Menetänköhän ystäviäni, jos en kutsu heitä kylään niin kauan kuin heillä pienet lapset?

niit ystävii ei voi nähä missää muualla

Mutta voihan sitä ystävyyttä yrittää paikkailla sitten myöhemmin :D Itselläni on pieni lapsi ja tiedän kyläpaikan missä emme ole niin tervetulleita. Lattioilla on paljon koristeita ja asunto on kuin sisustus lehdestä. On kiva käydä ihmisillä kylässä, mutta kun lapsi (1v2kk) koskee joka paikkaan vaikka kiellänkin niin se on melko stressaava lapselle, ystävälle ja itsellenikin. Olenkin todennut että on itsellekin paljon helpomaa pyytää ystäviä meille kylään kun lähteä itse kyläilemään :D Mutta mielipiteitä on monia!

mukana. Loukkaannuin siitä ja emme paljoa ole olleet tekemisissä. Jos olisit kaverini, niin varmasti menettäisit minut ystävänä.

sillä itse en kestäisi tuollaista käytöstä meidän kodissa. Siis meillä on itselläkin 3-vuotias lapsi, mutta kauhistuneena olen pannut merkille, miten paljon hövelimpää monessa perheessä on käytöksen suhteen. Meidän poika ei saa / ei ole koskaan saanut tehdä tuollaisia juttuja mitä viestissäsi mainitsit. Haukkana oli vahdittava taaperoiässä kaikissa kyläpaikoissa, nykyään käyttäytyy jo oma-aloitteisesti tosi hyvin.



Mitä jos pyritte tapaamaan kavereidesi luona tai vaikka kaupungilla? Tai sitten vaan sanot, että olet vähän "nipompi" näissä käytösasioissa. Ystäväsi arvioikoon sitten, haluavatko olla teillä sinun sääntöjesi mukaisesti vai tavata muualla.

musta tuntuu että se on niin että muiden lasten käytös ärsyttää koska ei tiedä "saako" niitä kieltää ja komentaa. ja ärsyttävintä on että lapsen vanhempi ei nimenomaan kiellä siitä että lapsi menee lähmimään joka paikan niillä pullasilla käsillä eikä syö sitä pullaansa KEITTIÖSSÄ... meillä ei tuoda esim leluja keittiöön ja hitto se voi ärsyttää ku toisten muksut roudaa niitä ympäri kämppää eikä kaverilla ole aiettakaan kieltää vaikka tasantarkkaa tietää mitkä "säännöt" meillä on..

sillä itse en kestäisi tuollaista käytöstä meidän kodissa. Siis meillä on itselläkin 3-vuotias lapsi, mutta kauhistuneena olen pannut merkille, miten paljon hövelimpää monessa perheessä on käytöksen suhteen. Meidän poika ei saa / ei ole koskaan saanut tehdä tuollaisia juttuja mitä viestissäsi mainitsit. Haukkana oli vahdittava taaperoiässä kaikissa kyläpaikoissa, nykyään käyttäytyy jo oma-aloitteisesti tosi hyvin.

Mitä jos pyritte tapaamaan kavereidesi luona tai vaikka kaupungilla? Tai sitten vaan sanot, että olet vähän "nipompi" näissä käytösasioissa. Ystäväsi arvioikoon sitten, haluavatko olla teillä sinun sääntöjesi mukaisesti vai tavata muualla.

Mitä se saa tehdä?

itse en kestäisi tuollaista käytöstä meidän kodissa. Siis meillä on itselläkin 3-vuotias lapsi, mutta kauhistuneena olen pannut merkille, miten paljon hövelimpää monessa perheessä on käytöksen suhteen. Meidän poika ei saa / ei ole koskaan saanut tehdä tuollaisia juttuja mitä viestissäsi mainitsit.



Meilläkin oli NIIN helppoa, kun oli vielä yksi lapsi.



