*** Joulukuun tähtöset viikkoon 23 ***

Olen täällä vietellyt aikaa nettipimennossa muutaman viikon, enkä ole edes päässyt lukemaan. Ultrassa pääsin käymää 20.5 ja sen mukaan kaikki oli hyvin. neuvolatädin epäilyksistä huolimatta lakettu aika pysyi samana. 6 päivää aiemmaksi meinasivat siirtää, mutta tulivat siihen tulokseen että laskettu päivä pysyy nyt kuitenkin Jouluaatolla eivätkä lähde muuttelemaan sitä, ellei olisi ollut reilu viikon heittoa.

Tänne ei sen kummempaa sitten kuulukkan. Tytöllä alkoi kesäloma koulusta. Ensi syksynä saankin sitten kiikuttaa jo kaksi lasta tuonne koulun suunnalle.

Tälle päivälle onkin hirveästi hommaa. Lupasin laitella lapsille uima altaan pihaan. Minnekkään rannalle, kun en itse halua lähteä yksin näiden muksujen kans, ei varmaan tulis kun äiti sieltä elävänä takasin.

Nyt on niin kuuma ja aurinko porottaa ettei kyllä muutenkaan tee kauheasti mieli olla tuolla ulkona. Meillä on piha, mihin paistaa kokopäivän suoraan aurinko ja sitä kovasti tässä yritän vältellä, myös noilta lapsilta. aurinkoa siis.



Nyt se on kait lähdettävä allasta asentamaan, on niin iso urakka että ihan hirvittää. Helteistä päivää vaan, täytyy toivoa että kone pysyy taas hetken kunnossa, jotta pääsee edes tänne teidän juttuja lukemaan.

Heti alkuun Norskulille kovasti pahoitteluja surullisista uutisista! Nyt voimia tämän yli pääsemiseen, toivottavasti teillä pian tärppää uudestaan ja kaikki menee hyvin!



Omaan napaan onneksi kuuluu iloisempaa. Minullahan myös paniikki jo alkoi kehittyä, kun alussa pahoinvointi oli niin voimakasta, ja nyt sitä ei ole enää juuri ollenkaan (kop kop). Aamulla oltiin ultrassa, ja kaikki masussa hyvin! Pää-perämitta oli 43,7 mm eli vastasi juuri viikkoja 11+2, jotka tänään menkkojenkin mukaan. Istukassa oli tosin jotain veriklönttejä, laguna-alueita vai mitä nyt olivatkaan, mutta ovat todennäköisesti harmittomia. Sitten rakenneultrassa 19. viikolla katsotaan niitä tarkemmin.



Jet-haikara ja Anneiki olivat saaneet hyviä ultrakuulumisia, kiva! Toivottavasti Napukka saa ensi viikolla hyviä uutisia ja kiva, kun lapsilla on lähtenyt päivähoito hyvin alkuun. Toivottavasti myös Tyhjäsyli pääsee sydänääniä kuulemaan, ja Mannerton nuorimmaisella pysyisi astma kurissa! Kantrimariakin oli jo päässyt pahoinvoinnista, ja onneksi sait saikkua niin pääset lepäämään.



Canttarellille jaksuja väsymykseen, se kyllä jatkuu täällä edelleen, vaikka muita oireita ei juuri enää ole (tai ajoittain on, nytkin muuten just se kuvotus taas alkaa orastaa tässä koneella...). Toivottavasti se on sulla vain hormonaalista! Mitähän nuo arvostelut muuten ovat, joita ihmettelit - nyt vasta huomasin, että sellainen täällä edes on. En kyllä näe edes mistään muuta kun arvostelujen lukumäärän, en ovatko + vai - mutta hyvä niin, jos joku on mennyt täällä miinuksia jakelemaan (!?!). Ja väsymykseen liittyen vielä, tuota Werden ja Tirpusen mainitsemaa proppujen palamista kyllä tapahtuu vähän useammin kuin olisi suotavaa... Kiva kun Werdelläkin meni ultra hyvin, mitenkäs Tirpusen lääkärineuvola?



