Uudelleen raskaaksi kohdunulkoisen raskauden jälkeen?
Tervehdys kaikille kuumeilijoille!
Päätin aloittaa uuden ketjun kohdunulkoisen raskauden kokeneille ja sen jälkeen uudelleen raskaaksi haluaville. Toivon, että saisin tänne liittymään muitakin saman kokeneita, vaikkakin se ei niin kovin yleistä olekaan, onneksi.
Voisin aloittaa omalla tarinallani...
Eli itse olen 26- vuotias esikoisen kuumeilija ja mieheni on 30- vuotias. Viime kesänä menimme naimisiin ja vauva on saanut luvan tulla 07/10 alkaen. Olen luonteeltani melko kärsimätön, lähinnä tyyppiä mulle kaikkihetinyt, mikä ei tietenkään tässä asiassa ole kovin fiksua, mutta koska vauvaa ei ihan heti alkanut kuulua, päätimme, että mies käy antamassa spermanäytteen, että on sitten ainakin siitä varmistus... Jotenkin oli sellainen tunne, että jotain voisi olla vialla, kun kaikilla muilla lähipiirissä on tärpännyt niin nopeasti. No marraskuun alussa saatiin vastaus tästä ja se oli musertava. Miehen siemennesteessä oli vain 1% normaaleja siittiöitä ja meitä hoitanut lääkäri oli sitä mieltä, että luomuvauvaa meille ei voi tulla. Joten päätimme lähteä lapsettomuusklinikalle ensikäynnille marraskuun noin puolessa välissä ja tällöin kävisimme sitten läpi tilannettamme ja mihin hoitoihin ryhtyisimme. Luonto päätti toisin. Ensikäyntiä edeltävänä iltana tein yllättäin positiivisen raskaustestin ja silloin oli yk 5. Olimme tietysti onnellisia ja oli ihana tunne olla lapsettomuuspolilla ja todeta, ettemme nyt mitään heidän palveluita tarvitsisikaan.
Tätä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, noin viiden päivän kuluttua alkoi epämääräiset vatsakivut, erikoinen paineentunne vatsalla, joka oli ajoittain sietämätön ja tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin oli hyvin vahva. Kävin tk:ssa ja sain lähetteen yliopistosairaalaan, jossa tutkittiin ja kerrottiin, että alkio on tod.näköisesti vain nuorempi ja, että kaikki on varmaan ihan hyvin. Mutta seurataan tilannetta. Hcg lähti nousuun, mutta oli edelleen matalahko. Muutama viikko seurailtiin ultralla ja verikokeella ja lopuksi todettiin raskauden olevan oikeassa munatorvessa. Mikä shokki, koska vas. munatorvi minulta on poistettu jo aiemmin munasarjakystien vuoksi. Ensimmäinen tuomio oli, että leikataan. Sitten ajateltiin metotreksaattihoitoa, joka sekin olisi ollut parempi vaihtoehto, koska siinä taukoa tulee pitää vain kolmen normaalien kuukautisten verran. Mutta tilannetta päädyttiin edelleen seuraamaan, koska kivut hävisivät eikä mitään vuotoa missään vaiheessa ollut. Tilannetta seurailtiin muutama viikko, hcg alkuun edelleen nousi, mutta sitten yllättäin lähti laskuun ja juuri ennen joulua se oli jo alle 1. Mikä onni, joskus sitä sentään vielä on. Nyt sitten odotellaan normaaleja kuukautisia joiden jälkeen voidaan yrittää uudelleen. Mutta uskaltaako sitä? Mikä riski sillä on uusiutua? Mieltä painaa myös se, että tulenko raskaaksi uudelleen noilla spermatuloksilla tai ylipäänsä muutenkaan? Entä mistä tämä johtui? Minulla kun ei ole mitään siihen liittyvää riskitekijää.
Tunteet ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Toivoisinkin täältä löytyvän kanssasisaria keskustelemaan kaikista asiaan liittyvistä seikoista ja tuntemuksista. Itse olen kuitenkin onnellinen, että selvisin näinkin helpolla. Ja kiitos yliopistosairaalalle, minua hoidettiin ja kohdeltiin hienosti ja asiaan ottivat kantaa monet eri lääkärit.
Tsemppiä kaikille!
Lumi
Kommentit (47)
Ajattelin nostaa vähän tätä ketjua ja kysellä, että mikäs tilanne teillä muilla on? Mitä teille kuuluu?
Täällä lähti yk 2 ku:n jälkeen käyntiin ja katsotaan mitä tuleman pitää... Viime kuu meni sairastellessa, joten tästä kuusta toivotaan parempaa.
