Siis kauanko jälkivuoto voi kestää???

Jälkivuoto oli tosi runsasta pari kuukautta ja multa meni täysin seksihalut. Tosin ei mieskään halunnut tökkiä vuotavaa naista. Metta sen jälkeen ei ole tehnyt mieli. Ja joo, ollaan käyty ammmattilaisten pakeilla.

Lauman korvatulehduksiin, kihomatoihin, hampaiden puhkeamisiin, uhmaikiin, ripuleihin ja oksutauteihin, koulu/kaveriongelmiin, univaikeuksiin, murrosiän ongelmiin, opiskeluongelmiin, parisuhdekriiseihin (omien lasten nyt tässä tapauksessa) avio-ongelmiin ja sitten lastenlasten kanssa kierre alusta. Mutta siis onhan elämällä tietysti muitakin ulottuvuuksia...

Esikoinen tulossa. Enkä ollenkaan tiedä haluanko kokea kaiken tän "lisäspeciaalin", mistä täällä nyt puhutaan. Lapsen saaminen ei tosiaankaan ole mitään kivaa. Siis kuka oikeasti haluaa liudan mukuloita, jos joka kerta pitää selvitä synnytyksestä, repeämistä, tikeistä, jälkivuodoista, rintojen vaivoista, ja kaikesta muusta ekstrasta, jota en osaa edes vielä kuvitella?!?

Kun kolmeen kuukauteen ei saanut edes yrittää, seksihalut vaimeni. Meilläkin on ollut isoja ongelmia synnytyksen jälkeen saada parisuhde taas raiteilleen. Miehen kanssa on paljon kesksuteltu mun vuotamisestani. Hänkin kommentoi, ettei tee mieli pökkiä veristä naista.

Tena-siteitä. On paljon puuvillaisemman tuntuisia kun alwayssit ja libresset ja muut. Pokkana vaan ostamaan kunnon paketti Tenaa. Yhdet kertsi-verkkohousut nappasin mukaan synnäriltä, mutten kyllä niitä siteitä olis halunnu ees ottaa.



Kohta uus ruljanssi eessä.

Alapää, halut, rinnat, paino, kunto... Ainostaan arvet jäi vatsaan. Sen jälkeen vielä unenpuute ja vauvan sairastelut vaivasivat sinne reiluun vuoteen asti. Sen jälkeen kaikki on ollut helpompaa ja hauskaa. Toki lapsi välillä kiukkuilee ja sairastelee, mutta helpompi taaperon tai koulukkaan sairasteluja on hoitaa kuin vauvan, joka ei osaa sanoa minne sattuu. Ja uhma on helpompi kestää kun tietää, mistä se johtuu, verrattuna vauvan itkuisuuteen, eikä osaa helpottaa toisen oloa. Siinä olen tietysti itse onnellisessa asemassa, että lapsille ei ole esim. mitään pitkäaikaissairautta tullut.



Tämä minun mielipiteeni. Se ensimmäinen vuosi on kaikin puolin erityistä aikaa (vauva muuttuukin koko ajan niin paljon, rytmit ja kaikki), mutta sen jälkeen elämä jotenkin tasoittuu, voi taas matkustella, urheilla helpommin kun lapsetkin oppivat jne. Aika kultaa muistot kyllä tuon synnytyksen ja vauva-ajankin suhteen, niin monet siihen ryhtyvät uudelleen :)

Alapää, halut, rinnat, paino, kunto... Ainostaan arvet jäi vatsaan. Sen jälkeen vielä unenpuute ja vauvan sairastelut vaivasivat sinne reiluun vuoteen asti. Sen jälkeen kaikki on ollut helpompaa ja hauskaa.

kun lapsella puhkesi astma ja sairasteli paljon.. ja ne kaikki univaikeudet... Tuokin on kuitenkin todella kevyttä kamaa verrattuna todella vakavasti sairaisiin lapsiin. nostan hattua heidän vanhemmilleen. Ja lapsille kanssa :)

Armoa! Mä en halua tietää edes kaikkea...

Olin jo ihan paineessa, että eikö se vuoto koskaan lopu.

