Onko unikoulusta tullut joku yleine standardi? Kun unikoulu ei toimi ja pelottaa lasta

Miten AP tekee kirjallisen valituksen ylemmälle taholle neuvolan sairaista ohjeista jotteivät toista samaa muille samassa neuvolassa käyville äideille :( :( :(

ekaluokkalaista, joka hiippailee lähes joka yö meidän väliin. Muutama vuosi etiäppäin ja se ei enää tule keskelle, vaikka pyydettäisiin. Ja kun iskä on työreissussa niin meidän sängyssä nukkuu kuopuksen lisäksi 8v poikakin ;)

miten ihanaa olikaan saada nukkua äidin tai isän vieressä. Se oli tosin harvinaista herkkua, koska kaikkien piti vain nukkua omissa huoneissaan. Lapsi ei sitä ymmärtänyt että miksi äiti ja isä saavat nukkua vierekkäin mutta hän ei enää mahtunut porukkaan.

JOS nukkuminen on perheessä selkeästi ongelma, eli yöheräily ja mahdollinen vieressä nukkuminen häiritsee äitiä. Jos ei niin itsetuntoa kehiiin! Tee niin kuin itse parhaaksi näet!



Itse olen alusta asti päättänyt että lapset nukkuvat omissa snägyissään, koska en itse nukkuisi silmäystäkään jos he olisivat vieressä. Kärsin helposti unettomuudesta, eikä lasteni etu ole umpiväsynyt äiti.



Vanhempi lapsi oppi nukahtamaan ja nukkumaan itsekseen 4 kuukauden iässä. Nuorempi on 2 kuukautta ja nukahtaa joko itsekseen tai rinnalle. Jos heräilyt ovat ongelma puolivuotiaana, aloitan unikoulun. Jos eivät ole, en aloita.



Jokainen tehköön niin kuin juuri oman perheen kokonaishyvinvoinnille on paras. Se on lapsenkin suurin etu.



Olen muuten itse sitä mieltä, että unikoulu voi olla myös lapsen etu. Puolitoistavuotias tyttöni voi herätä yöllä, mutta ei koskaan itke vaan esim. juttelee rauhassa itsekseen. En näe miten hänen omaa jaksamistaan auttaisi se että hän heräisi monta kertaa yössä tai aina säikähtäisi itkemään. Jos hän sattuu itkemään, menemme aina heti hänen luokseen. Unikoulun idean kannattaminen ei todellakaan tarkoita sitä että lapsi jätettäisiin yksin.

lapsemme parissa yössä n. 1,5 vuotiaana, jolloin lopetin yöimetykset. Yritimme sitä aikaisemminkin, mutta tuloksena oli vain entistä väsyneempi perhe...



Emme käyttäneet mitään standardiunikoulua, vaan taapero pääsi yöllä herättyään isänsä kainaloon nukkumaan. Muutaman viikon päästä taapero alkoi nukkua yöt (pääsääntöisesti) putkeen omassa sängyssään ihan ilman mitään kommervenkkejä.

mutta lainaus jäi puuttumaan.

#26

6 kuinen on aivan liian pieni unikouluun.. Minkäännäköiseen!!!!! :( :( :(

T: Kolemna lapsen äiti joka juuri unikoulutti kolmessa yössä 1,5 vuotiaan joka selvästi oli valmis siihen.

Meillä kaikki muutkin lapset nukkuu samassa huoneessa vanhempiensa kanssa niin se positaa kyllä tehokkaasti yksiolemisen pelon...

Musita teidän pelositanne en sitten tiedäkkään.....

6 kuisen kuuluu nukkua äidissään kliinni vielä, mutta tietenkin se on tässä yhteiskunnassa vaikea ymmärtää ja uskoa kun kerran "yhteiskunta" vastustaa jyrkästi mosita luonnollista nukkumismallia....

Mutta ehkä joku voisi tajuta, että länsimaat on ainoa pieni sairas yhteikunta joka eristää vauvat ja lapset äidistään.... Koko muu maailma nukkuu laajennetussa ja jonkinmoisessa perhepedissä eli kaikki samassa huoneessa.

ihan turhaa vauvan ja vanhempien rääkkäystä! Miten vieläkin neuvolassa sellaista suositellaan? Ihan samaa sarjaa kuin jotain vitsaa suositeltaisiin antamaan. Joo, ennen on lapset paiskattu yksin pinnasänkyyn, mutta ei se sitä tarkoita että sellainen olisi mukavaa lapselle tai äidillekään. Ja joo, tottakai unikoulu lopulta menee perille lapselle, kun oppii, ettei saa lämpöä ja läheisyyttä vaikka kuinka itkisi! Onneksi en itse ole sitä tehnyt, yöt ovat olleet välillä helpompia ja välillä vaiekeampia, mutta vauva kuuluu äidin viereen!

