Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto vs. avioliitto
15.01.2011 |
Olen lukenut täältä palstalta joidenkin avovaimojen määrittelevän suhteensa rakkauden siten että he valitsevat puolisonsa kanssa toisensa päivä kerrallaan ja elävät suhteessa päivän kerrallaan ja ovat suhteessaan vapaaehtoisesti ja siksi eivät halua naimisiin (tai todennäköisesti ainakaan miehensä ei halua). Mutta miten tuollainen puolisoaan löysässä hirressä ja epävarmuudessa pitäminen on todellista rakkautta? Että pystyy rakastamaan ja tahtomaan vain yhden päivän eteenpäin, mutta huomisesta ei osaa sanoa rakastaako vielä silloinkin vai haluaako jo lähteä paremman perään. Ja sitten puoliso miettii että mitähän tuo puoliso huomenna haluaa; jatkaa vai lähteä lipettiin? Onpa todellista rakkautta. Kuulostaa paremminkin joltain huvikseen seukkailulta.
Sen sijaan täällä palstalla kirjoittavat vaimot määrittävät rakkauttaan ja avioliittoaan siten että he ovat menneet naimisiin, koska ovat rakkautensa ja tahtonsa kestosta varmoja ja siksi ovat uskaltaneet luvata puolisolleen rakastavansa ja tahtovansa olla hänen rinnallaan koko loppuelämän ajan. Pariskunta on tahtonut mennä naimisiin omasta vapaasta tahdostaan ja myös pysyvät naimisissa omasta vapaasta tahdostaan. Ja koska se oma vapaa tahto ja rakkaus haluaa tahtoa myös vastoinkäymisten hetkellä, he ovat uskaltaneet sitoutua avioliittoon ja he haluavat tehdä kaikkensa avioliiton eteen myös vaikeuksien hetkellä. Ja rakkauteen kuuluu myös se, että puolisot haluavat turvata toisilleen myös ne juridiset edut.
Näihin määritelmiin törmää siis usein tämän palstan avoliitto vs. avioliitto keskusteluissa.
Kommentit (171)
...kannattaakin ehdottomasti repäistä esimerkit turhakejulkkiksista
siinä missä aviomammojen yleistykset avoliitoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän lapsia, enemmän kulkupelejä,
hulppeampi asunto paremmalla palkalla, isommat tulot ja isommat koirat, ainakin. Purkinavaajahan oli lahja anopilta. Mekin ostamme simpukkamme tuoreina Stockalta torstaisin.ja hävisit useimmissa kategorioissa, sulla ei ollut edes sähkökäyttöistä purkinavaajaa, avopelle.
Meillä ei nimittäin syödä tölkkiruokaa. Mitään muuta valttia sulla ei ollut :D
hulppeampi asunto paremmalla palkalla, isommat tulot ja isommat koirat, ainakin. Purkinavaajahan oli lahja anopilta. Mekin ostamme simpukkamme tuoreina Stockalta torstaisin.
Me saatiin anopilta lahjaksi huvila Välimereltä. Sieltä saa muuten TUOREITA simpukoita. Pistäs paremmaksi.
hulppeampi asunto paremmalla palkalla, isommat tulot ja isommat koirat, ainakin. Purkinavaajahan oli lahja anopilta. Mekin ostamme simpukkamme tuoreina Stockalta torstaisin.Me saatiin anopilta lahjaksi huvila Välimereltä. Sieltä saa muuten TUOREITA simpukoita. Pistäs paremmaksi.
te rikas susipari, jos teillä EI olisi tuota kaikkea rekvisiittaa, olisitteko silti sitoutuneita TOISTENNE takia?
Ajattelen, että kun pariskunta menee jo muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, ennen lasten ja asuntolainan hankintaa, he menevät naimisiin toistensa takia ja keskinäisen rakkautensa takia.
Sitten taas ne susiparit tai vasta lasten teon ja asuntolainan jälkeen avioituvat määrittävät sitoutumistaan aina lapsilla tai asuntolainalla ym. parisuhteen ulkoisilla asioilla.
Ja julkkikset ovat tietysti aivan oma lukunsa, julkisuushakuisuus ja huomion- ja rahanhalu saa julkkikset pelleilemään suhdeasioilla, olivat sitten avossa tai aviossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sanoo vielä pitkän avioliiton jälkeen, kuinka on onnellinen, että suostuin hänen vaimokseen.
Veljen poika avioitui vastikään ja on kyllä hehkunut, että löysi näin upean naisen ja onneksi tämä nainen halusi avioitua hänen kanssaan.