Lumi
Hei!
Itselläni alkoi juuri ekat menkat operaation jälkeen, kuukauden päivät pitäisi vielä odotella ennen uutta yritystä...Saas nähdä kuinka kauan kestää raskautua yhdellä torvella! En ainakaan uskalla toivoa liikoja, viime yritys kun näytti mihin se johtaa...:/ Toiveikkain mielin kuitenkin eteenpäin!
Olisi mukava kuulla teistä muistakin!
Täällä myös alkoi menkat eilen eli ei tärpännyt tässäkään kierrossa :'(. Itkuhän siinä pääsi, vaikka odotukselta meni pohja jo viikko sitten kun tuhrutteluvuoto alkoi. Nyt siis jo toista kertaa viikko varman (tikulla bongatun) ovulaation jälkeen alkaa tämä tuhru mikä kestää sitten viikon, jonka jälkeen alkaa kuukautiset. En sitten tiedä onko operaatiosta hormonit menneet sekaisin vai mikä vaivaa?! Se on selvä että tämä nyt ei ainakaan edesauta raskautumista, joten varasin reilun viikon päähän ajan gynelle. Toivottavasti asiaan saataisi selvyys. Vauvakuume on niin kova, ettei mitään järkeä!! Olisi kiva kuulla miten muilla menee. Onko kenelläkään tärpännyt.
Menkat oli ja meni. En ole jaksanut edes päiviä laskea vaan ajattelen et tulee sitten jos on tullakseen. Yk5 siis menossa.
Tsemppiä teille kaikille!
Eleanora
Olen enimmäkseen tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilevien puolella jutustellut, vaikka täällä olisi näemmä meille ku:n kokeneillekin ihan oma pino.
Oma kohdunulkoiseni tapahtui 08/10. Aluksi viikolla 6+ epäiltiin alkavaa keskenmenoa, joka sitten viikolla 8+ paljastui kohdunulkoiseksi määrittämättömässä paikassa (eli josain muualla, kuin kohdussa tai munatorvissa). Tarkempaa tietoa ultralla ei saatu, kun ultratessa hCG oli aina jossain 400 tienoilla, ja korkeimmillaankin nousi vain vajaaseen tuhanteen. Minulla tuo hoidettiin metotreksaatilla, ja annostus on 1mg/kg.
(Tuon metotreksaattiannoksenkin kanssa kävi ihmejuttu. Olin päivystyksessä toisessa huoneessa, ja kuulin avoimesta ovesta, kun hoitaja veti lääkettä ruiskuun ja se loppui kesken. Sitten hän päätti tuskastella toiselle hoitajalle, että ompas painava piikitettäjä (painan huimat n. 70kg..). Sitten kun hän viimein löyti tarpeeksi ainetta jostain ja tuli huoneeseen jossa odotin, niin "Oho, oletpas sinä hoikka! Mihinkäs me saadaan tämä edes pistettyä?" Joo, vaikka painan 70kg, niin saatan olla myös pitkä, en niin paksu, että tarvitsee työkaverillekin näkemättä ilkkua :F Ei kauheasti nostanut muutenkin niin apeaa mielialaa..)
Luminainen: minä se metotreksaatin + tauon kokenut siitä pinosta oli.
Jännää, miten kovasti tuo metotreksaatti + odottelu vaihtelee sairaaloiden kesken. KYSissä oman lääkärini mukaan se 12vko tauko oli aivan ehdoton, mutta taas puhelimessa joku toinen ihmettelin, että miksi minulla on ehkäisy käytössä, enkö muka haluakaan raskaaksi.. Kun hänelle sanoin metotreksaatista, niin totesi vaan: "Niin, se taitaa olla joku uusi käytäntö. No, et sinä kuitenkaan ovuloisi vielä moneen kuukauteen". :/
Tulipas avautumista kerrakseen.