Meillä pidettiin unikoulua, kun lapsi alkoi kukkua öisin, eikä nukkua. Koko perhe oli väsynyt. Unikoulu toimi meidän tapauksessa kolmessa yössä. Emme tassutelleet, vaan vauva vietiin omaan huoneeseen nukkumaan.



Nukuttamisessa tarjotaan kyllä vieläkin läheisyyttä, mikä ei perhettämme häiritse. Tavoite on saavutettu, yhtenäiset yöt. Vauva oli reilu 8kk kun unikoulu toteutettiin, vielä 6kk iässä nukkui kainalossa ja sai maitoa (rinta) öisin.

vauva viereen ja nukkukaa! Ihmislapselle on tärkeää olla yöllä vanhemman vieress, turvassa. Se oppii aikanaan omaan sänkyyn nukkumaan, kun on siihen valmis. Meillä vajaa kaksivuotias itse päätti alkaa nukkumaan omassa sängyssä,mutta tulee haluaa vielä toisinaan viereen- ja saa tulla. Me ei koskaan yritetty vasten lapsen tahtoa nukuttaa lasta omaan sänkyyn- silti se siellä oppi nukkumaan.

itse olin alottamassa 9kk lapselleni unikoulua.tein sitä tunnin illalla ja lopetin siihen:):) en pysty.vihaan kommentteja "ei lapsi huutamiseen kuole". ei kuole joo mut ei se kivaakaan oo ja se aivan varmasti on hämmentävää lapsesta kun äiti käyttäytyykin noin yhtäkkiä. mä tein niin(jonkun mielestä"rääkkäystä",mun mielestä kivempi) että mä annoin nukkua päivällä radikaalisti vähemmän.kaksi iltaa se söi iltapuuron silmät kiinni ja nyt jo suht pirtee nukkumiseen asti ja nukahtaa sekunnissa omaan sänkyyn. yöllä 3-5kertaa herää vielä mutta riittää kun laitan tutin suuhun ja paijaan n.minuutin.

Miksi pidätte unikoulu, jos mielestänne siihen ei ole tarvetta?



Ei neuvolan sanomiset ole mikään pakko ja laki. Jos siellä painostetaan unikouluun niin huijaat vaikka, että nyt vauva nukkuu hyvin ja unikoulua ei enää tarvita, jos et uskalla kertoa, että yönne ovat ihan ok vaikka vauva syökin vielä öisin ja nukkuu vieressä. Et ole velvolleinen kertomaan kaikkea teidän perheen elämästä. Ei se neuvolalle kuulu miten kenenkin kotona toimitaan öisin.

Vanhamman on otettava itse vastuu niistä päätöksistä, joita lapsensa hoitamisessa tekee. Unikouluun ei pidä ryhtyä vain siksi, että neuvola käskee. Tapauksessasi en näe mitään järkeä jatkaa unikoulua, jos et itse edes näe sitä tarpeellisena.



Meillä lopetin 9kk ikäisen lapsen yöimettämisen, kun heräilytjen määrä vain lisääntyi ja rintaa oli nukahtamiseen aina saatava. Sovelsimme jonkinnäköistä tassuttamista, jossa perusajatuksena oli vain se, että lapsi sai kyllä läheisyyttä, mutta maitoa ei enää. Uudelleen nukahtamiseen opetettiin eri tapa. Täähän meni se kolme yötä ja meidän yömme rauhoittuivat huomattavasti. Ensimmäisenä yönä oli vähän itkuakin, mutta toisena yönä vain valvoskeltiin. Lähinnä kai siksi, että uudelleennukahtamisen assosiaatioksi oli tullut tuo rinnantarjoaminen. Meillä siis unikoulu toi, enkä koe lasta mitenkään kiduttaneeni. Unikoulu on vain toimintamalli, jonka soveltamisessa järjen käyttö on suotavaa jopa pakollista.