Kapa, minulla myös on maha kasvanut jo tosi paljon. Minulla on tosin ikävä kyllä siinä aikamoinen vararengas :( joten ei paljon näytä vauvamahalta, mutta sitä on mahdotonta piilottaa tai edes vetää sisään, tajuton pömppö. Onneksi nyt ultran jälkeen uskaltaa jo sanoa totuuden ihmettelijöille :). Pistelijä, tuon niskaturvotuksen kanssa en usko, että tarvitsee olla huolissaan! Sitä paitsi, eihän alle 3 mm niskaturvotuskaan koskaan takaa mitään 100-prosenttisesti.



Hienoa Taikatoive, että on paino pysynyt kurissa! (Ihmetteleville tiedoksi, että me molemmat olemme ns. isoja tyttöjä, joilla ei sitä painoa niin tarttiskaan tulla :).) Minulla oli raskaustestin ja ekan neuvolakäynnin välillä tullut +2,5 kg (nyyh) mutta silloin alussa jouduinkin puputtamaan pahoinvointiini lähes jatkuvasti. Nyt ei kotimittausten mukaan olisi tullut yhtään lisää, ehkä jopa puolisen kiloa pudonnutkin.



Kiville piti sanomani, että minähän myös sairastuin masennukseen esikoisen synnyttyä, ja nyt jännitän sormet ja varpaat ristissä, käykö niin uudestaan. Lääkkeet jätin pois kun testi yllättäen näytti plussaa ja kieltämättä nytkin jo mietin, kuinka paljon näistä itkuista, ahdistuksista ja muista on raskaushormoneista johtuvaa, vai voiko olla muuta. Päivä kerrallaan.



Jahas, nyt tuo kaveri taas tyhjentää kirjahyllyä, ja alkaa muutenkin olla päikkäriaika. Palailen taas!

Ihana, aurinkoinen ja lämmin päivä, tosin itse viihdyn tuolla varjon puolella huivi päässä, eilen olin ilman huivia, ja aamulla heti silmäsärky päällä.

Lapset saivat uuden trampoliinin, joten ruuhkaa hyppyihin, onneksi on tuo turvaverkko, niin ei tarvitse kokoajan sydän syrjällä olla.

Minulla juoksuttaa varsinkin öisin vessassa ahkeraan, päivisin vähän harvemmin, mutta yöt . .

Masu pullottaa täälläkin tämän vatsamakkaran kanssa, joten hankala jo peitellä.

Täällä puhuttiin masennuksesta, itse sairastuin paniikkihäiriöön ja masennukseen, kun aloin odottaa toista lastani, sain siihen sitten lääkityksen heti hänen synnyttyään, joka on vieläkin käytössä, tosin pienempänä annoksena.

Ihanaa ja kesäistä päivänjatkoa kaikille joulukuisille !



mannerto rv 13 tasan & villi pesue

...ootte käyneet tänne kirjoittelmaan auringonpaisteesta huolimatta! Uskomattoman hyvät kelit kyllä ulkona, mutta täällä sitä on töissä pakerrettava koneen ääressä vielä kolmisen tuntia... Sen jälkee otan jäistä juotavaa, sidon huivin päähän, bikinit päälle ja painun partsille odottamaan arskaa :D

Tämä viikko onkin kulkenut niin kiireisesti, että nyt alkaa tuntua jo töissäkin siltä, että olen muiden joukossa oikea kalkkilaivan kapteeni! B-)



Väsymystä on ollut monella, enkä ihmettele. Eilen itsellänikin iski megaluokan uupumus töiden, siivoamisen, leipomisen ja vieraiden jälkeen. Mutta selkeästi väsymys on helpottanut, en ole myöskään viikkoon oksennellut! :D Tänään viikkoja tuli 12 täyteen.



Kyllä täytyy sanoa, että synnytyksen jälkeinen masennus on melko pelottava mörkö, varsinkin kun on kokemuksesta taipumusta masennukseen. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että riiittävä lähipiirin tuki ja kannustus, sekä miehen osallistuminen lapsen hoitoon ja huolehtminen omasta hyvinvoinnista auttaa vauvan syntymän jälkeenkin. Tämä alkuraskaus on kyllä sujunut erittäin hienosti ja positiivisesti! Kyseessähän on minun kohdallani esikoinen, joten jännitettävää on!



Muuten, miten ootta urheillut nyt alkuraskauden ajan? Itselläni meinasi vähetä totaalisesti kiireiden vuoksi, mutta nyt kaivoin kävelysauvat (kuulemma vahvistavat keskivartalon lihaksia) esiin. Heinäkuu olisi tarkoitus pyöräillä ainakin töistä pois 11 km. Pilateksessa ja bodybalancessa olen käynyt, vaikuttavat hyviltä ajatellen liikkuvuutta ja syviä lihaksia, poikittaista vatsalihasta ja lantionpohjanlihaksia!