Plussasin nyt viimein uudelleen, ja huomenna on kontrolli-UÄ paikasta. Kaikki raskausoireeni (eli kuvotus ja nännikipu) olivat aamulla kadonneet tipotiehensä, ja nyt pelottaa ihan kamalasti, ettei huomenna kohdussa näy yhtään mitään... :(
-Aveena, rv 5+5 menkoista laskien, luultavasti jotain paljon vähemmän
Mulla oli siis ensimmäinen raskaus 1/2008 kohdun ulkoinen ja oikea puoli poistettiin. 11/2008 sain esikoisen. Yli vuoden yrityksen jälkeen muutama viikko sitten plussasin. 5+2 todettiin tyhjä kohtu, 5+5 raskaus vasemmassa munanjohtimessa. Tällä kertaa hcg pysynyt melko alhaisena, vajaat 800 ja nyt seurataan. Kuuteen päivään hcg ei ole juuri noussut. Eka KU oli järisyttävän hirveä kokemus ja toivon, että tällä kertaa säästyisin leikkaukselta. Viime kerralla kivut oli aivan mielettömät sekä KU:sta että leikkauksesta. Nyt olen päässyt toistaiseksi vähällä kipujen suhteen, mutta ihan hirveästi pelottaa tuleva ja minkälaisia kipuja joudun sietämään tällä kertaa ennen kuin tämä on ohi. Toivon, että munanjohdin pystyttäisiin säästämään, mutta toisaalta pelkään, että se vain tietää sitä, että joudun kokemaan tämän kaiken vielä kolmannenkin kerran. Jos tästä kaikesta selvitään ja mahdollisuus tulla omin avuin raskaaksi säilyy, aion varata heti ajan munanjohtimen aukiolotutkimukseen.
Henkisesti olen aivan rikki ja järkytyin aluksi tosi paljon, mutta nyt olo on kuitenkin päällisin puolin melko optimistinen ja tiedän selviäväni tästä. Kiitos ihanan miehen ja esikoisen.
Tsemppiä kaikille KU:n kokeneille!
Suuren suuret pahoittelut, että jouduit kokemaan saman uudelleen!!!:(
Me saatiin toisen KU:n kohdalla periaatteessa itse valita, kokeillaanko ensiksi piikkiä (joka ei siis loppupeleissä toiminut ekassakaan tapauksessa) vai halutaanko suoraan leikkaus ja päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tuntuihan se "lopulliselta", kun toisellekin torvelle annettiin lähtöpassit, mutta tulevaa IVF hoitoa ajatellen, on parempi, että munanjohtimet on poistettu, ettei KU uusisi ja kaveri pysyisi oikeassa paikassa.
Palailethan Eeviaa kertomaan, kuinka kävi!!!Valtavasti tsemppiä ja muista, että vielä on toivoa, joskaan hoitoihin joutumista ei kenellekään toivo.
Kiitos tsempeistä Nyyrikki!
Toinen kohdun ulkoiseni on nyt ohi. Oli hyvä tuuri ja se surkastui ja poistui lopulta itsekseen. Reilun viikon tilanne pysyi samana, kontrolloitiin ultralla ja seurattiin hcg:tä. Kivut pahenivat kokoajan, mutta verenvuotoa ei tuuban ympäristössä näkynyt, joten uskalsivat odottaa vaikka joka kerta arpoivat seurannan ja metotreksaattipiikin välillä. Juuri viimeisellä seurantakäynnillä ennen piikkiä hcg olikin sitten romahtanut. Labratulokset olivat myöhässä niin istuttiin ja tuijotettiin lääkärin tietokoneen näyttöä yhdessä hoitajan, lääkärin ja mieheni kanssa. Tosi iloinen ja yllättävä uutinen oli, että nyt selvisin helpoimman kautta. Hetkeäkään en uskaltanut oikeesti uskoa, että mulla voisi olla tuuria matkassa.
Nyt sitten vain kauhuissani odottelen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yhdet menkat pitää nyt odottaa ja sitten saa alkaa taas yrittää, jos uskaltaa. Kropan toiminta lienee normalisoitunut, koska hcg on ollut nollat jo pitkään ja ovulaationkin tunnistin muutama päivä sitten. Kyselin yksityiseltä gynekologiltani munanjohtimen aukiolotutkimusta, mutta hän totesi, ettei sille ole tarvetta kun tiedämme jo, että johdin on ahdas ja/tai viallinen. Naistenklinikan lääkäri sanoi, että jos kolmas ulkoinen tulee niin tuuba kannattaa leikata pois, mutta yksityinen gynekologini sanoi, että kannattaa viimeiseen saakka harkita johtimen säästämistä eikä tehdä ainakaan liian pikaisia päätöksiä, koska jos johdin on tallella, on enemmän mahdollisuuksia. Naistenklinikan lääkäri sanoi, että meillä olisi kyllä hyvät mahdollisuudet onnistua ivf:llä, koska muuta vikaa ei pitäisi olla kuin johdin. Tosin yli vuoden yritysaika ei kuulemma selity pelkästään toisen johtimen puuttumisella, mutta kukas sen tietää mistä se johtuu. Turha kai näitä on etukäteen miettiä. Kammottaa vaan ajatuskin kolmannesta kohdun ulkoisesta, mutta kaipa se on vaan kestettävä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt tuntuu, että olen vahvempi ja valmiimpi kestämään ongelmia kun niitä osaa taas odottaa. Ensimmäisen kohdun ulkoisenkin jälkeen lääkäri sanoi, että jos toisella puolella oli vikaa niin todennäköisesti on myös toisella. Mutta kun esikoinen on vasemmalta puolelta tiensä raivannut niin en osannut pelätä enkä ainakaan odottaa KU:ta niin paljon kuin ennen esikoista. Vaikka paljonhan sitä silti pelkäsin.