Esikoista ei tarvinnut kovin ihmeellisesti unikouluttaa, muutaman illan tassuttelulla rytmi vakiintui melko "aikuismaiseksi", nukkui siis suurimman osan yöstä rauhassa omassa sängyssään ja heräsi vasta ehkä noin kuuden maissa, milloin otin sen pinniksestä viereeni ja jatkettiin yhdessä unia, vauvalla rinta suussa.



Toisen kohdalla kokemus oli vastaavankuuloinen tunnelma kuin ap:lla. Vauva huusi kuin henkeä vietäisiin, ja kun sitten esim. tunnin järkyttävän huutamisen jälkeen otin vauvan syliin ja se siihen sitten nukahti, nyyhkytys ja vapina jatkui unen läpikin pitkään.



Mä totesin siinä vaiheessa ettei kuulu kenellekään jos mun vauvani nukkuu mun vieressäni ja syö halutessaan myös yöllä. Ihan vilpittömästi en välitä pätkääkään mitä joku av-mamma siihen sanoo.



Nyt lapseni ovat jo sen verran isoja että unikoulut ovat muisto vain, enkä edelleenkään tiedä mitä oikein hävisin siinä etten siihen rumbaan itseäni ja vauvaani pakottanut.

Valehtelen sujuvasti neuvolassa, että ihan hyvin nukkuu vauva, vaikka heräilee. Onneksi minua ei heräilyt ole haitanneet. Nuorimmainen oppi nyt 3-v. omaan sänkyyn ja silti joskus on nukkunut omalla patjallaan vieressäni ja joskus harvoin tulee yöllä viereen, mutta aina vaan sujuvammin sujuu omassa sängyssä nukkuminen. Aloin yrittää vasta 3,5 -vuotiaana, koska 4. lapsi on syntymässä, muuten nukkuisi vieläkin vieressäni. On minustakin kivaa. Minusta tuo kuulostaa kauhealle, mitä kerrot. Olen itse mennyt lasteni kanssa samaan aikaan nukkumaan, kun olivat vauvoja, koska huomasin, heidän siten nukkuvan parhaiten ja samalla sain itse yöunta riittävästi. Muille riitti alle 1-vuoden tätä, mutta kolmosen kanssa meni pitempään.

Minusta oikeasti oli ihanaa nukkua kolmosen kanssa yhdessä ja oli ihan haikeaa alkaa totuttaa omaan sänkyyn uuden lapsen tulemisen takia. Hän nukkuu vieressäni omalla pedillään emmekä siis nuku samassa sängyssä. Siksi on mielestäni turvallista. Ihan samalle patjalle en halua, koska sitten haittaa minun untani, kun itselle jää liian vähän tilaa. Jos muuten ei pysty järjestämään kaikille omaa patjaa, niin lattialle nukkumaan, jos haluaa näin.

Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä.



Oletko kuullut nämä neuvot?



"anna vauvan itkeä itkunsa"

"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"

"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"

"mitä, imetätkö yhä?"



Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.



Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?



Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.



Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.



Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.



Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.



Toimiiko vauvakoulutus todella?



"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.



Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.



Sulkeutumisoireyhtymä



Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.



Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.



Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.



Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.





***************

Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.



Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.



*******************



Lähde:

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)



William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

että on huomattu sen huonontavan lapsen ja vanhemman välejä, tämä jossain vauvalehdissä, ja siksi sitä ei niin enää suositella. Koskee varmaan just niitä tapauksia, joissa unikoulu ei parissa yössä toimi.

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.



Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.



KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ

Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.



Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.



MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?



On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.



Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.



Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.



Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.



Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.



Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.



Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.



Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.



Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.





YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?



Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.



Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.



Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.



Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä



Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.



Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.



Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.



(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Virallisesti yhdessänukkumista ei suositella mutta aikuinen ihminen pystyy kyllä itsekin tekemään omat päätöksensä.



Ei ole mitään syytä miksi terve, normaali äiti tai isä ei voisi nukuttaa lastaan vieressään jos niin haluaa. Perhepeti on luonnollinen ja lapsiystävällinen vaihtoehto.