Ekalla kerralla kesti pidempään ja oli runsaampaa, muutenkin toipuminen rankempaa kun oli leikattu eppari. Ei silti mitenkään hirveää. Tokalla kerralla kesti 6vko, sitten 2vko taukoa ja joko lisää jälkivuotoa tai minikuukautiset, en tiedä! Toka kerta paljon vähäisempää vuotoa muutenkin.

3,5 kuukautta vuosin. Enemmän tai vähemmän, mutta joka päivä tuli.

mitä aikoja!



Annan ensikertalaisille toivoa kertomalla, että en minäkään viikkoja vuotanut, enkä muista sitä aikaa mitenkään ahdistavana tai kamalana. Oiskohan vuotoa ollut noin viikon ja sitten tiputellen lakkasi. Ei mitään sen kummallisempaa kuin menkatkaan, vähän kesti vaan pidempään.

Mulla vuosi kaksi viikkoa vuolaasti, mutta sitten alkoi vähentyä ja 4 viikossa tyrehtyi. Onneksi. Pidempään en olisi jaksanutkaan. Aluksi vuoto oli niin runsasta, että veriarvot koko ajan huonoina.

Loppui kuin seinään.

3kk runsasta + 3kk tiputtelua

kyllä se on se rakkaus niitä lapsia kohtaan joka saa niitä hankkimaan. kun sen oman lapsen saa syliin ja siihen rakastuu ni kyllä sitä on valmis kestämään vaikka mitä. sain 7 vk sitten kolmannen tyttöni ja vieläkin tulee jälkivuotoa. mutta kaikki helpottaa pikku hiljaa.

synnytin kolmannen lapseni 7 viikkoa sitten ja vuotoa tuli normaalien kuukautisten verran ehkä pari viikkoa. sitten viikko taukoa ja pari viikkoa tiputtelua. nyt on ollut pari viikkoa pikkuhousun suoja koska tulee muutama "verinen" tippa silloin tällöin. kahden aikaisemman lapsen kohdalla muistaisin että vuoto oli täysin loppunut jälkitarkastukseen mennessä. en minäkään näitä jälkivuotoja ole ahdistaviksi kokenut. ja jos muuten on asiat kunnossa niin en usko että synnytyksen jälkiseuraamuksista voi edes masentua. eiköhän syy ole sitten jossain muualla ..

vuodin 3 kk synnytyksen jälkeen, mutta kuukautiset alkoivat vasta vuoden päästä. Pakko käyttää Tenoja lähes pari kuukautta, loppuaika meni perussiteillä. Hemoglobiini liikkui sadan molemmilla puolin....ja tämä sama kuvio kolmen lapsen kanssa, joten ei ollut sellainen asia josta ei olisi selvinnyt.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2011 klo 08:29"]6 viikkoa, kaksi kuukautta? Siis teurastustako se synnytys on? Äiti vuotaa viikkoja tapahtuman jälkeen. Ei ihme, että synnyttäneet masentuu ja on väsyneitä ja heikossa kunnossa.
[/quote]

Nostan nyt vanhan ketjun.
Minä synnytin n.viikko sitten eppari tehtiin. Vuoto on erdelleen runsasta ja haisee samalle, kun synnytyksessä. Vähän väsynyt olen, kun vauva valvottaa, välillä vähän heikko olo, kun imetän ja en muista syödä tarpeeksi, mutta koskaan en ole ollut näin onnellinen ja mulle on diagnosoitu vakava masennus. Eli masennus katosi vauvan myötä :)

Vierailija kirjoitti:

Jos liikkuu, vuoto kiihtyy. Jos vain makaa paikoillaan, paraneminen hidastuu.

 

 

Lainaus:

 

Onko mitään keinoja, joilla jälkivuotoa voi vähentää tai sen kestoa lyhentää? Siis pitääkö vaan maata paikoillaan vai saako alkaa liikkua? Kuulostaa inhottavalta, että jos vuoto innostuu vaan lisää vähäisestäkin liikkumisesta.

 

 

 

mutta pakkohan on liikkua että paikat kuntoutuu, siis kävellä ja tehdä ojentajia:)

3 viikkoa