Hyviä vinkkejä ja kokemuksia raskausajan urheilusta! Ulkoiletteko paljon?

...ootte käyneet tänne kirjoittelmaan auringonpaisteesta huolimatta! Uskomattoman hyvät kelit kyllä ulkona, mutta täällä sitä on töissä pakerrettava koneen ääressä vielä kolmisen tuntia... Sen jälkee otan jäistä juotavaa, sidon huivin päähän, bikinit päälle ja painun partsille odottamaan arskaa :D

Tämä viikko onkin kulkenut niin kiireisesti, että nyt alkaa tuntua jo töissäkin siltä, että olen muiden joukossa oikea kalkkilaivan kapteeni! B-)



Väsymystä on ollut monella, enkä ihmettele. Eilen itsellänikin iski megaluokan uupumus töiden, siivoamisen, leipomisen ja vieraiden jälkeen. Mutta selkeästi väsymys on helpottanut, en ole myöskään viikkoon oksennellut! :D Tänään viikkoja tuli 12 täyteen.



Kyllä täytyy sanoa, että synnytyksen jälkeinen masennus on melko pelottava mörkö, varsinkin kun on kokemuksesta taipumusta masennukseen. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että riiittävä lähipiirin tuki ja kannustus, sekä miehen osallistuminen lapsen hoitoon ja huolehtminen omasta hyvinvoinnista auttaa vauvan syntymän jälkeenkin. Tämä alkuraskaus on kyllä sujunut erittäin hienosti ja positiivisesti! Kyseessähän on minun kohdallani esikoinen, joten jännitettävää on!



Muuten, miten ootta urheillut nyt alkuraskauden ajan? Itselläni meinasi vähetä totaalisesti kiireiden vuoksi, mutta nyt kaivoin kävelysauvat (kuulemma vahvistavat keskivartalon lihaksia) esiin. Heinäkuu olisi tarkoitus pyöräillä ainakin töistä pois 11 km. Pilateksessa ja bodybalancessa olen käynyt, vaikuttavat hyviltä ajatellen liikkuvuutta ja syviä lihaksia, poikittaista vatsalihasta ja lantionpohjanlihaksia!



Hyviä vinkkejä ja kokemuksia raskausajan urheilusta! Ulkoiletteko paljon?

Kävin tänään "niskapoimu"-ultrassa. Sydän sykki hienosti, kovasti kuperkeikkoja teki pikkuinen ja niskaturvotus normaalin rajoissa (1,2mm) eli kaikki hyvin. Laskettu aika siirtyi ultran mukaan 5 päivää aikaisemmaksi. Katsotaan sitten myöhemmin, minkä mukaan haen äitiysloman alkamista ym. Muutoinhan se on melkein se ja sama, milloin LA on. Itsellä ei ainakaan kolme ensimmäistä lasta ole kukaan "noudattanut" LA:taan. Kaikki ovat nimittäin menneet reilusti yli laskettujen aikojen (11-15 päivää!) eli tämäkin veitikka saattaa jatkaa sisarustensa perinnettä. Sain neljä kuvaa muistoksi käynniltä.



Täällä on puhuttu jotain synnytyksen jälkeisestä (tai raskauden aikaisesta) masennuksesta. Mannerto mainitsi paniikkihäiriönkin. Itselleni sekä masennus että paniikkihäiriö ovat tuttuja asioita. Minulla diagnosoitiin viime syksynä keskivaikea masennus, johon sain lievän lääkityksen, joka tepsi hyvin. Heti raskauden ilmennettyä vaihdoin lääkkeen toiseen "turvallisempaan" valmisteeseen. Pari viikkoa sitten aloin tiputtamaan annostusta ja nyt olen ollut kolme päivää ilman lääkettä. Halusin lopettaa lääkityksen, koska se joka tapauksessa pitäisi lopettaa viimeistään muutama viikko ennen synnytystä. Ko. lääkkeet ovat suht turvallisia raskauden aikanakin, mitään sikiövaurioita ym. ei ole todettu aiheutuneen. Kyseessähän ovat aivojen serotoniinitasoa nostavat valmisteet, eikä onneksi mitkään rauhoittavat. En nyt tiedä, miten pärjään ilman lääkettä. Aika näyttää. Tai itse asiassa paniikkioireita tai alakuloa ei niinkään ole, mutta mielialat kyllä heittelee (lähinnä raivosta katumukseen...), mikä varmaan kyllä on ihan normaaliakin odottavan äidin ja lapsiperheen yhtälön seurausta. Mutta onneksi lääkkeet on keksitty. Itse olin aikaisemmin hyvin lääkevastainen, mutta kokemukseni noista syömistäni pillereistä kyllä muuttivat asenteeni. Oli ihanaa, kun oli "normaali" olo, eikä tarvinnut pelätä paniikkikohtauksia töissä tms. Nyt kuitenkin aion taistella ilman kemikaaleja tämän raskauden läpi ja voihan se olla, ettei lääkkeitä tarvitsisi enää koskaan syödä.