Mikä on Nyyrikki teidän tilanne nyt? Oletteko vielä päässeet ivf-hoitoon? Muistatko paljonko sinulla oli hcg viimeisessä kohdun ulkoisessa? Mulla oli molemmissa vajaat 800 ja silti ensimmäisessä KU:ssa johdin repesi ja nyt raskaus poistui itsekseen. Oli kuulemma jäänyt nyt johtimen väljään kohtaan lähelle munasarjaa kun taas ensimmäinen oli johtimen ahtaassa kohdassa jo lähellä kohtua. Mitä pidemmälle munasolu tuubassa kulkeutuu, sitä huonommalla todennäköisyydellä se sieltä kuulemma itsekseen poistuu. Itsekin anelin aluksi lääkäriä leikkaamaan johtimen pois ja siksi mietityttää nyt tehty ratkaisu. Itselläni ei kyllä ollut valtaa vaikuttaa päätökseen, mutta gyneni jo varoitti, että jos seuraava kerta tulee ja vaihtoehtoja on, niin lopullisen päätöksen teen todennäköisesti minä. Ja uskon, että päätyisin johtimen poistoon.
Mutta onnea teille Nyyrikki IVF-hoitoihin!
onneksi KU:si lähti itsestään pois, eikä rajumpia toimenpiteitä tarvittu. Ymmärrän täysin huolesi kolmannestakin KU:sta, mutta nyt huoli pois ja katse eteenpäin, vielä voi käydä hyvinkin... Sinun tapauksessasi kyllä vaatisin tuon aukkarin ehdottomasti!Olen jostain lukenut, että aukiolotutkimuksessa käytettävä neste voi "liuottaa" tukoksia johtimesta ja jotkut ovat plussanneet nopeasti sen jälkeen, faktaa vai ei, en tiedä?
Itsekin olen jossitellut jälkikäteen, et olisi pitänyt älytä pyytää aukkaria ekan KU:n jälkeen...
Kyselit HCG arvosta, tässä tokassa se oli ylimmillään 1200. Aika erikoista kuinkä lääkärien mielipiteet vaihtelevat noinkin paljon!
Tammikuussa olisi meillä vuorossa eka hartaasti odotettu IVF-hoito, saas nähdä kuinka tällä kertaa käy!
Ihanaa joulunodotusta sinulle ja muillekin KU:n kohdanneille!!!
vihdoinkin löysin sut. olen kysellyt sun kuulumisia huolestuneena muista pinoista, mutta mitään ei ole kuulunut. Hienoa, että tuli pois itsekseen ja vielä noin nopeasti.
Mulla on homma edelleen kesken. Sain sen piikin, mutta arvot vaan nousivat. Sain piikin just ennen joulua. Vasta nyt ovat lähteneet laskuun ja vuosinkin reilun viikon siihen malliin että hb:kin putosi. Nyt vuoto on loppunut ja kerran viikossa seurataan verikokein. Perjantaina mulla oli arvo 668 eli oli hyvin lähtenyt laskuun. Varoittelivat kuitenkin, että tässä voi mennä vielä monta viikkoa ennen kun ollaan nollilla. Eikä vaara muutenkaan vielä ohi, kun joskus piikistä huolimatta saattaa jäädä jumiin. Mulla siis vasemmassa torvessa tämä alkio.
Mulle ei kukaan ole sanonut, että pitäisi kolme kuukautta odottaa tuon lääkityksen takia. Voi itku jos näin todella on. Olin ajatellut, että kunhan pääsen nollille niin sitten yhdet menkat ja seuraavasta hoitoon. Mutta nyt siis pitäisi vielä toinenkin kierto odottaa. Arghh en kestä. Minäkin kun olen hetimullekaikkinyt-tyyppiä. Ja mielestäni olen jo ihan riittävästi odottanut, että ylipäätään tulen raskaaksi ja sitten pitää taas odottaa. Voi kökkö.