Toinen veljeni aikoinaan oli suunnattoman onnellinen, että tyttö, ketä hän piiritti, suostui lopulta vihille hänen kanssaan. Vielä 35 avioliittovuoden jälkeen hän saattaa sipaista vaimoaan päästä ja sanoa meidän sukulaisten kuullen, että on se onni kun xxxxx alkoi hänen vaimokseen.
Esikoispoikani 19v ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa niinsanotusti. Jotain seukkaushommia on ollut. Mutta on monta kertaa puhunut, että sitten kun ja jos hän löytää sen tytön, kenen kanssa kaikki tuntuu oikealta, hän haluaa mennä naimisiin. Että avoliitossa ei aio asua jos oikean löytää.
Jo ihan suvustani löytyy paljon miehiä, joille avioliitto on ollut se päämäärä, mihin suunnataan jos rakastuu tarpeeksi ja tyttö tuntuu oikealta.
Lisää löytyy kyllä ihan työpaikoilta ja tutuista ja muista.
Ainoat avoliiton kannattajat ja miehet, jotka pitää avioliittoa vain pallona jalassa on ns. ikuiset poikamiehet, jotka vielä viiskymppisinä istuvat baarissa ja luulevat olevansa luomakunnan kruunuja kaljamahoineen. Nuorempana he olivat niitä työttömiä elämäntapa-sossueläjiä.
naimisiinmeno (nykyään) on jonkinlainen symboli sitoutumiselle, mutta sehän on täysin keinotekoinen. Jos mä esim. vaatisin, että rakkautensa osoittamiseksi miehen on ostettava mulle hevonen, niin kyllä se symboloisi sitoutumista yhtä tavalla. Tai jos haluaisin, että hän hyppii joka aamu kolme minuuttia yhdellä jalalla, muuten lähden menemään. Osalle porukasta se avioituminen tuntuu edelleen olevan jonkinlainen hlökohtainen saavutus, ei tosin yhdellekään miehelle vaan ainoastaan naiselle. Sitäkin voisi pohtia, että miksi näin.
mutta älä petä itseäsi ja katkeroidu luulemalla, että kaikki muut miehet ovat samanlaisia kuin sinun miehesi.
Ja veikkaan, että aika monelle nykymiehelle onnistunut avioliitto ja perhe ovat oikeasti yksi henkilökohtaisista saavutuksista : )
Onnistunut avioliitto vai onnistunut parisuhde? ;) (Eikö sekin nyt kuulostaisi aika yksinkertaiselta, jos joku sanoisi, että "meillä on mahtava suhde, mutta koska se ei ole avioliitto, en voi pitää sitä onnistuneena suhteena". Tai vaihtoehtoisesti: "meillä on mahtava suhde, mutta en kyllä tuntisi näin, jos oltaisiin vain avoliitossa. Se avioliittopaperihan muutti koko meidän suhteen!")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sääli jos miehesi ei pidä avioliittoa minään mutta älä petä itseäsi ja katkeroidu luulemalla, että kaikki muut miehet ovat samanlaisia kuin sinun miehesi.
koska minulla ei ole miestä, enkä sellaista haluakaan. Elän naisen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. Rekisteröimme parisuhteemme, koska vain siten perheen sisäinen adoptio on mahdollinen, ja meille on syntymässä lapsi.
Jo ihan suvustani löytyy paljon miehiä, joille avioliitto on ollut se päämäärä, mihin suunnataan jos rakastuu tarpeeksi ja tyttö tuntuu oikealta.Lisää löytyy kyllä ihan työpaikoilta ja tutuista ja muista.
Pidän hyvin mahdollisena sitä, että sinun sukusi, työpaikkasi ja kaveripiirisi miehet ovat erilaisia kuin vaikka minä ja minun mieheni. Mutta ketä se haittaa? Vaikka kaikki muut maailman ihmiset olisivat asiasta jotain mieltä, ei se sinänsä liikuta minua. Olen muutenkin usein tottunut olemaan monista asioista valtavirrasta hieman poikkeava, eikä enemmistön mielipide ole yleensä vaikuttanut tekemiini ratkaisuihin.
Toisaalta itse kyllä tunnen myös paljon ihmisiä, joille avioliitto ei ole niin merkittävä - osa on mennyt naimisiin vain juridisista syistä kokematta sitä muuten lainkaan tarpeelliseksi, osa elää avoliitossa.
Ainoat avoliiton kannattajat ja miehet, jotka pitää avioliittoa vain pallona jalassa on ns. ikuiset poikamiehet, jotka vielä viiskymppisinä istuvat baarissa ja luulevat olevansa luomakunnan kruunuja kaljamahoineen. Nuorempana he olivat niitä työttömiä elämäntapa-sossueläjiä.