Mutta asiaan: tajusin juuri, että ei meitä ainakaan kutsuta kylää juuri minnekään ja syy on varmastikin juuri tuossa, että lapseni ovat niin riehakkaita - tai ainakin aina jossain vaiheessa tilanne äityy kiukuksi tai menee muulla tavalla "liian pitkälle".



En minäkän jaksa kaikkia lapsia, vaikka omanikin ovat vähän villejä, enkä silloin pyydä heidän perhettään meille, en vaan jaksa. En kuitenkaan koskaan ole lapsille töykeä,

- paitsi omilleni joskus :(



En siis ole loukkaantunut, vaikka jotkut ystävistäni eivät pyydä lapsiani luokseen, koska he kuitenkin, selvästi haluavat tavata minua.



En oleta, että kaikki ihmiset man päällä pitäisivät lapsistani, mutta toki vaadin, että heidän ihmisyyttään ja lapsena olemisen oikeuttaan kunnioitetaan hyvän käytöksen mukaisesti.

kyllä meidän 3-vuotias saa kiukutella, huutaa, juosta, riehua jne. Ja sitä kaikkea tekeekin.



MUTTA kyläpaikoissa kyllä rajoitamme hänen käytöstään. Ja mielestäni tässä ei ole kyse siitä, onko yksi lapsi vai useampia. Kohteliaat käytöstavat voi opettaa joka tapauksessa. Niihin kuuluvat mielestäni:

- kylässä syödään pöydän ääressä eikä murustella ympäri asuntoa, eikä missään tapauksessa käydä lääppimässä likaisilla käsillä huonekaluja. Syönnin jälkeen käydään pesemässä kädet.

- Jos olemme epävarmoja, kysymme mihin saa koskea ja mihin ei. Vahdimme sitten, että "ei-koskettaviin" ei kosketa.

- Vähän isomman voi opettaa jo siihen, että aikuinen puhuu meneillään olevan LAUSEEN loppuun.



Tässä ainakin jotakin mieleeni tullutta.



Ja yksi esimerkki meillä olleesta YHDEN lapsen perheestä: Sanoin, että meillä ei saa juoda mehua olohuoneen sohvalla, johon äiti sanoi, että "Meidän lapsi osaa juoda nätisti." 1-vuotias kyseessä.... En tykkää tuollaisesta, että avoimesti lähdetään rikkomaan kyläpaikan sääntöjä. Itse pyrin huomioimaan vahvasti kyläpaikan näkökulmaa. Ehkä siksi olemmekin saaneet paljon kyläilykutsuja....



t. se yhden 3-vuotiaan lapsen äiti edeltä (en muista numeroa)

monet vanhemmat saa aikaan sen että heidän lapset ei ole niitä mieluisia vieraita. vanhemmasta se on enemmän kiinni lähmiikö se lapsi pullansa sohvaan vai ei ja jos opettaisi jo kotona missä syödään niin ei tarvitsisi kylässä häpeillä lapsen käytöstä. sama pätee tavaroiden koskemiseen jne. ja ennenkaikkea helpottaisi myös omaa arkea jos pitaa tietyt rajat :)

monet vanhemmat saa aikaan sen että heidän lapset ei ole niitä mieluisia vieraita. vanhemmasta se on enemmän kiinni lähmiikö se lapsi pullansa sohvaan vai ei ja jos opettaisi jo kotona missä syödään niin ei tarvitsisi kylässä häpeillä lapsen käytöstä. sama pätee tavaroiden koskemiseen jne. ja ennenkaikkea helpottaisi myös omaa arkea jos pitaa tietyt rajat :)