Mulle lääkäri taisi mainita jotain että riski uusiutua on hiukan suurempi kuin normaalisti. Eli suosittelivat seuraavasta raskaudesta sitä varhaisultraa n viikolla 7. No jos tästä enää ikinä raskaudun niin tietty menen heti verikokeisiin ja jos ne on taas oudon alhaiset niin sittenhän sen jo melkein arvaa, mistä on kyse.
Mutta ihana kuulla susta, olin niin huolissani.
Minä vaan niin toivoisin, että tämä olisi pian ohi ja kroppa pääsisi palautumaan ja sitten kohti seuraavaa hoitoa.
Lumi, tehtiinkö sulle vielä joku lopputarkistus ultralla että on kaikki poistunut? Mulla vielä selvitetään sekin, että tarviinko sen vasta-ainepiikin kun mun veren resustekijät on negatiiviset. Yleensä sitä ei tarvii jos ollaan alle 8 viikon, mutta toisaalta nythän mulla on kohta jo viikko 10 vissiin alkamassa ja jos alkio ei ole vielä kokonaan poistunut. Annettiinko sulle tai tarkistivatko edes tuon veriryhmäjutun?
Koitetaan jaksaa kaikesta huolimatta ja olkoon tämä meille se onnen vuosi kun saadaan se vauva ihan syliin asti.
Ihana kuulla myös susta! En ole noita muita pinoja enää seurannut, kun tavallaan mikään niistä ei tällä hetkellä oikein ole minulle sopiva tai sitten jos on niin ovat kovin hiljaisia pinoja. Kun en minä vielä muutenkaan kuulu mihinkään kuukausipinoon, kun en tiedä missä vaiheessa kierto nyt on enkä muutenkaan koe kaiken tämän jälkeen enää kuuluvani noihin kuukausipinoihin, en ainakaan tällä hetkellä. Mutta jos tähän saataisiin muitakin osallistujia niin olisi oikein mukava vaihtaa ajatuksia. Mulla ei tossa välillä ollut voimia kirjoitella ollenkaan, mutta nyt on olo hieman parempi.
Mun arvot laskivat kyllä nopeasti, puolessatoista viikossa olivat nollilla. Ja mut ultrattiin vissiin yhteensä 6 kertaa, ihan lopuksikin vielä. Ja käskivät ottaa suoraan sinne yhteyttä, jos plussaan uudestaan niin tarkistavat tilanteen. Veriryhmäni oli O+, joten itse en tarvitse siihen mitään, enkä osaa kyllä asiasta sanoa valitettavasti mitään, kun en ole siihen perehtynyt.
Mulle useammat lääkärit ovat sanoneet tuosta, että metotreksaatin jälkeen pitää odottaa vähintään kolme kuukautta (kolmet luomumenkat)ja sain sellaisen ohjelapun tuolta sairaalastakin ja googlettamallakin asia taitaa kyllä näin valitettavasti olla. Ja tuolla pinossa keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen oli joku joka oli tämän 3 kk kokenut, mutta en nyt muista nimimerkkiä. Jos tulee heti uudelleen raskaaksi niin sikiöpoikkeavuuksien riski on erittäin suuri. Ja mulle lääkäri ainakin sano, että ennen se oli jopa 6 kk, mutta nyt lyhennetty 3 kk. Mutta kysy vielä asiasta.
Mulla vuoto oli normaalien kuukautisten oloista eikä kipujakaan ollut sen alun jälkeen juuri ollenkaan. Mulla oli vielä silloinkin vuotoa kun arvot olivat jo alle 1. Mutta nyt siis ollet jo muutaman viikon poissa.
Mutta toivon sulle niin parasta, että ei ainakaan uutta piikkiä tarvitsisi antaa ja, että pääsisit pian uuteen yritykseen. Sinä jos kuka olet sen vauvan syliisi ansainnut. Miten sä henkisesti jakselet?
Mutta palataan taas rakas siskoni!
Lumi
Tulin vastaamaan tänne oman tarinani. Eli minulla myös ollut kohdunulkoinenraskaus.
Yks onnitunut raskaus ennen kohdunulkoista ja siitä esikoinen:) Tulin melko pian imetyksen loputtua uudelleen raskaaksi (taisi yhdet kuukautiset olla välissä, kovin tarkkaa en muista koska tästä jo muutamia vuosia aikaa)
Kuitenkin positiivisen raskaustestin tehtyäni minulla oli myös mahakipuja ja vuotoa, vaikkakin vähäistä, melkein päivittäin. Kun vuoto vaan jatkui, otin yhteyttä naistentautienpolille ja pääsin ultraan jossa todettiin alkion olevan munatorvessa.