En osaa tähän sanoa mitään, kun en tunne tätä ihmisryhmää. Mutta toisaalta myös aika monet taiteilijat maailmanhistorian aikana ovat eläneet avoliitossa. Voihan olla, että avioliiton ollessa tietyllä tavalla keskiluokkainen ja porvarillinen perinne, nimenomaan taiteilijat, toisinajattelijat ja nämä mainitsemasi "puolisyrjäytyneet" eivät tunne vetoa kyseistä instituutiota kohtaan.
(Nyt tietysti joku alkaa vastaukseksi tehdä listaa naimisissa olleista taiteilijoista, mutta ei maksa vaivaa! Tottakai heitäkin on. Kuten on naimisissa olevia toimeentulotuen saajia ja avoliitossa olevia keskiluokkaisia. Meitä ihmisiä on, onneksi, aika monenlaisia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat avoliiton kannattajat ja miehet, jotka pitää avioliittoa vain pallona jalassa on ns. ikuiset poikamiehet, jotka vielä viiskymppisinä istuvat baarissa ja luulevat olevansa luomakunnan kruunuja kaljamahoineen. Nuorempana he olivat niitä työttömiä elämäntapa-sossueläjiä.
minäkin suosittelisin avioliittoa. Niin kuin joku aikaisemmin sanoi, niin puolison kuollessa tilanne on aviopuolisolle helpompi. Juttelin kerran 5 lapsen äidin kanssa, hänen miehensä oli kuollut, kun kaksi pienintä olivat alle kouluikäisiä.He eivät olleet olleet naimisissa ja hänkin joutui joka vuosi miehen kuoleman jälkeen toimittamaan kuitit kaikesta, mitä oli vuoden aikana ostanut lapsille, lasten edunvalvojalle. Ettei vain käyttäisi perintörahoja väärin. Hänkin harmitteli, etteivät olleet aikanaan menneet naimisiin.
No kuule, tuttavallani oli lähes sama tilanne (lapsia tosin vähemmän), ainoa ero oli, että he olivat naimisissa kun mies kuoli. Hänkin joutuu vuosittain toimittamaan kuitit lasten edunvalvojalle käyttässään LASTEN perimiä rahoja, ne kun eivät ole hänen vaan lasten ja on lasten etu, ettei äiti törsää heidän rahojaan omiin menoihinsa. Joten tässäkään suhteessa naimisiin meno ei muuta asiaa. Toki tuttuni saa lesken eläkettä, joten se on erona kuvaamaasi tilanteeseenn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että kun pariskunta menee jo muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, ennen lasten ja asuntolainan hankintaa, he menevät naimisiin toistensa takia ja keskinäisen rakkautensa takia.
Sitten taas ne susiparit tai vasta lasten teon ja asuntolainan jälkeen avioituvat määrittävät sitoutumistaan aina lapsilla tai asuntolainalla ym. parisuhteen ulkoisilla asioilla.
Meidän kohdalla on tavallaan näin. Mulla on vahva halu perustaa perhe, ja mies jonka kanssa olen AVOliitossa, on juuri se mies, jonka kanssa haluan perheen perustaa. Hänessä on puutteensa, mutta rakastan häntä todella paljon. Kuitenkin, ennen kuin tapasimme elin pitkään sinkkuna ja olen onnellinen myös niin, ehkä jopa onnellisempi kuin parisuhteessa... Niinpä, jos en haluaisi perhettä, tuskin olisin mieheni kanssa, vaan mielummin sinkkuna kuin pelkässä parisuhteessa. Siksipä menen naimisiin vasta kun tiedän, että voimme saada lapsia. Jos saamme lapsia, olen valmis menemään naimisiin, koska haluan sitoutua täysillä PERHEESEEMME ja mieheen sen tärkeänä osana. Mutta jos en saa lapsia, en ehkä halua miestäkään (en tiedä mitä lopulta päättäisin tehdä, jos näin käy, mutta haluan pitää vaihtoehdot avoimina tältä varalta). Ymmärtääköhän kukaan mua :)
Oookei: olen siis 12 vuotta elänyt saman miehen kanssa, saanut 4 lasta tämän kanssa ja kokoajan ollut EPÄVARMA rakkaudestani mieheen? Kyllä sitoutuminen toiseen on ihan sitä ARKEA. Ei mikään allekirjoitus tee liitosta vasta vakavaa ja merkki kestosta. Meidän liiton kestävyydestä nimenomaan kertoo se että ollaan oltu 12 vuotta kimpassa. Moni avioliittoon mennyt on ehtinyt erota 12 vuodessa, me ei olla sinne vielä keritty mutta tasan ollaan sitoutuneita toisiimme siinä missä naapurin pari jotka on ollu naimisissa 15 vuotta.