Mutta tässäpä näitä turinoita olikin täksi kertaa!

t.Menninkäinen 12+4 (ultran mukaan)/ 11+6 (menkkojen mukaan)

Jopas hiljeni keskustelu viikonloppua kohden, joskaan ei ihme näillä keleillä! Mekin olemme mökille lähdössä tänään, joten vaikenen ensi viikkoon :).



Menninkäinen oli saanut hyvät ultrauutiset, hienoa! Jaksuja kohtalotovereille masennusasioissa, Mannertolle ja Kiville. Koetetaan selviytyä! Kivi, mun liikunta tällä hetkellä on lähinnä kävelyä, mutta kyllä raskaana saa harrastaa melkein kaikkea. Kamppailulajeja ei suositella ;). Jostain puolivälistä sitten hyppyjä sisältävät lajit, samoin kun pomputtavat lajit (juoksu, ratsastus) eivät ole enää suosituslistalla, eikä silloin jumpatessa myöskään kannata tehdä syviä ja vinoja vatsalihaksia (esim. näitä istumaannousuja suoraan tai kiertäen). Se liittyy johonkin vatsalihasten venymiseen raskausaikana, voi olla muuten vaikea saada vatsalihaksia taas kuntoon raskauden jälkeen. Sen sijaan syviä vatsalihaksia ja lantionpohjan lihaksia saa ja kannattaakin vahvistaa koko raskausajan. Jumppaohjeita voi löytyä netistä ja neuvolasta ainakin pitäisi saada.



Jeps, nyt on syötävä jotain ja sitten pakkaamaan, mies lupasi kotiutua ihmisten aikoihin töistä! Hyvää viikonloppua kaikille.

piti kirjoittaa, että ei [b]suoria[/b] vatsalihaksia eikä syviä... Syviä voi ja saa jumpata vielä loppuvaiheessakin, kuten loppuosassa viestiä kirjoitin.

Np-ultra kuulumiset: Kaikki ok, np niin pieni (0.8 mm) että tuskin sai mitattua. Istukasta löytyi vanha hematooma, mikä selittänee vuotoa. Olipa se taas liikuttava nyytti. Vaikka jo kolmatta kertaa käytiinkin ultrassa.



Kerrottiin minun vanhemmille pari pvä sitten ja ne on ihan onnessaan. Annettiin kehystetty pieni ultra-kuva lahjapaketissa :) Mies soittaa vanhemmilleen tänään, nyt kun niskapoimut on mitattu.



Lähden reissuun - kirjoittelemisiin viikon päästä!

Enää pari vko ensimmäistä kolmannesta jäljellä, jee!



Cantatrelli rv 11+0

Tänää on väsyttäny ihan julmetusti. Johtuu kait näist kuumista ilmoista. Pahoinvointi joka oli lähes kadonnu, tuli eilen illalla takasin, enkä saannu edes ruokaa alas:( Juominenki eto, mutta väkisin oli vettä alasa kurkusta kaadettava.



Joku kyseli liikunnasta...hävettää myöntää, että itte en harrasta mitään ns. vakituista liikuntaa. Jo ihan siitäki syystä, ettei aika riitä ei sitten millään.

No, onneksi koen silti tuota liikuntaa saavani tarpeeksi. Koirat tietty käytän lenkillä useaan kertaan päivässä lasten kanssa, ja koen kyllä liikkuvani lähestulkoon kokoajan, kun nuorimmaisenkin lapsen perässä saa vielä juosta ulkona ihan taukoamatta. Lisäksi meidän perhe viihtyy enemmikseen ulkosalla, eli ulkoilua tulee päivässä monen monta tuntia. Hyvillä ilmoilla ei sisällä olla ollenkaan. Joten kaipa sitä saa tarpeeksi tuota liikuntaa ihan tässä kotipihallakin...

