Menetänköhän ystäviäni, jos en kutsu heitä kylään niin kauan kuin heillä pienet lapset?

että he eivät voi tavata kodin ulkopuolella ilman lapsia. Minusta juuri silloin, kun lapsi oli pieni, oli nautinto tavata kavereita ihan aikuisten kesken. Lapsenvahtiakaan harvoin tarvitsi, kun en ole yh-äiti.

Kun lapset olivat pieniä oli ihanaa mennä kylään tai kaupunglle tapaamaan ystäviä ilman lapsia. Kovin usein ei silloin tietenkään päässyt, mutta sitä kivempaa se oli.

Koko muu talo on kiellettyä aluetta ja jos on tarpeen, laitan ovet jopa lukkoon. Vierailun ajan lapset/lapsi ovat konkreettisesti jaloissa ja näköetäisyydellä ja komennan vierastakin lasta. Osaan napata pullan kädestä siinä vaiheessa kun lapsi poistuu pöydästä.



Kaverien on vaikea ymmärtää, että meillä on iso talo ja tilaa vaikka mihin, mutta he ovat tervetulleita vain yhteen huoneeseen. Olen sanonut, että haluan olla vieraiden kanssa enkä yksin keittiössä, joten näin meillä, vaikka oikeastaan inhoan niitä kasvattamattomia lapsia juoksentelemassa ympäriinsä ja rikkomassa tavaroita.



Lastenhuoneet ovat meillä ehdoton EI muiden lapsiperheiden kyläillessä. Ei tule turhia sotkuja ympäri taloa eikä omien lasten tarvitse ihmetellä muiden outoja tapoja levittää tavaroita.

ettei haluta nähdä teitä perheenä nyt kun lapsenne ovat noin hirveitä. Himmailette vaan pari vuotta ja lämmittelette suhdetta sitten uudestaan, kun lapset ovat vähän järkevämpiä. Tuskin ne edes huomaa mitään, kun arki on varmaan yhtä kaaosta. Meillä jäi ystäviin yhteydenpito vähiin ns. ruuhkavuosina. Toki silloin tällöin näimme ja soittelimme, kävimme "aikuisissa" leffassa jne. Mutta nyt lasten ollessa isompia olemme taas alkaneet pitää enemmän yhteyttä, eikä meidän ystävyys ole ainakaan tästä kärsinyt.

Eli ovatko sitä sorttia muutenkin, että mihinkään ei voi, eikä ole suotavaa ilman lapsia mennä.



Minulla on kaksi lasta ja paljon perheellisiä ystäviä mutta itse asiassa 3 läheisintä ystävääni ovat kaikki lapsettomia. Kuka mistäkin syystä.



Näitä kolmea ystävää on IHANA mennä tapaamaan ilman lapsia. On takuu varmasti tiedossa tapaaminen, jossa puhutaan muustakin kuin lapsista ja voi rauhassa keskittyä ja jutella ilman, että pitää olla koko ajan häsäämässä mukeloitten kanssa.



Näistä ystävistä jokainen itse asiassa välillä haluaa nähdä lapsiani. Se on melkein enemmän minusta kiinni se, että näemme ilman lapsosia useimmiten. Sitten taas perheellisiä ystäviä tulee nähtyä enemmän lasten kanssa mutta mielellään tapailisin heitäkin joskus ilman.



Ja rakastan kyllä lapsiani ja perhettäni. MInusta vain on ihana välillä olla liikenteessä omana itsenäni eikä aina vain äitinä.

ei 1v7kk lapsen äiti.



On totta, että vauvoja on erilaisia, mutta niin on keinojakin pärjätä useamman lapsen kanssa. Jos vauva on vaativaa sorttia, niin sitten kantoliinaa kehiin jne. Vauva ei ole syy jättää uhmista vähemmälle " paimentamiselle ".

Yksi ystäväni ei enää tule luokseni lapsensa kanssa. Hän ei komentanut lasta kylässä (eikä kyllä komenna kotonaankaan) millään tavoin. Lapsi sai tulla pöytään mutustamaan keksiä hetkeksi, sitten juosta ympäri kotia, palata pöytään syömään... Suttaa oli joka puolella.



Muksu myös juoksenteli päin seiniä, hyppi vaarallisesti alas portaikosta, jne. Kaverini totesi vaan, että kun ollaan kylässä, ei hän voi tietää, mitkä on kyläpaikan säännöt. Niinpä minä sitten komensin sitä lasta. Ja aina, kun olin komentanut, niin lapsen äiti totesi lapselleen vaan, että ei se mitään. eli vei sanoiltani kaiken tehon.



Sen jälkeen ei ole tuo muksu meillä käynyt.



Kenenkään muun kylässä käyneen lapsen kanssa ei ole ollut tuota ongelmaa. Olen sanonut, miten meillä käyttäydytään ja ovat totelleet ihan kiltisti.