Jouduin jäämään osastolle ja seuraavana päivänä leikattiin. Munasarjaa ei tarvinnut poistaa vaan alkio "imettiin" sieltä pois. Kävin kerran viikossa verikokeissa tämän jälkeen jossa todettiin että hcg vain nousi. Lopulta sain solumyrkkyä jotta munatorveen jäänyt istukkakudos saatiin pois. Tämän jälkeen olin todella kipeä (pahempaa kuin synnytyskivut) ja sain vahvaa kipulääkettä. Kuitenkin solumyrkyn jälkeen lääkäri sanoi että hcg nyt niin alhainen että yhdet menkat pitää odottaa ja sitten saa alkaa yrityksen uudelleen. Kävi kuitenkin niin että niitä menkkoja ei ehtinyt tulla kun olinkin jo raskaana:) Ja se raskaus onnistui sujui myös loppuun asti hyvin.
Nyt meillä on haaveissa kolmas, yritystä marraskuusta asti. Mulla siis kolme raskautta alkanut hyvin helposti ja epäilenkin nyt että toisessa munasarjassa on jotain häikkää kun bongasin tuossa viikonloppuna ensimmäistä kertaa kierukan poiston jälkeen ovulaation! En tikuta tai mitään mutta ovisoireet oli selkeät. Ja se tuli hyödynnetyksi. Seuraavana päivänä tunsin toisessa munasarjassa kipuilua, en tiedä mistä johtuu mutta uskoisin sen olevan vaan positiivista että siellä jotain kuitenkin tapahtuu.
Ja sitten. Koska multa ei ole munasarjaa poistettu niin riski kohdunulkoiseen raskauteen on olemassa. kuopuksesta kävin ihan alkuraskauden ultrassa jossa varmistettiin että alkio on oikeassa paikassa. Todennäköisesti mulla toisessa munasarjassa on jotain kiinnikkeitä jonka vuoksi KU aikanaan tuli.
Mutta mun kohdallani siis onnistunut raskaus myös KU:n jälkeen on mahdollinen ja voi tapahtua nopeastikin. Ikävä kokemus oli todella ja varmasti jos/kun positiivisen raskaustestin teen niin KU kummittelee mielessä. Ja vielä kun muistan niin selkeästi miten kipeä olin leikkauksen jälkeen. Onneksi KU:ssa on on kuitenkin selkeitä oireita että tietää ettei kaikki ole kohdallaan, mulla se oli vatsakipu ja vuoto vaikka onhan vuotokin alkuraskaudessa normaalia.
Tsemppiä kuitenkin teille ja toivottavasti pian tulee niitä plussia ja vauvelikin matkassa oikealla kohdallaan:)
Eleanora kp18/28-30
Ja mulla KU todettiin vasta viikolla n.8! Ja se piti vielä kertoa että kuopuksesta kun alkuraskauden uktrassa kävin, oli sillon viikkoja vasta 6+4 ja siellä pieni sydän sykki:)
a Eve, minkä piikin/lääkken sait? En oikein tajua miks pitäs niin kauan odottaa kun saa uudelleen raskautua? Eihän mullekaan mitään tuosta solumyrkystä sanottu, vain ne menkat piti odotella mitkä ei sitten ehtineet tullakaan ja siksi olisi pitänyt menkat odottaa että on helpompi seurata missä vaiheessa raskaus on. Eli solumyrkyllä ei siihen sanottu olevan vaikutusta.
Eleanora taas
Voi kurjuus, että sinäkin olet joutunut kokemaan tällaista. Sain sen metotreks..jotain sinne päin piikin. Pitää kysyä naistenklinikalta tuosta asiasta vielä uudelleen kun perjantaina taas soittavat verikokeiden tuloksista. Mutta aika hitaasti mulla kyllä laskee noi arvot, mutta hyvä että laskee kuitenkin. Voihan olla et tässä menee ihan luonnostaankin se kolme kuukautta kun ensin pitää odotella sitä nollautumista. Sain piikin 22. joulukuuta ja vielä olen lukemissa 668 joten voipi hyvinkin kestää vielä muutaman viikon ennen kun nollautuu. ja sitten se yksi normikierto vielä päälle. Alkaako ne menkat sitten heti nollautumisen jäljeen vai miten se kierto siitä jatkuu? Vai tuleeko tavallaan nollautumisesta kuukauden kuluttua?
Äh mun pää oikein ymmärrä tätä juttua ollenkaan. Pitkien hoitojen jälkeen vihdoin tulin raskaaksi enkä oikein tajunnut sitäkään ja sitten tämä heti perään. Tarttis varmaan jotenkin yrittää käsitellä tätä asiaa, mutta miten, siinäpä vasta kysymys.
