Lue keskustelun säännöt.
Ollakko vittumainen akka vai antaakko luvan ja kärsiä itte????
09.05.2007 |
Eli mies kysy mielipidettä, kun on lähössä reissuun. Mä en tykkää siitä yhtään!!!! Vähäinen yhteinen aika menee siinä ja rahaa yms. Eli ollakko miehen mielestä vittumaionen akka ja sanoa, että et mene/en halua että menisit vai olla " kiva" ja sanoa, että mee vain? Itte kyllä olisin ihan rikki sen reissuan ajan kotona, mutta maksaako se vaivan?
Kommentit (38)
Ja kyllä me omistetaan kumpikin toinen toisemme :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tapahtunut jotain ikävää aikaisemmin?
Vierailija:
Ja kyllä me omistetaan kumpikin toinen toisemme :-)
Eniten tuossa mua ahdistais se ettei mun mies haluais enää harrastaa omia juttujaan eikä tavata omia kavereitaan, hrrrr...
Alkuaikoina oltiin kyllä tiiviisti yhdessä, mutta emme jättäneet omia harrastuksiamme sentään. Tuntisin itseni naurettavaksi kököttäessäni yksin jossain kivellä kun nuo äijät heittelis virveliä, ja vielä typerämpi olo olisi talleilla missä ne rassaa motskareitaan =D
Ei tarvitse kuin allekirjoittaa.
nim. 17 vuotta avioliitossa.
ps. mua silti jäi kans mietityttämään miksi ap olisi rikki koko reissun ajan? Onko jotain luottamuspulaa mieheen?
On sunkin jossain vaiheessa opittava olemaan yksiksesi ja opittava kestämään se ajatus, että miehellä on muitakin harrasteita kuin sinä. Jos alkaa hirvittävästi miehen menoja rajoittaa, niin se kostautuu kyllä myöhemmin. Jos annat miehen mennä, osoitat luottamusta, ja se on parisuhteen yksi kulmakivi.
Tavallaan ymmärrän ärsyyntymisesi (mm. raha-asiat), toisaalta en (miksei mies saisi pitää hauskaa ilman sinua?). Oma mieheni on töiden puolesta keskimäärin 3kk vuodesta reissussa jossain päin Suomea, ja vaikka alkuun olikin pientä totuttelua ajatukseen, niin kaikki on sujunut oikein mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen lasten kanssa isän reissussa ollessa kaikkea sellaista kivaa mitä ei (tavallaan) voi tehdä silloin, kun isä on kotona. Tehdään niitä ruokia, joista isä ei liiemmin perusta. Vuokrataan sellaisia elokuvia, joita vain me halutaan katsoa jne.
Tehdään oikeasti isän kotona ollessakin samoja asioita. Itsellä on vaan hauskempaa, kun saadaan " vähän revitellä mekin" . Minusta se asennoituminen lähtee omien korvien välistä.
Minä en haluaisi, että mieheni lähtisi tosta noin vain reissun päälle yksinään. Nimittäin asiasta pitäisi keskustella. Voisihan minullakin olla jotain suunnitelmia tai haluja.
Mutta saisi kyllä lähteä. Mikäli vain rahat antaisivat periksi. Ei tällä hetkellä antais. Mutta sitten joskus kun olemme rikkaampia en estele lainkaan, jos mies haluaa miesten reissulle. Päin vastoin.
Mutta talous on aina otettava huomioon reissuja mietittäessä. Eikä puhettakaan, että vaatisin vastaavaa lomaa itselle. Kyllä se on tarveharkintaista mielestäni. Siis tottakai lähtisin reissuun kavereiden kanssa mielelläni, jos tulisi hyvä juttu mieleen. Mutta mun mielestä nuo ei mene yksi päivä sulle, yksi päivä mulle -tyylillä. Vaan tarpeen ja tilanteen mukaan.
Ja sille joka sanoi olevansa rikki miehensä yhden päivän reissusta, sanoisin, että ei kannata etukäteen marttyroitua. Meillä mies sairastui yllättäin pitemmäksi aikaa ja joutui sairaalahoitoon. Jouduin itse yhtäkkiä kuskaamaan lapset hoitoon ja hakemaan sieltä ja heräilemään kaikki yöheräilyt (yleensä mies hoitaa osan niistä). Olin etukäteen kuvitellu, että olisin tosi rasittunu tollasesta. Ja olinhan minä, mutta loppujen lopuksi meni ihan yllättävän hyvin. En ikinä esittäisi mitään rikkimenoja yhden päivän reissun takia, en vaikka se toisi mukanaan kolmen päivän " yksinhuoltajuuden" . Sen jälkeenhän mies on taas kuvioissa, eikö niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena sitä haluaa mennä ja nähdä paljon kavereita ym. Vanhempana riittää paljon vähempi kun on juhlimiset juhlittu ja jo elämää nähty, sitä alkaa viihtyä kotosalla oman puolisonsa kanssa.