Tietenkin komennan lastani kotona ja on minullakin paljon koristeita yms mutta tässä kyläpaikassa on kaikenlaista kimaltavaa ja loistavaa koristetta ympäri asuntoa. Siksipä en viitsi mennä kylään kun en jaksa ihan jatkuvasti kulkea lapseni perässä ja hokea "ei saa koskea" Kotona lapsi jo tietää mihin saa koskea ja mihin ei. Onneksi ystäväni käy melkein joka päivä minun luona kyläilemässä. :)

monet vanhemmat saa aikaan sen että heidän lapset ei ole niitä mieluisia vieraita. vanhemmasta se on enemmän kiinni lähmiikö se lapsi pullansa sohvaan vai ei ja jos opettaisi jo kotona missä syödään niin ei tarvitsisi kylässä häpeillä lapsen käytöstä. sama pätee tavaroiden koskemiseen jne. ja ennenkaikkea helpottaisi myös omaa arkea jos pitaa tietyt rajat :)

Tietenkin komennan lastani kotona ja on minullakin paljon koristeita yms mutta tässä kyläpaikassa on kaikenlaista kimaltavaa ja loistavaa koristetta ympäri asuntoa. Siksipä en viitsi mennä kylään kun en jaksa ihan jatkuvasti kulkea lapseni perässä ja hokea "ei saa koskea" Kotona lapsi jo tietää mihin saa koskea ja mihin ei. Onneksi ystäväni käy melkein joka päivä minun luona kyläilemässä. :)

monet vanhemmat saa aikaan sen että heidän lapset ei ole niitä mieluisia vieraita. vanhemmasta se on enemmän kiinni lähmiikö se lapsi pullansa sohvaan vai ei ja jos opettaisi jo kotona missä syödään niin ei tarvitsisi kylässä häpeillä lapsen käytöstä. sama pätee tavaroiden koskemiseen jne. ja ennenkaikkea helpottaisi myös omaa arkea jos pitaa tietyt rajat :)

Tietenkin komennan lastani kotona ja on minullakin paljon koristeita yms mutta tässä kyläpaikassa on kaikenlaista kimaltavaa ja loistavaa koristetta ympäri asuntoa. Siksipä en viitsi mennä kylään kun en jaksa ihan jatkuvasti kulkea lapseni perässä ja hokea "ei saa koskea" Kotona lapsi jo tietää mihin saa koskea ja mihin ei. Onneksi ystäväni käy melkein joka päivä minun luona kyläilemässä. :)

tiedän kyllä että pieni lapsi mielellään koskee vieraissa paikoissa tavaroihin enemmän kuin kotona. itellä on 1,7v lapsi ja toinen tuloillaan, mutta olen huomannut että oon päässy paljon helpommalla kun lapsella on selvät rajat, ruoka ja unirytmit. toisin ku monella kaverilla joilla on saman ikäisiä lapsia ja nukkuu vähän mihinaikaa sattuu, mutustaa kokoajan jotain, saa heitellä tavaroita ilman että kielletään jne. ja ponttini oli lähinnä se että, se on tosiaan vanhemmasta kiinni juokseeko se lapsi räkäposkella pullankäntty kädessä sotkemassa joka paikan vai syökö keittiössä. ymmärrät varmaan mitä tarkotan? :)

itellä on 1,7v lapsi ja toinen tuloillaan, mutta olen huomannut että oon päässy paljon helpommalla kun lapsella on selvät rajat, ruoka ja unirytmit.

Tuutko kertomaan sitten vauva synnyttyä miten helppoa on uhmiksen kanssa kylässä ;). Kyllä sitä yhtä pientä vielä paimentaa, mutta odotas kun sulla on kädet täynnä vauvan hoitoa... Ehkä Siperia vähän opettaa.

että he eivät voi tavata kodin ulkopuolella ilman lapsia. Minusta juuri silloin, kun lapsi oli pieni, oli nautinto tavata kavereita ihan aikuisten kesken. Lapsenvahtiakaan harvoin tarvitsi, kun en ole yh-äiti.

