Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojeluilmoituksen tekeminen tuttavaperheestä.
09.01.2011 |
Kertokaa mielipiteenne tulisko minun tehdä ls-ilmoitus tuttavaperheestä. Olen miettinyt sitä jo useasti enkä tiedä mitä tehdä asian suhteen. Antaako olla vai tehdä ilmoitus? Ja miten sen ilmoituksen voi edes tehdä mikäli niin olisi tarpeellista.
Tilanne on tämä että pääsen seuraamaan perheen elämää läheltä. Saatan olla äidin pyynnöstä heillä lähes koko päivän ja näin olenkin päässyt näkemään konkreettisesti miten päivät siellä sujuvat.
Kirjoitin äsken tähän jo pitkän selostuksen siitä mitä perheessä tapahtuu mutta poistin sen koska pelkään että joku tunnistaa perheen tekstistä ja tietävät sitten että heistä mietitään ls-ilmoitusta.
Uskallanko laittaa tänne äsken kirjoittamani kuvauksen perheen arjesta. Tarvitsisin todella neuvoja siitä miten toimia tässä vaikeassa tilanteessa.
Kommentit (42)
Voit soittaa alueen sosiaalityöntekijälle ja ilmaista huolesi perheestä. Ammatti-ihmisten tehtävänä hoitaa loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjen perustaidothan tuolla perheellä ovat aivan hukassa, lapsille tulee taatusti tulevaisuudessa ongelmia koulussa jne. Ongelmana kunnissa on vain yleensä se, ettei muka ole varaa varhaiseen puutumiseen ongelmaperheissä, vaan vähäiset resurssit on pakko käyttää vasta tosi karmeiksi päässeiden tapausten hoitoon (päihteitä, väkivaltaa...), joissa ainoa ratkaisu onkin sitten enää huostaanotto. Todellisuudessa varhainen puuttuminen säästäisi paljon rahaa tulevaisuutta silmälläpitäen.
aamusta iltaan? Aika pitkä kyläilyaika mun mielestä. Mutta siinä olisi nimenomaan hyvä mahdollisuus ja erityisesti ap:lla aikaa auttaa ja opettaa, ruoanlaittoa, ulkoilua jne, jos todella on huolissaan ystävästään, vai?
Ystävä voisi saada kimmokkeen, että näinhän tämä päivä rytmittyy, kun on säännölliset ruoka-ajat ja ulkoilut. Ainakin sitä kannattaisi ensin yrittää!!!
jos ensin puhuisit suoraan heille? Minusta käsittämätöntä että mieluummin tekisit ensin ls-ilmoituksen kuin puhuisit? Ei kuitenkaan ole kyse suoranaisesta pahoinpitelystä tms.
Rauhallisesti, ystävälliseti. Kysy, tietävätkö että turvaistuimet pakollisia? Kysy, ovatko miettineet, miksi lapset kiukkuisia?
Sano vaikka, että olet lukenut että lapselle olisi hyvä ulkoilu, säännölliset ruokaajat jne, mietit, voisiko vähentää kiukkua ? Jne.
Täällä joku sanoi, että perhetyöntekijät oat usein/yleensä turhia. Näin ei kuitenkaan mielestäni todellakaan ole. Ei kannata yleistää tiettyä ammattiryhmää turhaksi, erittäin tärkeää työtä tekevät. Anteeksi ot.
t. lastensuojelun parissa toimiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti melko läheinen kuitenkin, joten miksi et voisi ystävällisesti sanoa asioista? Kun joku lapsista kiukuttelee turhautuneena, sano että taitaa olla raittiin ilman puutetta, pitäiskö lähteä vähän ulkoilemaan. Kun joku kitisee nälkäänsä, sano että oho kello onkin jo noin paljon, ei ihme että lapset ovatkin kiukkuisia nälästä kun ei olla syöty mitään kunnollista koko päivänä. Ja tarjoudu vaikka käymään kaupassa ja tekemään ruoka. Kahden kesken puhu äidille, että olet huomannut ulkoilun ja kunnon ruuan puutteen vaikuttavan lapsiin. PUHUKAA!! Asiat voivat lähteä purkautumaan jo sillä. Ja jos olet puhunut ja puhunut eikä mikään muutu, niin sitten ls-ilmoitusta. Mutta ensin tee ystävän työ ja puhu asiasta kasvokkain.
ihan hyvä että teet ilmoituksen. Kaverillani oli samanlaista - kolmevuotias lapsi ei esimerkiksi mennyt nukkumaan ennen puoltayötä "koska ei se vaan mee nukkumaan vaikka sille sanoo". Lapsi ei koskaan pessyt hampaitaan eikä hiuksiaan - tai siis äiti ei niiitä pessyt. Ruuaksi oli pitsaa tai jogurttia, lapsi oli alipainoinen ja aina pahalla päällä. Lapsen hampaat olivat hirveässä kunnossa koska "ei se halua hammaslääkäriin". Päiväkoti teki heistä (käsittääkseni) ilmoituksen, he saivat perhetyöntekijän ja tukiperheen. Asiat paranivat ainakin jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain jutteluapua, vaikka se ei esim. erityislasten kanssa elämiseen auta millään tavalla. Usein nämä vielä ovat sellaisia että niiden toimenkuva on tarkkailla perhettä ja huomautella itsestäänselvyyksiä kun oikeasti avuntarve olisi konkreettista lastenhoito- ja siivousapua. Lähtökohtana se että asiakasperheet ovat aina arjen ja kasvatuksen kanssa vähän hukassa, vaikka näin ei usein olekaan.
