitään extremeä jaksaisikaan:D
että "onko ollut tylsää?" Päättelee varmaan, että olen kamalan tylsistynyt koska olen äitiyslomalla. En ole kyllä mistään sellaisesta valittanut.
ja sisältöä minusta tuovat lapset tai edes vakituinen parisuhde. Yhdellä tutulla ei ole kumpaakaan, vaikka tiedän, että haluaisi molempia. Joten sikäli pidän hänen elämäänsä tylsänä.
Katsovat telkkaria aamusta iltaan. Onneksi on digiboxi keksitty, jotta ohjelmaa ainakin piisaa.
Toivon, etten tule samanlaiseksi.
joilla on kaksi lasta... Heillä ei ole kavereita juurikaan, lapsillakaan, perheen kanssa ovat lähinnä. Perheen äidin jutut ovat super-arkisia tyyliin lasten kakkausaikatauluista tai hampaidenpesusta puhuu aina. Ei koskaan, ikinä, mistään muusta. Hän kertoo facebookissa siitä, mitä ruokaa laittoi ja mitä lapset leikkivät.
Perheen isä vaikuttaa hurjan kyllästyneeltä. Hänkin on vaimonsa takia vieraantunut kavereistaan, vaimo ei halua että mies käy missään kenenkään kanssa, perheen kera mäkkärissä vain.
...lasten harrastukset, koti, työ, kotityöt ja omat harrastukset --- jotain puuttuu, tai ainakin mulla on tylsää :(
Käy töissä, tulee kotiin, katsoo telkkaria ja menee nukkumaan. Suurin sisältö erilaiset ohjelmat. Elämä koostuu rutiineista: heti töiden jälkeen vaihdetaan kotivaatteet, perjantai-iltana käydään saunassa ja hermo menee, jos tv:n kaukosäätimet eivät löydy niille varatulta paikalta. Itse olin pitkään kotona ja silloin ei niin haitannut, koska itselle pienet lapset antoivat elämään sisältöä. Nyt olen ollut muutaman vuoden töissä ja ahdistus lisääntyy ja lisääntyy.
Käy töissä, tulee kotiin, katsoo telkkaria ja menee nukkumaan. Suurin sisältö erilaiset ohjelmat. Elämä koostuu rutiineista: heti töiden jälkeen vaihdetaan kotivaatteet, perjantai-iltana käydään saunassa ja hermo menee, jos tv:n kaukosäätimet eivät löydy niille varatulta paikalta. Itse olin pitkään kotona ja silloin ei niin haitannut, koska itselle pienet lapset antoivat elämään sisältöä. Nyt olen ollut muutaman vuoden töissä ja ahdistus lisääntyy ja lisääntyy.
...lasten harrastukset, koti, työ, kotityöt ja omat harrastukset --- jotain puuttuu, tai ainakin mulla on tylsää :(
Lisäksi tietenkin mies ja matkat. Mutta jotenkin mulla on usein tylsää. Kaipaisin paljon enemmän aktiviteettia itselleni. Mutta ne aktiviteetit ovat paljon lapsilla. Kun minulle jää kotityöt ja kotona lasten saatavilla olo.
No nyt on kyllä jännä aika kun odotetaan esikoista, mutta muuten mun elämäni on aika tylsää. Pääasiassa mun päivä menee näin: Herään 6.30, menen töihin, sieltä mahdollisesti kaupan kautta kotiin tai meen harrastukseen, laitan ruokaa/syön, siivoan, sit olenkin ihan poikki ja katon telkkaria, roikun netissä tai teen käsitöitä. Mies pelaa usein koneellaan pitkälle koko illan. Syödään ja mennään nukkumaan. Kerran viikossa on kuorotreenit, parina iltana käyn lenkillä tai jumpassa/uimassa, usein käyn jonkun kaverin kanssa/luona kahvilla ja yleensä viikonloppuisin nähdään kavereita, pidetään peli-iltoja, laitetaan yhdessä ruokaa tai käydään leffassa.
Tuntuu etten saa elämässäni oikein mitään aikaiseksi. En tee mitään jännää, viikot ja kuukaudet ja vuodet menee samalla mallilla. Ainoa uusi asia elämässäni on uudenlaisen käsityön opettelu/tekeminen tai tuleva keikka, jota varten aletaan treenaamaan uutta esitystä.
No kunhan saadaan tää lapsi, niin siinä riittää ainakin touhua, vaikka sitten ollaan kyllä vielä entistäkin enemmän kotona...
Sitten tein jotain omalle elämälleni.
On tullut matkusteltua, on tullut tehtyä erinäisiä jännittävinä pidettyjä asioita, turhiakin. Nyt kelpaa tavallinen tylsä elämä, tosin ei se sitä ole vieläkään ihan täysin, kun miettii yhtään.
Minusta tavallinen tylsä elämä on ihan ok, jos siihen on itse tyytyväinen, ja nyt sellainen elämä on just se mitä itse kaipaan ja tarvitsen. Ja sitä vietänkin, pienesti jollain tavoin höystettynä. Arjesta voi tehdä mielenkiintoista pienillä asioilla.
Tylsintä minusta on varmana ihmisillä, joilla ei ole lapsia, ja silti eivät matkusta, tai tee jotain vaativaa tai jännittävää tai erikoista työtä tai edes harrasta mitään erityistä.