Meilläkin on kolme lasta. Ja koti on uusi ja kauniisti laitettu. Ruuat meillä syödään pöydässä ( kotona ja kylässä ), ja kun pöydästä kerran lähdetään, ja kädet ja kasvot pestään, niin enää ei tulla mitään pöydästä napsimaan. Tämä pätee siis kotona ja kylässä. Meillä ei myöskään saa juosta sisällä ihan turvallisuus syistä. Opetan myös lapsilleni, että puhutaan yksi kerrallaan ja ei toisten päälle.



No, voitte vaan arvata toimiiko samat säännöt muiden lasten kanssa? Itse olen kyllä reippaasti sanonut, että mars käsien pesulle pöydästä lähtiessä ja en anna viedä keksejä yms. muualle. Yllättäen se olen sitten minä joka komentaa, ei suinkaan oma äiti.



Olen sitä mieltä, että lapset eivät todellakaan saisi olla este sosiaaliselle elämälle. Ja tottakai lapset ovat lapsia, mutta vanhemmat ovat ne jotka ovat vastuussa pienen lapsen käyttäytymisestä. Jos ystävän luona vierailut käyvät ylivoimaisiksi, niin ihan voi katsoa peiliin ja miettiä missä on mennyt vikaan. Valitettavasti sinne kylään ei voi mennä oleskelemaan pienten lasten kanssa. Kyllä niitä lapsia on hoidettava ja vahdittava kylässäkin.

vauvan hoidolta, niin jo on kumma! Vauva pysyy paikallaan ja nukkuu paljon. Mikä siis ongelma?



Ei se siperia välttämättä mitään opeta. Kyllä se on edelleen vanhemmat jotka opettaa!

Jotkut vieraat vaan on sellasia, etta kun kylaan paasee niin lieka irti, perse penkkiin ja millaan ei ole valia.

Lapsetkin ovat erilaisia. Meillä on kaksi lasta ja tyttö on aina ollut kylässä kiltisti ja nätisti. Poika (2v) on todella villi ja hänen perässään pitää juosta koko ajan. Itse en jaksaisi kyläillä lasten kanssa, koska tosiaankin mun kaikki aika menee pojan paimentamiseen. Välillä pääsen kylään ilman lapsiakin, mutta yleensä en. Mies on melkein aina töissä tai liian väsynyt vahtimaan lapsia.

Kyllä lasten pitää osata käyttäytyä kylässä, jos ei osaa pitää ojentaa.

Meilläkin yhden kaverin lapsi tuo esim. leluja ruokapöytään ("kun se on niin huono syömään, pakko keksiä jotain", sanoo äiti) ja meidän lapsi katsoo kummissaan touhua, koska hän ei saa tuoda leluja ruokapöydälle. Sanoin asiasta ihan selkeästi, että meillä on sellainen sääntö, eipä auttanut.

Ärsyttävää:-)

Alatte tapaamaan kävelyillä, kahvilla, käytte leffassa yhdessä yms. Mulla on yksi ystävä jonka kanssa tavataan kaksin ja jos lasten kanssa niin tapaamme ulkona puistoissa. Meillä syy siihen että ei tavata ainakaan kovin usein kummankaan kotona johtuu siitä että meillä on 3 poikaa, iät 3v ja 5v kaksoset ja ystävällä on 2 poikaa 4v ja 6v. Kummankin lapset on ihan kivoja ja kilttejä lapsia mutta kun pojat pääsevät yhdessä leikkimään on meno aikamoista. Niinpä ollaan ihan yksissä tuumin todettu ystäväni kanssa että on parempi puistoilla lasten kanssa ja muuten tavata kaksin :)

ja kaikki vauvat eivät pelkästään nuku. Jotkut huutavat pää punaisena, vaippojakin joutuu välillä vaihtamaan. Useasti joutuu imettämään tai antamaan pulloa. Ja uhmikset oppivat nopeasti milloin ja mikä ärsyttää äitiä oikein kovasti. Mustasukkaisuuttakin saattaa esiintyä.



Voihan toki olla, että kaikki menee hienosti. Mutta aika vaikea on päteä 1v7kk kokemuksella lapsista.