Sä taidat olla vähän tietämätön (?) ja kaikenlisäksi väärässä. Aivan turhia ja lapsellisia tuollaiset "niin ja niin kauan kimpassa"-jutut. Eihän sillä ole mitään merkitystä lain edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis jotkut miehet ottavat mieluummin huonon parisuhteen, kunhan on naimisissa, kuin hyvän parisuhteen, jossa ei olla naimisissa? Jos kerran se pääasia oli päästä naimisiin. Enpä kyllä itse sellaisen miehen kanssa viitsisi aikaani kuluttaa.
nykyisin olla VAIMO. Nokkapystyssä mennään juuri vaimoksi "päässeenä" ja sillä hehkutetaan. T.10v vaimona ollut joka ei sillä brassaile,niinkuin nyky nuoret?!?
avoliittoa, koska avoliitto voi olla ihan yhtä vahva kuin mikä tahansa avioliitto. Ihmisillä voi olla syynsä avoliittoon, esim. omien vanhempien kipeä avioero tai sitten vain kokevat avioliiton niin vanhanaikaisena instituutiona..?
Itse olen naimisissa, nyt neljä vuotta takana ja viisi vuotta yhdessä, ja meille tämä on se oikea tapa olla yhdessä. On turvallinen olo suhteessa, kun mies on ihan omasta aloitteestaan kosinut, ja halunnut juuri minut kumppanikseen... Sitä en aiemmissa suhteissa kokenut.
Mutta jokatapauksessa, parisuhde on parisuhde eikä avoliitto ole välttämättä sen turvattomampi kuin avioliittokaan...kyllähän avioliitostakine erotaan usein.
naimisiin mennään, jos jompi kumpi haluaa ja asia alkaa tulla toiselle tärkeäksi. Eipä ole tullut. Joskus mies aina heittää, että "pitäiskö meidän mennä naimisiin?", johon minä vastaan "kai sitä pitäisi". Sitten asiasta ei taas puhuta. Tiedostetaan kyllä tuo leskeneläkeasia ja se olisikin ainoa syy mennä naimisiin.
Mä en käsitä, miksi avioituminen on teille joillekin niin tärkeää. Miehen ex-vaimo on ollut jo neljästi naimisissa, koska hänelle avioituminen on se tärkein juttu ja siitä ei tingitä. Erolla ei sitten olekaan enää väliä. Mies sanoi, että heidänkin oli pakko mennä naimisiin ja itki ja painosti, kunnes mies suostui. Sitten kauhea häähössötys, koristelu, polttarit ja hääpukujen säätö. Parin vuoden päästä jo erosivatkin. Oli rouvan toinen avioliitto. No, sittemmin on avioitunut kahdesti lisää ja tn. joka kerta sama show: "paras asia elämässäni" ja kaverit tekee koristeita, järjestää polttareita jne.
Tuolta taustalta alkaa avioliitto vaikuttaa jo pelleilyltä.
erotarvetta ei itselle tule, kunhan pysyttelee AVOliitossa. Lapset tuskin luokittelevat eron vakavuutta sillä perusteella, erotaanko avio- tai avoliitosta, tai sitten he ovat oikeasti naiiveja.
Ihmisillä voi olla syynsä avoliittoon, esim. omien vanhempien kipeä avioero tai sitten vain kokevat avioliiton niin vanhanaikaisena instituutiona..?
siis jotkut miehet ottavat mieluummin huonon parisuhteen, kunhan on naimisissa, kuin hyvän parisuhteen, jossa ei olla naimisissa? Jos kerran se pääasia oli päästä naimisiin. Enpä kyllä itse sellaisen miehen kanssa viitsisi aikaani kuluttaa.
Huono parisuhde pysyy huonona naimisiin mennessäkin ja silloinhan pari tuskin meneekään naimisiin. Mutta jos parisuhde on hyvä, niin silloinhan pariskunta luonnollisesti haluaa mennä myös naimisiin. Sillä hyvä parisuhde pysyy hyvänä myös naimisiin mentyä. Joten miksi mies haluaisi pitää suhteen avona, jos siinä menisi hyvin ja hän olisi valmis sitoutumaan avioliittoon?
hulppeampi asunto paremmalla palkalla, isommat tulot ja isommat koirat, ainakin. Purkinavaajahan oli lahja anopilta. Mekin ostamme simpukkamme tuoreina Stockalta torstaisin.