Mutta tosiaan tässä esimerkissä kyllä tarvittaisiin joku ohjaamaan ihan perusasioissa.
Täällä joku sanoi, että perhetyöntekijät oat usein/yleensä turhia. Näin ei kuitenkaan mielestäni todellakaan ole. Ei kannata yleistää tiettyä ammattiryhmää turhaksi, erittäin tärkeää työtä tekevät. Anteeksi ot.
t. lastensuojelun parissa toimiva
Vanhemmat päättävät lastensa ruokavaliosta. Käyvät kuitenkin hammaslääkärissä, kun kerran on tiedossa, että on useita reikiä. Oletettavasti hammaslääkärissä ovat ohjeistaneet oikeista ruokailutottumuksista. Jos ei terveydenhuollon ammattilainen saa asiaa menemään perille, niin tuskinpa sosiaalitoimen työntekijäkään.
Moni tuon ikäinen ei edes nuku enää päikkäreitä. Tuttavaperheessä molemmat lapset lopettivat päikkäreiden nukkumisen kaksivuotiaana. Toisaalta lapset saattavat silloin tällöin "tipahtaa" eli nukahtavat kesken leikkien.
Ammuskelu-ja tappelupelien pelaaminen on tietysti ikävää, mutta jos kyseessä ei ole K18-peli, niin mitään lakia ei rikota.
Ulkoilu ei ole laissa pakollista, eikä se minkään tutkimuksen mukaan tee lapsesta parempaa.
Turvaistuinten puuttuminen on poliisiasia. Sosiaalityöntekijä taputtaa päähän, poliisi kirjoittaa sakot. Tajuatko eron?
Ja jos kerran neuvolasta on jo apua pyydetty, niin en tajua, miksi ap:n pitää vielä asiaan sotkeentua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen puolta yötä 1-3v ikäisinä suunnilleen. Niillä oli vaan sellainen rytmi. Kun päiväunet jäi pois tilanne normalisoitui. Aina se nuorin kukkuja pidettiin sitten pidempään olohuoneessa kukkumassa että saa nuo isommat nukahtaa rauhassa.
ihan hyvä että teet ilmoituksen. Kaverillani oli samanlaista - kolmevuotias lapsi ei esimerkiksi mennyt nukkumaan ennen puoltayötä "koska ei se vaan mee nukkumaan vaikka sille sanoo". Lapsi ei koskaan pessyt hampaitaan eikä hiuksiaan - tai siis äiti ei niiitä pessyt. Ruuaksi oli pitsaa tai jogurttia, lapsi oli alipainoinen ja aina pahalla päällä. Lapsen hampaat olivat hirveässä kunnossa koska "ei se halua hammaslääkäriin". Päiväkoti teki heistä (käsittääkseni) ilmoituksen, he saivat perhetyöntekijän ja tukiperheen. Asiat paranivat ainakin jonkin verran.
Noita nyt on jossain briteissäkin varmaan joka toinen perhe tuollainen.
harvinaisempaa suomessa, nykyään. Ennenhän taisi olla kyllä ihan tavallista litkeä makeita juomia ja kukaan ollut mistään turvavyöistuimista kuullutkaan. heh.
suomessa taitavat pienet lapset syödä aika hyvin mutta teini-ikäisten vanhemmat viimeistään, jollei jo kouluikäistenkin , ovat liian väsyneitä laittamaan ruokaa. syövt mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heidän perheidensä parissa. Koen työni tärkeäksi, samoin onneksi asiakasperheeni. Erityislasten kanssa tehdään tavoitteelista työtä esim. koulunkäynnin tukemiseen liittyen. Luetaan yhdessä kokeisiin, harrastetaan, jutellaan ym. työ on melko paljon myös ohjaamista. Toki keskustelu on osa työtäni, ja monilla ei välttämättä ole ketään kenen kanssa jakaa arjen asioita tai keneltä kysyä mielipidettä johonkin, päästä purkamaan ammattilaiselle, myös iloja ja onnistumisia jaetaan. En koe itseäni kyttäriksi, tavoitteenani on perheen ja lapsen etu, perheen hyvinvoinnin ja arjen sujuvuuden tukeminen, perheen omien voimavarojen vahvistaminen. :) Ikävää jos itse tai läheisesi ei ole kokenut hyätyvänsä perhetyöstä erityislasten kanssa, toki työmuotoja näkyy olevan paljon erilaisia ja ne vaihtelevat kunnittain melko paljon.