Ja aika tylsää varmana myös on jollain palvelutaloissa asuvilla yksinäisillä vanhuksilla. Toisinaan käynkin vierailulla ja käytän iäkkäämpiä sukulaisia vaikka vain kaupassa tai jossain missä he haluavat käydä.
Mä en usko tietäväni ihmisten asioita niin hyvin, että voisin väittää jonkun elävän tylsää elämää (mikä siis minun mielestäni tarkoittaa sitä että ihminen ei kehity mihinkään suuntaan, eikä sitä että ihminen ei kuluta jatkuvasti joko elämyksiä tai materiaa ja ole enemmän poissa kotoa kuin kotona).
Vielä puoli vuotta sitten elin erittäin hektistä elämää uraputkessa IT-alalla, matkustelin paljon, pidin presentaatioita, tapasin asiakkaita ja toimittajia, vedin palavereita ja telekonferensseja liukuhihnalta. Tämän lisäksi harrastin liikuntaa (kuntosalia ja telinevoimistelua), kävin baareilemassa 2-3 krt viikossa ja koti oli minulle tyyliin vain nukkumispaikka. Miehen kanssa reissattiin aina ulkomailla kun lomaa oli.
Tänä päivänä olen äiti. Vietän päivät kotona ilman tiukkoja aikatauluja, köllitään vauvan kanssa sängyssä puolillepäivin, imetän, ulkoilen vaunujen kanssa lähimaastossa, vaihdan vaippoja, leikin vauvan kanssa - välillä palstailenkin :) Illalla katsotaan koko perhe telkkaa tai kylvetään, ei ole tarve dokaamaan kavereiden kanssa tai kuulemaan edes mitä kaikkia muutoksia duunissa on taas käynnissä. Tämä elämä on niiiiiin erilaista kun "entinen" elämäni mutta ah, niin IHANAA! Nautin täysin siemauksin. Tuntuu että olen löytänyt sen mikä elämässä on tärkeintä!
Ehkäpä tulevaisuuden elämäni sisältää molemmista ne parhaat palat oikeassa mittasuhteessa, näin ainakin toivon. Etten elä täysin työlleni enkä täysin omassa kuplassa kotona, vaan molempia kohtuullisesti, lapsi ja perhe on tietenkin se kaikista tärkein. Tämmöisiä aatoksia minulla...
En tunne ketään jolla olisi mielestäni tylsä elämä.
Tosin monen muun mielestä meillä on varmaan todella tylsä ja "köyhä" elämä. Ei kumpikaan miehen kanssa pidetä erityisemmin ihmisistä, yhteyttä pidetään sukulaisiin. Ei käydä matkoillakaan, ei ainakaan sellaisilla mitä ihmiset pitäisivät mielenkiintoisina( patikoidaan). Harrastuksetkin ovat vain käsityöt ja kuvataiteet, musiikki ja lenkkeily& painon nosto. Kovia ollaan myös lukemaan. Lapsilla ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia, ainakaan ohjattuja. Ajavat kyllä motocrossia, ja talvella kelkoilla, mutta lasketaanko sitä edes harrastukseksi.
Eikä näitäkään asioita taida kukaan meistä edes tietää. Ihmiset taitavat luulla että me ei koskaan käydä kodin ulkopuolella, koska ei koskaan mainita mistään...?kai se on tärkeintä että on itse tyytyväinen, lapsilla on tosin hieman enemmän tuota sosiaalista elämää:D
Millaista elämää hän siis elää ja miksi (salaa) pidät sitä tylsänä?
Itse ajattelen eläväni sellaista elämää, jota joku saattaa pitää tylsänä. 16-23vuotiaana olin aina menossa reissuille, milloin kotimaassa milloin ulkomailla. Tykkäsin myös kokeilla itseäni kiinnostaneita uusia harrastuksia (esim. hip hop -tanssi ja yksityislauluopetus) ja olin mukana musiikkiprojekteissa, joiden kanssa keikkoja ympäri Suomea. Viimeisten vuosien aikana ei ole kuitenkaan tullut enää lähdettyä mihinkään uuteen. Aloin opiskelemaan yliopistossa, seurustelemaan ja kohta alkoikin häiden suunnittelu. Siitä kai tuli uusi harrastus. Nyt kun on naimisissa, huomaa, että vielä vähemmän jaksaa innonstua mistään "jännästä", kun toista on vaikea saada mukaan. Mut toisaalta nyt voi opetella elämään "tylsää elämää", ja nauttimaankin siitä - aikuisen elämähän ei välttämättä ole aina niin hohdokasta!
kyllä. Pariskunta, joka ei koskaan keksi mitään omaa kivaa vaan tekee aina perässä samoja juttuja kuin muutkin.
Mitään muuta en oikein tehnyt kuin olin joko kotona tai töissä.
En tiedä ystävieni arkipäivien elämästä niin paljon, että mieleeni tulisi ruveta arvostelemaan sitä.
sisaruksen perhe. Tapasivat ja tekivät heti lapsen. Heillä on vähän rahaa, eikä harrastuksia lainkaan. Ovat lähinnä kotona, mies toki käy töissä. Ovat kyllä varmasti onnellisia, mutta pidän heidän elämäänsä ehkä hieman tylsänä. He eivät halua matkustella, eikä heillä ole uraan liittyviä ambitioita.
Olemme siis vain niin erilaisia, että meidän on vaikea samaistua toistemme elämiin. He eivät varmasti haluaisi meidän elämäämme myöskään.