pariksi vuodeksi lasten takia! Kai te nyt vuorottelette, ettekä aina tapaa sinun luonasi? Jos kutsut jatkossakin kylään, niin voit silloin hyvin sanoa, että tytöt ensi kerralla tehdään jotain aikuisten kesken ja sitten taas tapaatte lasten kanssa. Ja suunnittele hieman niitä lapsivierailuja. Menkää vaikka alkuun ulkoilemaan, siellä pystyy usein paremmin juttelemaankin. Sitten lapset ovat saanet suurimman osan energiaa purettua kun menette sisälle. Tarjoilet vain sellaisia ruokia, jotka eivät sotke liikaa. Jos pulla ei pysty syömään pyynnöstä huolimatta pöydässä, niin tarjoile vaikka jäätelöä kulhosta, sitä nyt tuskin viedään sohvalle. Ja varaa sallittuja leluja esille. Minkä ikäisiä lapset ovat? Toimisiko joku dvd? Toinen toimiva juttu on kokeilla vaihtaa kyläilyajankohtaa, muuttuvatko lapset levottomiksi päikkäriaikaan? Jos tapaatte vaihtelevasti toistenne luona ja välillä jossain muualla, niin tuskinpa nyt hirveän kovin monta kertaa joudut kotonasi emännöimään. Kyllä hyvä ystävä ymmärtää kaverin elämäntilannetta ja kestää hetken sen, ettei itse pääse helpoimmalla. Jatkuvaa tämä ei tietenkään voi olla. Parempi miettiä yhdessä, miten voitte tavata parhaiten, kuin katkaista yhteydenpito. Voiko olla, että ystäväsi eivät uskalla komentaa lapsiaan kotonasi, koska pelkäävät joutuvansa julkisesti kamppailemaan uhmiksen kanssa? Monet eivät sen takia uskalla pitää kylässä rajoja, vaikka kotona tekevätkin niin ja lapset aistivat tämän hyvin nopeasti... Avoin keskustelu varmasti auttaisi parhaiten.

Jokaisella vierailulla ovat hajottaneet jotain. Äiti ei komenna, ei korvaa. Meilläkin on lapsia mutta eivät he sentään kyläpaikkaa tuhoa. Kummipojan isä on muuten samanlainen, on hajottanut meillä useammankin laitteen ja mm. yhden ikkunan. Eikä mitään ole korvannut.

mutta jos ei koskaan halua nähdä lapsiani, voisin olla hiukan hämmentynyt. Tosin välit lapsettomiin ystäviin ovat nyt vähän vähemmällä vauvan takia. Olen ehkä neljä kertaa käynyt tapaamassa ystäviä ilman lapsia (vauva nyt 11 kk), mutta hauskaa oli. Olisi kiva, jos useamminkin kutsuttaisiin mukaan, mutta ymmärrän, että on helpompi tavata vähän spontaanimmin, minä kun olen yleensä se, jolle ei käy, kun en saa hoitajaa.



Lapsiperheitä ja sukulaisia käymme tapailemassa säännöllisesti puolin ja toisin. Kun meille tulee lapsiperhe, varaudun sotkuun, enkä karju, huuda tai stressaa, vaikka esim. kavereiden lapset saattavat kulkea keksi kädessä ympäri taloa. Tiedän, että he eivät kotona saa niin tehdä, mutta ymmärrän, jos tiukka ote herpaantuu hetkeksi paikassa, jossa ymmärretään sitä vahtimisen vaikeutta ja kuluttavuutta. Enää en harmittele edes sitä, että kaikki lelulaatikot on käännetty nurin ja lastenhuoneiden lattiat lainehtivat leluista. Omat lapsenikin siihen osallistuvat, kun haluavat esitellä lelujaan. On sen arvoista, kun lapset tapaavat toisia lapsia ja toinen kotiäiti saa vain rentoutua herkkujen äärellä. Sen verran vahditaan, että kukaan ei loukkaa eikä mikään mene rikki. Itse vielä yritän aina komentaa kyläillessäni, että lelut kerätään pois, mutta kaverini eivät näin ole toimineet, joten olen vähän luovuttanut tätä viimeistä tiukkkuuttani heidän luonaan eikä enää ota sekään päähän (aiemmin otti). Toki sanon meillä kotona ennen kuin lähtevät, että kerätäänpä leluja, ja yleensä lapset osallistuvat hiukan, ja se saa riittää.



Olin aiemmin melkoinen kontrollifriikki. Kun esikoinen oli vauva ja monella kaverillani oli alle kouluikäisiä lapsia, ihan itketti nämä kyläilyt, kun murusia oli kaikkialla (vaikka söivät siis keittiössä pöydän äärellä), lelut levitettynä (vauvan lelut ja ne muutamat kirjat ja palapelit, joita meillä oli vain heitä varten) ja korvat soivat vielä metelistä. Taisinpa jopa valittaa vähän kavereillenikin asiasta.



Meidän esikoisesta tuli tuossa 2-3-vuotiaana aika kovaääninen koheltaja, jonka leikit olivat usein melko suuria (vaatii paljon tavaraa), ja kun mukana oli vielä pikkuveli, niin aloin vähän ymmärtää metelitasoa ja lelujen levittämistä. Piti valita se, että pidän esikoisen luovuuden tiukasti kurissa kotonakin vai alan ymmärtää toisten lapsia ja lasten tarvetta rönsyillä leikeissään. Itsekin olen spontaani ja helposti innostuva ihminen, jolle sotku ei ole järkytys ja joka ei pidä edes omia tavaroitaan jatkuvassa järjestyksessä. Miksi siis vaatisin lapsilta sitä?



En yritä tässä sanoa, että se, joka sallii lapsivieraiden olevan vain keittiössä, olisi väärässä tai outo, vaan vain sitä, että itse olisin voinut valita saman tien, mutta valitsinkin toisin. Ja hyvin sujuu. Sellaisten ystävien luona, joilla on esim. yksi pieni lapsi tai ei lainkaan lapsia, pidän tiukkaa kuria. Leluja ei levitellä ja ne kerätään pois. Kerron jo etukäteen lapsille, mitä heiltä odotan. Jos en ole varma perheestä, miten suhtautuu sotkuun, kutsun heidät aina ensin meille ja katson, miten he toimivat lastensa suhteen meillä, ja noudatan sitten samankaltaista kaavaa heillä. Toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä.