Millä perusteella valitsitte lasten kummit?

Varakkuus oli meille myös tärkeä kriteeri, ei tyhjätaskusta iloa ole kun itse ei ole varaa ostaa lapselle kaikkia lahjoja.

Varakkuus oli meille myös tärkeä kriteeri, ei tyhjätaskusta iloa ole kun itse ei ole varaa ostaa lapselle kaikkia lahjoja.

:'D Ihanaa ku joku aina yrittää! :D

Pikkusiskoni on sylikummi. Ainoana sisaruksenani oli tuohon tehtävään aika itsestäänselvä valinta. Hän on sinkku, joten ei "tarvinnut" puolisoa pyytää.



Toinen kummisetä on serkkuni, joka pienenä oli minulle kuin veli, vaikka nyt nähdään harvemmin.



Toinen kummisetä on miehen paras ystävä. Miehen sisarukset ovat sen verran meitä vanhempia, että tuntui paremmalta pyytää tätä ystävää. Lisäksi olisi pitänyt ottaa myös heidän puolisonsa huomioon ja lapselle olisi tullut liikaa kummeja.

Varakkuus oli meille myös tärkeä kriteeri, ei tyhjätaskusta iloa ole kun itse ei ole varaa ostaa lapselle kaikkia lahjoja.

ja läheisin olen siskoni lapsen ja serkkuni lapsen kanssa. Kolmas kummilapsi on vähän "riippakivi" siinä mielessä, että lapsen äiti on vanha lapsuudenystävä mutta emme ole vuosiin enää ollut paljoa yhteyksissä. Vähän ihmettelin jo aikoinaan tätä pyyntöä kummiksi ja olisikin pitänyt kieltäytyä. Haluaisin pitää enemmän yhteyttä tähän kummilapseen mutta jotenkin se aina jää.



Tästä oppineena olen pyytänyt omien lasteni kummeiksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen oikeasti läheinen. Kuten juuri siskoni ja serkkuni. Samoin miehen veli ja miehen todella läheinen ystävä ovat lapsiemme kummeja.



Jotkut pyytävät sillä varjolla kummiksi, että "no se on ainakin syy pysyä yhteyksissä". Mutta ei se välttämättä riitä. Kuten minulla kolmannen kumminlapseni kohdalla on käynyt.

toisena se, että myös pysyvät ystäväpiirissä erilaisista tilanteista huolimatta.

että ovat lähipiiristä, en halua vaivata lapsuudenystäviäni tms. Lapsen kummeina on veljeni vaimoineen ja miehen sisko. Ovat muutenkin läsnä elämässämme niin ei tarvitse erikseen "kummeilla" mitään ylimääräistä.

Kolmas kummilapsi on vähän "riippakivi" siinä mielessä, että lapsen äiti on vanha lapsuudenystävä mutta emme ole vuosiin enää ollut paljoa yhteyksissä.

Jotkut pyytävät sillä varjolla kummiksi, että "no se on ainakin syy pysyä yhteyksissä". Mutta ei se välttämättä riitä. Kuten minulla kolmannen kumminlapseni kohdalla on käynyt.

Just tätä me ollaan mietitty... Kun tosiaan se mun sisko on ainut selvä valinta -muita sisaruksia/sopivia serkkuja ei oo. Kavereita sit taas on ns. vanhoja kavereita, joita nähdään pari kertaa vuodessa, soitellaan harvakseltaan ja sit paljon uudempia, joita kyllä nähdään NYT paljon, mutta kun ei oikein tiiä, et miten kaveruussuhde siitä jatkuu. Hankalaa tästä tekee vielä se, että mies on tosi huono yhteydenpitäjä eli hänen puolelta ei oikein ole ehdokkaita edes ja sit taas tuntuu epäreilulta ottaa pelkästään mun sukulaisia + kavereita...

Äh, ku on hankalaa!!

ap

me vanhemmat pidämme, jotka ovat fiksuja ja luotettavia, sellaisia, jotka haluan olevan aikuisia ystäviä lapselle. Ja sellaiset, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja jotka ovat osoittaneet halunsa olla myös meidän kanssa tekemisissä.

Ihan uutta kaveria mä en pyytäisi, koska sellaisen kanssa ei ole varmuutta koskaan kaveruuden jatkumisesta ikuisesti. Pyytäisin mieluummin sukulaisen tai lapsuuden kaverin, jonka kanssa on pitkä yhteinen historia.



Asuinpaikalla ei niinkään musta merkitystä eikä pitkällä välimatkalla.