Kaikilla ihmisillä erilaiset suhteet. Toiselle sopii et tehdään omia juttuja enemmän ja toiset parit haluavat tehdä asioita yhdessä.
Mitä ihmeen kauhu-skenaarioita siitä nyt pitää saada?
Kannattaa muista et ihmiset on erilaisia ja myöskin tarpeet.
T: Se joka " omistaa miehensä ja mies hänet"
Ookko vähän tosikko?
Kai mä nyt oikeasti tiedän, ettei voi toista omistaa. Vähän huumoria peliin.
T: se joka omistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä minäkään sanonut että en pärjäisi (tai että olisin " rikki" ) vaan että ottaa päähän, kun mies ei ymmärrä miten paljon sen reissut vaikuttaa myös minun elämään. Työmatkoista tai sukulaiskyläilyistä en ole valittanut, mutta nämä kaverimatkat ja juhlimiset joskus kypsyttää. Kiva tietysti kun jotkut jaksaa järjestää lapsille kivaa siksi aikaa kun ovat yksin heidän kanssaan. Minusta on kyllä vähän liikaa vaadittu että kun mies lähtee pitämään hauskaa kavereiden kanssa, minun pitäisi järkätä lapsille jotain lisäkivaa vaikka olen muutenkin ihan poikkiväsynyt arjen pyörittämisestä.
Ei ap, vaan se joka valitti miehensä risteilystä
enpä usko et oli huumoria-kaikkea sitä kuuleeki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aikuisen miehen lupia kysellä. Sinä päätät itse menetkö vai et. Tiedät paljonko rahaa on käytettävissä. Minä en vittumaisen akan viittaa harteilleni ota, kyllä aikuisen ihmisen pitää itse osata päättää." Joskus on mennyt reissuun ja joskus jättänyt menemättä.
Ei kannata jatkaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en haluaisi, että mieheni lähtisi tosta noin vain reissun päälle yksinään. Nimittäin asiasta pitäisi keskustella. Voisihan minullakin olla jotain suunnitelmia tai haluja.
Mutta saisi kyllä lähteä. Mikäli vain rahat antaisivat periksi. Ei tällä hetkellä antais. Mutta sitten joskus kun olemme rikkaampia en estele lainkaan, jos mies haluaa miesten reissulle. Päin vastoin.
Mutta talous on aina otettava huomioon reissuja mietittäessä. Eikä puhettakaan, että vaatisin vastaavaa lomaa itselle. Kyllä se on tarveharkintaista mielestäni. Siis tottakai lähtisin reissuun kavereiden kanssa mielelläni, jos tulisi hyvä juttu mieleen. Mutta mun mielestä nuo ei mene yksi päivä sulle, yksi päivä mulle -tyylillä. Vaan tarpeen ja tilanteen mukaan.
Ja sille joka sanoi olevansa rikki miehensä yhden päivän reissusta, sanoisin, että ei kannata etukäteen marttyroitua. Meillä mies sairastui yllättäin pitemmäksi aikaa ja joutui s
En oikein tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tämä on niin vanha juttu niin joko se on sieltä reissusta tullut?
Vierailija kirjoitti:
tosin reissu on vain päivän mittainen risteily. Mutta selitänpä mikä minua rassaa: Mies lähtee matkaan aamuviideltä ja kolistelee mennessään niin että ainakin minä ja esikoinen herätään. Mulla on sitten edessä ikävä aamu kun pitää väsyneenä patistaa väsyneitä lapsia kouluun ja tarhaan, ja koska meillä yleensä mies vie lapset aamulla, minä olen joka tapauksessa töissä tavallista myöhemmin. Koska joudun myös hakemaan lapset, en voi tehdä pidempää päivää illasta ja niinpä saldovapaani kuluvat miehen reissun takia. Illalla kuljetan molemmat lapset toisen harrastukseen tai sitten päätän, että lapsen pitää jättää harrastus väliin miehen reissun takia. Yömyöhällä mies kolistelee kännissä reissusta kotiin (ja ainakin minä herään taas) eikä jaksa aamulla herätä viemään lapsia. Vielä seurravanakin iltana hän on krapulainen ja väsynyt eikä jaksa osallistua kodin pyörittämiseen. Ja viikonloppuna on kiire omaan harrastukseen,
No neuvottelet asian niin, että mies hoitaa sitten viikonloppuna täysin lapset, jotta sinä saat levätä tai käydä vuorostasi jossakin.. Mies ei mene harrastukseensa.
Miltähän se tuntuu melkein 20 vuotta myöhemmin lukea jotain omaa kirjoitustaan? Näidenkin lapset jo aikuisia!
Se ei tarkoita, että rakkaus olisi väljähtynyt. Ja yleensä myös aika riittää ihan hyvin: välillä käydään matkalla yksin, välillä pariskuntana, välillä koko perheenä. Ja matkat voivat olla yhtä hyvin ulkomaanmatkoja kuin mökkiviikonloppujakin. Harrastuksiakin voi olla sekä omia että yhteisiä.