Miten te olette käsitelleet asiaa? Oletteko puhuneet tutuille tai jollekin ammatti-ihmiselle? Mulla ei oikein ole ketään sellaista joka ymmärtäisi kun ei ole itse kokenut samaa. Yhdelle kaverille olen kyllä saanut avautua ja hän on jaksanut kuunnella ja tietty sitten tämä palsta ollut aivan kullanarvoinen.
Väistämättä kyllä pelottaa jos vielä tulen raskaaksi,e ttä jos taas käy näin. Onko teillä samoja pelkoja?
Lumi, koska te pääsette hoitoon? Menettekö kunnalliselle vai yksityispuolelle?
Mukavaa viikkoa!
Mulla palautui hormoonitaso aika pikaiseen normaaliksi siis sen kohdunulkoisen jälkeen. Ilmeisesti ainakin kun ei niitä kuukautisia sitten ehtinyt edes tulemaan.
Mä en käsitellyt asiaa mitenkään ammatti-ihmisellä. Miehen kanssa kyllä puhuin ja hyvän ystävän kanssa. Se aika on jotenki kaoottisena mielessä kun tuntui että mitä jos ei koskaan enää raskaaksi tulekaan jne.
Mulla on myös mielessä tuo että jos/kun plussaan niin ihan varmasti mietin onko alkio oikealla paikallaan. Riskihän siihen kohdunulkoiseen on suurempi jos sen on kokenut aiemmin MUTTA yleensä seuraava raskaus sitten jo onnistuukin normaalisti:) Toivotaan ainakin näin käyvän meille!
Toivotaan että ne arvot siitä pian laskee ja saat seuraavaksi vauvan ihan syliin asti! Tämä ketju olikin hyvä ajatus kun en kovin montaa KU:n kokenutta tunne.
Eleanora kp19/28-30
Mukavaa, että liityit joukkoon pieneen ja toivottavasti saadaan vielä muitakin osallistujia. Ja pahoitteluni tietysti kokemuksestasi.
Äkkiseltään löysin vielä tällaista tietoa metotreksaattihoidosta käypä hoidon sivuilta:
"Metotreksaatti säilyy elimistössä viikkoja tai kuukausia, joten vähintään 12 viikon ajan viimeisen metotreksaattiannoksen jälkeen on suositeltavaa välttää uutta raskautta". Mutta kysy Evelina klinikaltasi mitä mieltä ovat. Tyksissä oltiin kyllä ehdottomia tämän asian suhteen, muuta en osaa sanoa.
Mulla ainakin tyhjennysvuoto alkoi hieman ennen nollaantumista 18.12 ja jatkui nollaantumisen yli. Menkkoja ei sen jälkeen ole tullut eli ilmeisesti se on sekoittanut kierron. Eli menkkoja odotellessa, ovis oli mielestäni suht ajallaan vaikken sitä tikuttanutkaan kun on ehkäisy ollut käytössä, mutta oireista tunnistin, joten menkkojen pitäisi alkaa lähipäivinä. Sitten jätetään ehkäisy pois ja lupa uudelle raskaudelle on.
En tiedä kanssa, että miten tätä pitäisi käsitellä, muutaman ystävän kanssa olen jutellut ja oman äitini, mies kokee nämä asiat jotenkin erilailla. Ammattiapua en ole hakenut. Mutta kukaan ystävistä ei ole kokenut samaa, mutta ovat toki kyllä tukeneet. Samat pelot on täälläkin ja sitten pelko siitä ettei enää raskaudu. Mä en ole jaksanut selvittää hoito asiaa, luulen, että ei nyt toistaiseksi mennä hoitoihin, koska tämä ku oli luomu ja kuitenkin "jo" yk vitosesta eli yritetään varmaan luomulla. Luulen, että henkiset voimat eivät vielä riitä muuhun.
Toivotaan, että meillä kaikilla ainakin normaali raskaus alkaa tänä vuonna, muuta ei ainakaan omalle kohdalle ole realistista toivoa.
Mites Evelinan vuodot, jatkuuko vielä?
