Tunnen vahingoniloa erään parin erosta
Heillä kaksi lasta ja hieno talo, jota nyt myydään. Olenko hirveä ihminen, kun iloitsen, että ex-koulukiusaajan idylli särkyy? Tietenkään en tuo tätä julki muualla kui av:llä.
Kommentit (10)
kyllä minäki tunnen vahingoniloa aina jos jotai huonoa sattuu sellaiselle joka on aiemmin mua kohdellu huonosti, tai on sellainen joka ei kunnioita muita ja on vain olemassa "minä itse". Ja sellaiset jotka luulevat aina olevansa oikeassa ja hehkuttavat omaa ihanaa täydellistä elämäänsä. Just oikein niille sitte ku elämä potkiiki päähän.
Minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Ihan ok olla salaa iloinen.
kaipa vahingonilo on normaali tunne jossain tilanteissa, ei sille mitään voi, mutta parasta tosiaan pitää se omana tietonaan.
Tunteet on ihan hyvä itselleen tunnustaa, sitten ehkä joskus voi päästä eroonkin negatiivisitsta tunteista, joista ei kuitenkaan ole haittaa kuin itselle,
vahingonilosta ei kyllä ole kellekään, varsinkaan itselle, mitään haittaa jos ei tuo sitä kohteelle julki. Joku kateus on eri juttu.
lisäksi negatiivisista tunteista pääsee eroon ainoastaan lobotomialla, ne ovat normaali osa tunne-elämää.
vaan sitä, että tietystä negatiivistesta tunteesta voi päästä eroon eikä se sen jälkeen enää hallitse elämää. Esim. jos pääsee eroon kiusaajaa koskevista negatiivisita tunteista, pystyy muuttamaan sen esim. sääliksi tms, niin se kiusaaja ei enää millään tunnetasolla vaikuta omaan elämään. Mutta ei se toki helppoa ole, enkä välttämättä ole edes oikeassa tässä kiusaaja - tapauksessa, itse en ole sitä kokenut enkä tiedä, voiko sellaisesta ikinä sitten päästä kokonaan yli. Mutta noin yleisesti ajateltuna, niin positiiivisesti ajattelevat ihmiset ovat onnellisempia kuin negatiivisesti ajattelevat jne
itse olen ilakoinut oman kiusaajani kaljuuntumisesta jo reilu parikymppisenä. Itse hän kiusasi kaikkia eniten juuri ulkonäköön liittyvistä asioista, mille kukaan ei mitään voi.
Makea vahingonilo, mutta hymäilin vain itsekseni.
kun eräs entinen kiusaaja tilitti eroaan lehdessä, ja kun olen useampaankin kertaan saanut lukea vähemmän mairittelevia kirjoituksia kyseisestä naisesta.
tuntuu pahalta, sillä sen kyllä vaistoaa toisesta, tiettyä ilomielisyyttä, kun puhuu asioistaan. Mun eka lapsi on saanut diagnooseja ja oli todella inhottavaa aistia vahingonilo isosiskon puheista. Eli vaikka et tietoisesti tuo julki, sen voi silti huomata. Ei munkaan sisko puhunut vahingonilosta, sen vaan kuuli äänestä puhelimessa.
Ja pystyt myöntämään ne itsellesi, vaikka ne vähän mustempia ovatkin. Olet tasapainoisempi ja parempi ihminen kuin jotkut muut...