Lue keskustelun säännöt.
Taidan etsiä töitä ja laittaa alle1v:n hoitoon,koska ahdistun kotona
11.01.2011 |
jo niin paljon. Minulla on kaksi lasta, 3,5v ja vauvaikäinen. Työpaikkaa ei ole täällä maalla (asumme todella syrjässä), mutta lähimmässä kaupungissa 150km päässä töitä löytyy. "Vain" työpaikka voisi olla sellainen asia miksi mies suostuisi muuttamaan täältä pois.
Alan ahdistua todella oman ajan vähyydestä. Sitä ei ole ollenkaan. Mies on joka päivä klo 18-19 asti töissä. Lauantaisin tekee hommia jotka jääneet "rästiin" ja täällä maalla niitä riittää (monesti joku paikka vaatii korjausta jne..). Käydään muskarissa 40km päässä kerran viikossa, mitään muuta täällä ei järjestetä. Lapsilla ei ole kavereita, eikä minulla ketään ystävää lähellä. Muskarissa olen tutustunut jutusteluasteelle muutaman äidin kanssa.
Olen siis täysin yksin lasten kanssa arkipäivät iltaan asti. Yleensä emme näe ketään muita ihmisiä päivän aikana. Ollaan ulkona ja sisällä, mutta koska asumme niin landella, ei ketään yleensä näe. Mies tulee niin myöhään töistä niin käytännössä syödään ja sitten onkin aika nukuttaa lapset.
Ainoa lähellä asuva on anoppi. Hän ei ole kovin innokas tarjoamaan lastenhoitoapua mutta esim. synnyttämään lähtö oli sellainen asia että anoppi hoiti ihan mielellään. Koska mies on iltaan asti töissä en pääse esim. harrastukseen (joita täällä ei edes paljoa olisi) tai edes kampaajalle. Minulle oli varattu perjantaille kampaaja päiväsaikaan ja anopin piti hoitaa lapsia. Nyt kuitenkin anopille tuli jokin meno ja minun piti perua aika.
Tämä tuntuu ihan viimeiseltä tikiltä. En käy KOSKAAN missään. Minulla ei ole yhtäkään harrastusta, eikä ystävää jonka kanssa viettää aikaa. Olen hyvin lähellä lopullista "finaalia" mielenterveyteni kanssa ja aionkin nyt sanoa miehelle että joko asiat muuttuu niin, että hän lyhentää työpäiviään (on kyllä yrittäjä, joten ei ihan helpolla onnistu) tai järjestetään asiat niin että minun ei tarvitse olla AINA yksin ja AINA ilman omaa aikaa TAI sitten me muutetaan täältä hevon helvettiin ja lapset menee hoitoon, jotta mielenterveyteni säilyisi. Mies ei ymmärrä että tarvitsen omaa aikaa, näkee kyllä että olen aika yksin ja onneton, ja olen sanonut että pienikin vapaa-aika auttaisi vähän, mutta en ole sitä saanut.
En vain jaksa olla yksin lasten kanssa lähes 24/7. Miehellä helpompaa koska päivittäin näkee sentään työkavereitaan ja pääsee muutenkin asioille. Tämä tilanne on jatkunut jo muutaman vuoden kun esikoisen vauva-aikana lähdin tänne ruusunpunaiset kuvitelmat mielessä. Ja ei, täällä ei ole mitään "MLL hoitajia", joita voisi pyytää hoitajiksi. Kiitos kun sain avautua!
Kommentit (4)
Eihän tollanen ole elämää, jos ei koskaan ole omaa aikaa. Eikö miehesi ymmärrä sitä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tollanen ole elämää, jos ei koskaan ole omaa aikaa. Eikö miehesi ymmärrä sitä??
ei ole tarvinnut kokea jatkuvaa yksinoloa ja sitä että mihinkään ei pääse. Onhan hänellä rankkaa töissä varsinkin kiireaikoina, joten ei hänelläkään aina mukavaa, mutta ei se poista sitä, että minä kotiäitinä en jaksa aina olla lasten kanssa täysin sidottuna eristyksiin. ap
mennä usein niin, että miehet on maalla vain tyytyväisä kun saavat olla omissa oloissaan, mut naiset kärsii kun ei ole mitään sosiaalista elämää josta saada voimaa itselleen.
Mä olen ollut muutaman kuukauden maaseudulla kaupunkiasuntomme remontin vuoksi, ja voin sanoa että oma pääni ei vaan kestäisi sitä, ihan siksi että elämä on niin yksinäistä. Ei mitään paikkaa minne mennä vaan näkemään ihmisiä tai missä tavata ystäviä. Kerhoja ei ollut, ja kun ilmoitin kunnalle että minä voin alkaa sellaista vetää, niin kunnasta sanottiin että kun koko paikkakunnalla on tilastojen mukaan vain kolmisen lasta kotihoidossa niin ei kannata. Noita kolmea lasta vanhempineen mä en sitten koskaan missään nähnyt.
Toivottavasti ap pääset pois sieltä. Onhan niitä välimuotojakin kuin vain ihan maaseutu ja tai sitten iso kaupunki. Maaseudulla on paljon hyviä asioita, mut ilman vertaistukea siellä ois ainakin minun vaikea olla kovin onnellinen, tarvitsen ihmissuhteita ja sosiaalista elämää.
ihmisiä, jotka muuttavat maalle (halvemman asumisen ja ihanan idyllin toivossa).
Ei ole minun juttuni. Ennemmin tuplahintainen ja puolet pienempi koti keskellä elämää.
Muuttakaa sieltä ihmisten ilmoille niin maailma näyttää valoisammalta.