Eipä tässä taas kummempia, pitäis talo siivota ja mennä jälleen pihalle tällä kertaa ajamaan nurmikkoa. Se on homma, jota mies ei meillä saa ikinä tehtyä joten parempi tehdä itte.

Lämmintä ja auronkoista viikonloppua.

Riemu on täällä pitänyt hiljaiseloa rankasta väsystä ja pahoinvoinnista johtuen... Aaarrgh, meinaa hermo mennä tähän olotilaan kun mitään ei jaksa tehdä ja koko ajan yököttää. Lämpimät ilmat ei ihan hirveästi paranna oloa :)



Meillä oli ihan eka neuvolakäynti tällä viikolla. Mieheni oli mukana ja olikin tosi jännittävää. Ekalla kerralla terkan kanssa vain juteltiin mitä tuleman pitää ja miten tässä nyt sitten pitäis elää. Terkka yritti kuunnella sydänääniä, mutta niitä ei saatu kuulumaan (tämä on vasta 10+5 raskausviikko, joten ilmeisesti niiden ei vielä välttämättä tarviikaan kuulua). Kohtu kuitenkin on kasvanut niinkuin olis pitänytkin, joten eiköhän siellä joku asu :) Laskettu aika näillä näkymin on 30.12.



Meidän kunta tarjoaa vain yhden ultran, viikolla 14. Vaihtoehtoisesti vois mennä nyt itse kustantaen niskaturvotusultraan ja rakenneultraan sitten myöhemmin, mutta päätimme mieheni kanssa mennä vasta viikon 14 ultraan. Meillä ei ole tiedossa mitään riskejä miksi pitäis olla niskaturvotusta, eikä myöskään halua siitä itsellemme tässä vaiheessa mitään lisäjännitystä saada. Mua ei innosta yhtään ne mahdolliset jatkotutkimukset, mitkä seurais jos siellä oliskin turvotusta (olen itse "alalla", joten olen tarpeeksi nähnyt turhaa jännitystä ja hätää, haluan säästää itseni siltä).



Liikunnasta. Mulla on selkälihasten kanssa ollut pidemmän aikaa isoja ongelmia, ja nyt pahoinvoinnin ja siitä seuranneen makoilun takia ne ovat ihan jumissa ja onnettomassa kunnossa. Normaalisti saisin ne laukeamaan lääkkeillä, mutta nyt joudun turvautumaan "luomu"keinoihin. Yritänkin siis kävellä joka päivä vähintään kahdesti päivässä ja venyttelen niitä parhaan kykyni mukaan. Onko kellään kokemusta vastaavista ongelmista ja mammajoogan avusta vaivaan? Tai muuten hyviä vinkkejä? Vesijuoksuun kipitän heti kunhan pahoinvointi sen sallii...



Jaha, nyt täytyy mennä syömään miehen väsäämää ihanaa lohikeittoa, mutta eiköhän tässä tullut nyt sepustusta vähän enemmänkin kanssa...



Jaksamista kaikille ja aurinkoista mieltä !



T. Riemu

Heissan kaikki!

Mulla ei ole vielä virallista LA:aa, mutta vuoden vaihteeseen menee, jos maanantaina ultrassa mitään löytyy. Viime viikolla neuvolalääkäri ei saanut ääniä kuulumaan, joten mitä vaan voi käydä.



Huvittavintaha tässä tosiaan on, että kun siitä ensi järkytyksestä on selvitty: meille tosiaan on tulossa taas vauva! Niin päätyykin pelkäämään, että eikö meille tulekaan?? =) Ihmeellinen tämä ihmismieli.



Väsyttää yököttää ja pelottaa. Kaikki menee niin kuin kunnon epätietoisuudessa ainakin... :)

Aivan ihana ilma! Ollaankin ulkoiltu nyt paljon, niin ei ole tullut paljoa koneella käytyä.