Alkuun vauva voi mainiosti nukkua samassa sängyssä vanhempiensa kanssa. Se ei vie paljoa tilaa ja äidin on vaivatonta ja helppoa hoitaa yösyötöt ilman sen suurempia rasituksia. Kun vauva kasvaa ja oppii itsekin liikkumaan, on hyvä tarkistaa nukkumajärjestelyt. Lapsi voi tippua sängystä mikäli hän nukkuu reunan puolella, varsinkin jos jo osaa itse kääntyä. Tässä vaiheessa kannattaa lapsi laittaa seinän ja vanhemman väliin, siirtää patjat lattialle,kehitellä laita omaan sänkyyn tai hankkia vauvalle sänky oman sängyn viereen. Näitä voi kukin kehitellä itsekin sen mukaan miten mielikuvitus ja käytännöllisyys antaa myöden. Jos haluaa vauvalle pinnasängyn, paras on tietenkin sellainen,josta saa toisen laidan joko kokonaan pois tai esim. taitettua laidan yläosan alas. Tällä systeemillä voi vauvaa nukuttaa vieresssään myös silloin, kun ei halua vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Myöhemmin voi pinnasängyn vaihtaa tavalliseen lastensänkyyn, lapsesta riippuen joko kokonaan laidattomaan tai sellaiseen johon saa toiseen reunaan laidan.



Joskus kuulee kritisoitavan perhepetiä sillä, että vanhemmat voivat tukehduttaa lapsen esim. kierähtämällä sen päälle. Tämä ei ole mahdollista kun on kyse terveistä, normaaleista vanhemmista. Asia on tietysti toinen jos kyseessä on humalassa oleva tai lääkkeiden tai huumaavien aineiden vaikutuksen alainen vanhempi. Lapsen omat vanhemmat osaavat kyllä lastaan varoa ja erityisesti äiti on virittäytynyt sellaiselle aaltopituudelle, että herää kyllä jos vauvan sormikin on jäämässä hänen alleen! Jos asia kuitenkin vanhempia häiritsee, voi yrittää keksiä miten saa mielenrauhan ja voi nukkua levollisin mielin vauva vieressään. Yksi keino alkukuukausien ajaksi on leikata äitiyspakkauslaatikosta yksi reuna pois ja laittaa laatikko sänkyyn viereensä ja vauva laatikkoon. Alusta lähtien voi myös nukuttaa lasta omassa sängyssä kuten jo aiemmin mainittiin. Tällöin vauva nukkuu vieressä mutta omassa "osastossaan" ja kaikilla on oma tilansa pyöriä unissaan.



Yhdessä nukkumisen arvellaan ehkäisevän mm. kätkytkuolemaa, koska vauva on jatkuvassa valvonnassa nukkuessaan äidin vieressä. Äidin hengitys ohjaa vauvan vielä epätäydellistä hengityskeskusta ja äitien on todettu reagoivan unissaankin vauvan hengityskatkoksiin esim. liikahtamalla. Vauva puolestaan havahtuu tästä jatkamaan hengittämistä. Myös vauvan ruumiinlämpö pysyy tasaisempana nukuttaessa ydessä ja äiti pystyy myös tarkkailemaan ja säätelemään lämpötilaa helpommin.



Kun äiti ja vauva nukkuvat yhdessä, hoituvat yösyötötkin vaivattomasti ja usein äiti ei edes tiedä aamulla kuinka usein vauva on yöllä syönyt. Jos äiti menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, on todettu äidin ja lapsen unirytmien tahdistuvan samaan rytmiin. Näin äidin ei tarvitse herätä kesken syvimmän univaiheen, vaan hän herää kevyemmästä unennäkövaiheesta eikä ole yhtä väsynyt kuin olisi jos joutuisi heräämään kesken syvänunen vaihetta. Unen antama virkistys on tällöin suurempi kuin jos jatkuvasti joutuisi heräämään "väärään" aikaan. Imetys myös auttaa äitiä nukahtamaan uudestaan, koska se vapauttaa äidin verenkiertoon hormoneja joilla on rauhoittava vaikutus. Myös vauva saa maidossa "unilääkettä" joka puolestaan auttaa vauvaa nukkumaan paremmin.



Moni on huolissaan siitä, että lasta ei sitten saa enää millään pois vanhempien sängystä tai huoneesta jos tämän antaa nukkua siellä pienenä. Kuitenkaan kovinkaan moni lapsi ei nuku enää murrosiän kynnyksellä vanhempiensa kanssa ja todennäköisesti enemmistö vieressä nukutetuista lapsista haluaa 3-6 vuoden iässä omaan sänkyyn tai huoneeseen. Tästä tuskin kannattaa olla huolissaan!

Hei! Neuvola ja unikoulun väki kannustavat vain olemaan päättäväinen.

Onko siis omassa sängyssä nukkuminen jonkinlainen hoidollinen "pakkomielle", kun perhepedissä nukkuva ja yöllä rintaa syövä vauva pitää "palauttaa raiteilleen"?.

Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)