Jos lapset ovat normaalisti hoidossa, niin miksi kotona ei saisi olla rentoa? jos siis ovat kotona vaan 2 päivää viikossa.
ehtii sitä stressata ja aikatauluttaa sitten vähän isompanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tietäisin että ovat liikenteessä ilman turvaistuimia.
Muuten, en tiedä tekisinkö lastensuojeluilmoitusta. Olisiko keskustelu parempi vaihtoehto, luulen että vanhemmat eivät vain huomaa mitään olevan vialla, tai siis eivät osaa ajatella että heidän elämäntyylinsä ei sovi lapsille ja toisinkin voi tehdä. Jospa he ajattelevat että tämä on nyt poikkeuspäivä, ja tämä ja tämä... Ap voisi auttaa ihan vaikka näyttämällä, jos kerran koko päivän saattaa olla paikalla, että tehdäänpäs puuroa aamupalaksi, mennäänpäs ulos, leikitäänpäs hippaa, tehdäänpäs lounasta, rakennetaampas legoilla, koitetaas päikkäreitä, tehdäänpäs päivällistä... Jos ei muuten niin voi ehdottaa että näin tällaisen helpon reseptin, katsotaas onnistuisiko makkarakeitto.
Perhetyöntekijähän tarjoaisi lähinnä keskusteluapua, näin olen käsittänyt, niin voihan sitä antaa muukin läheinen, jos kokee että osaa jossakin asiassa neuvoa. En usko että onnistuu pelkästään myötäilemällä, mutta sen lisäksi että jossakin asiassa sanoo selkeän mielipiteensä, että tämä ei ole oikein, voi muissa asioissa koittaa kannustaa, tukea ja kuunnella.
mutta olisi tietenkin ystävällistä kertoa tästä asiasta myös perheelle. Mielestäni kuvaamasi perusteella vaikuttaa siltä, että kyseessä on hiukan rajatapaus lastensuojelun osalta. Ilmeisiä ongelmia on mutta jos perhe ei halua apua heitä ei voine siihen pakottaakaan (kuten lastensuojelu todella harvoin voi, toisin kuin täälläkin moni vaikuttaa luulevan koska avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia). Kuitenkin perhe on aivan ilmeisesti perhetyön tarpeessa ja vanhemmat kenties myös jonkin oman hoidon tarpeessa jos ovat noin väsyneitä ja uupuneita. Aina ei tarvita edes lastensuojelua joskus jo ehkäisevä perhetyö tai kotipalvelu, millä nimellä sitten missäkin menee voi auttaa. Mutta kyllä minä ainakin konsultoisin lastensuojelua sinun tapauksessasi.
Toivottavasti apua perheelle löytyy!
Menee meilläkin päivärytmit sekaisin silloin, kun pitää vieraita kestitä. Eikä ainakaan ulkoilemaan kehtaisi lähteä vieraiden aikana.
Jos roikkuu jonkun luona klo 9-19 ihan säännöllisesti, niin voisi tosiaan tehdä osansa päivän hommista ja ehkä silläkin tavalla ohjata perhettä "oikealle tielle".
Olisipa kiva kuulla tuon perheenkin näkökulma.
Sohvallako makaat siellä ja kyttäät? Miksi et vie lapsia ulos tai valmista ruokaa, jos näet että ystäväsi on väsynyt/tarvitsee apua?
Hänkin näkee meidän elämän varmaan juuri noin.
Hän vain itse sotkee kaiken, kun notkuu, notkuu ja notkuu, eikä tajua poistua.
Vaikka olisi jonkinlainen päivärytmi, elämä voi silti olla rentoa.
Ap:n tapauksessa yrittäisin ensin ohjata perhettä päivärytmiin, kuten joku aikaisempi kirjoittaja hyvin ilmaisi.
Jos ei tuottaisi mitään tulosta, tekisin ls-ilmoituksen.
Jos lapset ovat normaalisti hoidossa, niin miksi kotona ei saisi olla rentoa? jos siis ovat kotona vaan 2 päivää viikossa.
ehtii sitä stressata ja aikatauluttaa sitten vähän isompanakin.
Siksi kirjoitinkin tänne koska olen huolissani. En vaan tiennyt miten toimia tälläisessä tilanteessa. Olen miettinyt tätä kaikkea lähes jatkuvasti.
Mutta nyt rohkaistuin puuttumaan asioihin. Pyydän ensi viikolla sosiaalialalla työnkentelevältä ystävältäni tietoa siitä miten teen ilmoituksen.
Kiitos teille jotka lukivat viestit ja vastasivat.
ap