Joku kyseli liikunnasta. Meillä on koira joten sen kanssa tulee ulkoiltua ja käveltyä, sitten käydään ainakin kerran viikossa uimassa, mikä on kyllä enemmän liikuntaa lapsille kuin itselle mutta vuorotellen käydään uimassa isossa altaassa miehen kanssa, jotta tulee vähän enempi uitua itsekin. Sitten käyn ratsastamassa, ainakin kerran viikossa ja vielä toistaiseksi olen voinut mennä melkein samalla puhdilla kuin ennenkin. Ratsastan itsekseni joten voin myös määrätä tahdin ja ottaa kevyemmin jos siltä tuntuu, ja kun tuntee hevosenkin hyvin niin ei kyllä itseä pelota. Olen ajatellut ratsastaa niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, kävellä vaan sitten kun ei enää voi ravata tai laukata. Ratsastus tekee muuten hyvää selälle, kävely ihan loppuvaiheessakin, lääkäri ainakin suositteli jos vain on ratsastanut aiemminkin ja on tuttu hevonen. Mutta tästä nyt varmasti ollaan montaa mieltä.



Nyt täytyy lähteä hakemaan esikoista synttärijuhlista ja viemään yökylään serkulle, jäädänkin kuopuksen kanssa kaksin kun mieskin menee jonnekin rilluttelemaan. Ihan kivaa, voidaan vaikka käydä vuokraamassa elokuva ja ostaa herkkuja, meillä on niin harvoin kahden keskistä aikaa =)



t.Werde 12+3

Reissusta palattu,onnellisina mutta väsyneinä.

Lapset nukkuvat ja mä tulin koneelle tietenkin lukemaan kaikki kuluneen viikon kuulumiset!



Suuret pahoittelut kaikille keskenmenon kohdanneille!!!Voimia jatkoon!



Onnitteluja taas hyvistä ultra kuulumisista!!



Mulla raskaus edennyt viikoille 14+0.Pieniä liikkeitä tuntuu sopivassa asennossa kuullostellen ja masukin jo hieman pömpöttää.Edelleenkään raskaudesta ei tiedä kuin minä ja mies ja nyt reissussa kerroimme lapsille.

Huomenna näemme paljon tuttuja joten luulenpa että sitten asia jo selvinnee ulkopuolisillekin=)



Mutta nyt hyv`yöt!

Mukavaa kuulla että monilla on tullut hyviä uutisia ultrasta. Ja kamalan ikävää että osa on saanut suru-uutisista. Voimia!



Minä sain siirrettyä omaa ultra-aikaani aikaisemmaksi (sen piti olla alunperin rv 14) ja kaikki näytti olevan kunnossa. Hyvien uutisten jälkeen oli vaikea pitää enää saliasuutta kavereilta ja sukulaisilta. Vähän kyllä mietityttää ja pelottaa että tuliko liian aikaisin kerrottua... Laskettu aikaikin kun siirtyi melkein viikon myöhemmäksi, ja tämän uuden laskelman mukaan nyt on menossa rv 12+ 3(?).



Liikunnasta oli puhetta. Olen yrittänyt kävellä mahdollisimman paljon kauppa- ja työmatkoja, lisäksi käydä uimassa kerran viikossa ja mammajoogan aloitin myös joku aika sitten. Joogaa olen harrastanut jo ennen raskautta, joten tuntui hyvältä aloittaa se jo muutama viikko sitten tauon jälkeen uudestaan. (Sitä suositellaan vasta kolmannen raskauskuukauden jälkeen jos ei ole joogannut aikaisemmin, vaikka joitain kevyempiä joogalajeja pystyy tekemään käsittääkseni jo ihan alussakin.) Uskon että joogasta voisi olla apua selkäongelmiinkin.



Jotkut (anteeksi taas huono nimimerkkimuisti) kertoivat masennusoireistaan. Minulla niitä on myös ollut. Yleensä olen ollut noin viikon ennen kuukautisia todella alavireinen, ja kun kuukautiset ovat alkaneet, olo on kaikonnut. Nyt kun kuukautiset eivät (onneksi) alkaneet, se olo ei lähtenytkään pois vaan paheni. Luulen että sillä on jotain tekemistä hormoneiden kanssa. Vaan selitäpä sitä nyt sitten itsellesi kun maailma tuntuu kaatuvan päälle ja kaikki ahdistaa... Nyt tämän viikon on onneksi ollut helpompaa sen suhteen. Muuten olotilat ovat kyllä heitelleet laidasta laitaan.



Mukavaa viikonlopun jatkoa!