Lumi
Niin siis tosiaan mulle annettiin sitä solumyrkkyä silloin kun istukkakudosta jäi munatorveen ja sen jälkeen se kyllä poistuikin ja olin kyllä hirvittävän kipeä. Millaisen annoksen Evelina sitä sait? Mulle annettiin 65mg eikä lääkäri puhunut mitään epämuodostomista! Ja ihan terve tuo lapsi näyttäisi olevan:)
Sain solumyrkyn elokuussa ja lokakuussa jo tein plussatestin silloin. Lääkäri kehotti odottamaan silloin yhdet kuukautiset mutta olinkin sitten jo tullut raskaaksi vaikken sitä silloin heti uskonutkaan, mies patisti tekemään testin ja positiivinenhan se sitten oli:)
ON: Mulla siis ovulaatio ilmeisesti oli viikonloppuna. Viime yönä tuntui paineentunnetta mahalla mutta jotenkin en suko tästä(kään) kierrosta tulevani raskaaksi:/ Vaikuttaako stressi jotenkinraskautumiseen? Itsellä opiskelu ja työkiireitä jotka aiheuttaa paineita:/ Tänäänkin menee opistolla iltaan asti. olen itsessäni vaan huomannut sen kun tämä kolmannen yrittäminen on erilaista kun kahden ensimmäisen kohdalla ja odotan sitä raskautumista eri tavalla ja mietin tarkemmin tuntemuksiani. vaikuttaa ehkä osaltaan sekin. Vaikka ei tässä pitkää yrittämistä ole (yk3 menossa) mutta ikää kuitenkin enemmän mitä aiemmilla kerroilla. Alle 30v kuitenkin vielä. esikoisesta ja kuopuksesta en ajatellut koko raskaaksituloa ollenkaan...
Kuitenkin hienoa että on tälläinen vertaistuki ketju. Kun todella vähän tunnen samankokeneita. Olisi mukava saada lisää porukkaa tänne vaikka ikävä kokemus tietysti onkin eikä sellaista kenellekään toivo.
Eleanora kp20/28-30
Mitäs teille kuuluu?
Eleanora: Kyllä stressi varmasti vaikuttaa ja se tietysti vielä enemmän, että toivoo aivan liikaa tulevansa raskaaksi. Mitkäs sulla on nyt tuntemukset?
Evelina: Mitä sinulle kuuluu? Onko vielä vuotoja? Mitä klinikalta sanottiin? Mitä arvot ovat? Entä miten muuten jakselet?
Mulla alkoi ne menkat vihdoin, kamalampana ja runsaampana kuin koskaan ennen, mutta kierto onneksi aika ennallaan. Eli nyt menossa kp 3/30-32. Nyt vaan sitten odottelemaan ovista ja yk 1 kohdunulkoisen raskauden jälkeen.
Lumi
Lumi
Täällä ollaan! kp26/28-30 menossa ((dpo11 ilmeisesti) ja tuo 28 on siis mun normikierto, kaks viime kertaa vaan venyny tuonne kolmeenkymmeneen, tiedä häntä miksi. Eli menkat pitäis alkaa torstaina tai viimeistään lauantaina. Eilen oli tissit vähän kipeähköt (kuten aina ennen menkkoja) mut nyt ei oo enää mitään :O Eilen tuntui myös sellanen "repäisykipu" jota mulla on ollut aina alkuraskauden aikaan MUTTA en silti jaksa uskoa et nyt ois tärpännyt, enkä testaamaankaan ala ettei sitten joudu pettymään jos tulee kuitenki nega:/ No, katsotaan.
Hienoa Lumi että pääset taas uuteen yritykseen:) Meinaatko tikutella ovista? Mä en oo itse koskaan tikutellut, mut oishan se toisaalta mielenkiintoista tsekata niilläkin joskus. Mä oon vaan niin hirveen hätäinen ihminen et ihan var,aan alkaisin stressata niistä ovistikuistakin:D Tsemppiä paljon uuteen kiertoon ja toivotaan että tärppi sieltä pian tulee ja on pikkuinen sitten oikealla paikallakin!
Mitäs Evelinalle kuuluu?
Eleanora kp26/28
Kiitos, kun jaoit tarinasi ja ikävää, ettet ehtinyt saada piikkiä, tosin, eipä se itselläkään sitten loppujen lopuksi sillä lähtenyt... :/
Ymmärtääkseni ovulaatio ei välttämättä tapahdu vuorotellen oikealta ja vasemmalta, vaan saattaa irrota kummasta munasarjasta tahansa. Olen myös toiveikkaana lukenut, että munasolu saattaisi "vaeltaa" ns. väärältä puolelta sinne, missä munanjohdin on jäljellä. Ja että yksi munanjohdin toimisi entistä tehokkaammin. Tähän todella haluan uskoa!!!
Itselläni ei ole vielä merkkiäkään menkoista, tosin operaatiosta on vasta pari viikkoa aikaa, mietin vaikuttaakohan metotreksaatti kuukautisten alkamiseen?
Jaksamista kaikille!!!