Lue keskustelun säännöt.
Miten yli siitä, etten saa koskaan kokea vauva-ajan ihanuutta/kamaluutta?
09.01.2011 |
Miehelläni on edellisestä liitostaan kolme lasta, nyt 6v, 8v ja 11v ja asuvat isänsä kanssa. Ollaan mieheni kanssa alettu seurustella kun hänen nuorimmainen oli reilu 1,5v. Pari vuotta sitten päätettiin, että "teemme" vielä yhden lapsen, koska minä olen aina halunnut kokea äitiyden ns. alusta asti siis raskauden, vauva-ajan jne.
Tulin sitten lopulta raskaaksi ja myöhemmin saimme tietää, että saamme yhden sijasta kaksi lasta. Noh, toinen vauva ei kuitenkaan selvinnyt loppuun asti vaan raskauden puolivälissä kuului enää yhdet sydänäänet. Toinen vauva syntyi viikko ennen laskettua aikaa ja pääsimme kotiin vauvan kanssa kun hän oli viikon ikäinen. Pienokaisemme elämä jäi kuitenkin lyhyeksi, koska kuukauden ikäisenä vauvamme kuoli. Syytä kuolemalle ei löytynyt vaan se oli kätkytkuolema.
Kaikkein pahimmalta tuntuu, ettemme voi enää saada lisää lapsia, koska synnytyksessä minulla repesi kohtu pahasti ja se jouduttiin poistamaan.
Miehen lapset ovat minulle todella rakkaita, mutta silti olisin halunnut kokea vauva-ajan ihanuudet ja kamaluudet jne.
Kommentit (21)
Kuten Tommy Hellsten sanoo, niin elämässä kuuluu ryvettyä. Tämä taitaa olla sinun ristisi. Meillä kaikilla on omamme. Tietyt terapeutit uskovat, että me joudumme aina kohtamaan suurimman pelkomme. Tämän pelon edessä emme voi muuta kuin hyväksyä tilanteemme. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurjia asioita olet joutunut kokemaan, toivottavasti osaat löytää elämään merkityksen muualta rankkojen vaiheiden jälkeen. Vauvavuosi on rankka ja ihana, mutta ei tee ketään sen viisaammaksi äidiksi. Olisin kyllä itsekin haikea ja surullinen jos en sitä saisi kokea, ja varsinkin jos noin menettäisin jo syntyneen vauvan.
Minäkin yrittäisin purkaa asiaa terapiassa, tuo on niin rankka asia, että kiireisten/perheellisten/ymmärtämättömienkin ystävien avulla, saati itsekseen voi olla vaikea päästä asiassa eteenpäin.
Oletteko harkinneet adoptiota?
Tietyt terapeutit uskovat, että me joudumme aina kohtamaan suurimman pelkomme.
ja ystäväni, joka ei koskaan saanut biologisia lapsia mutta adoption kautta kyllä pienen pojan, kertoi ajatelleensa ennen kaikista kamalinta olevan jos ei saa omaa lasta. Nyt adoptiolapsen äitinä hän miettii mikä siinä niin kamalaa lopulta onkaan. Nyt tuntuu absurdilta ajatella elämäänsä sinä kamalimpana mahdollisena.
Toki ei ole sama tilanne, mutta ajatuksena vain. Ehkä joku päivä valoisammassa vaiheessa mietit miten elämä meni suurista suruista huolimatta ihan kohtuullisesti. Ei vielä, mutta jonain päivänä.
otan osaa.
Kevyenä lohdutuksena voin sanoa että harva muistaa lapsen ensi vuodesta mitään väsymykseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptoikaa venäjältä vauva- sieltä niitä saa
ps voimia suruun
perheessä on jo 3 lasta ja ap kaipaa VAUVAaikaa, mistä nykyisin adoptoidaan vauvoja? Melkoinen lottovoitto täytyy olla että saa pienen vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varmaan paikallaan, ja sitä sinulle varmaan on tarjottukin.
Myös vertaistukitoiminta voisi olla hyväksi.
Tuollaista surua ei varmaan koskaan unohda mutta kaiken tapahtuneen voi oppia hyväksymään. Kaikilla meillä on omat kipukohtamme ja vajavaisuudet, ja asiat joita emme ole toiveista huolimatta saaneet kokea.
Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.
kukaan, joka lähipiiristämme on adoptoinut niin ei ole saanut vauvaa vaan nuorin on ollut 2v. Toisaalta kun meillä on jo kolme lasta (adoptoin miehen lapset kun menemme naimisiin) niin emme varmaankaan olisi edes kärkipäässä saamassa lasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä harkinnut yksityisen puolenkin terapiaa, rahallisesti on vaan just nyt tiukkaa, etten tiedä oisko siihen varaa.
ap
en välttämättä suosittelisi adoptiota sellaiselle, joka haluaa kokea vauva-ajan ihanuudet. Adoptiossa kun on tärkeää ensisijassa löytää lapselle sopivat vanhemmat eliniäksi.
Toisekseen, vauvaikä menee ohi nopeasti. Se on rankkaakin yöheräilyineen, ja monet toivovat tuossa vaiheessa lapsen kasvavan nopeasti. Sitten myöhemmin aika kultaa muistot..
Olet kokenyt ikäviä, ap. Sinulla on kuitenkin kolme ihanaa lasta. Siitä voit jatkaa suruajan jälkeen. Maailmassa on paljon onnellisuutta tuovia asioita. Ei elämän onni ole kiinni raskaudesta. Ei tosiaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että pääset yli tapahtuneesta. Voimia!
Toivon kovasti voimia sinulle ja miehellesi, toivon hyvää elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sellaisista joihin vauvoja sijoitetaan jopa suoraan synnäriltä vanhempien päihde-, mielenterveys- ym. muiden ongelmien takia tilanteen selvittelyn ajaksi. Nämä vauvat päätyvät joko takaisin vanhemmilleen, sijaisperheisiin ja joskus adoptoitavaksi.
Jotkut jäävät pidempään sijoitukseen, jopa aikuisiksi saakka sijaisperheeseen, vauvoja ei helpolla palautella biovanhemmilleen jos on ehtinyt jo kiintyä sijaisperheeseen ja pitää tätä omanaan.
ole tehtävissä. Toki jos haluaa jotain sijaisperhe kuviota kokeilla, niin rohkeasti vaan. Tai sukulaisvauvaa hoivailla. Muuten taitaakin mennä aika sitten niitä lapsenlapsia odotellessa.
kuin otan osaa kaikesta siitä kauheudesta mitä olet joutunut kokemaan. Jos siihenkin kuitenkin kuuluu muutama lyhyt onnellinen ajanjakso. Sinulla on kaksi biologista lasta, joista molempia kannoit jonkin aikaa ja toista sait ihastella sylissäkin.
Sitten minulle tuli mieleeni ajatus, että voisit ruveta tukiäidiksi. Eikö sellaisia luulisi tarvittavan. Esimerkiksi sijaisäitejä tarvitaan huostaanotetuille pikkuvauvoille. Siinähän saa hoitaa pientä vauvaa koko sydämensä kyllyydestä.
Vauvojen kriisiperheistä on pulaa, Siis sellaisista joihin vauvoja sijoitetaan jopa suoraan synnäriltä vanhempien päihde-, mielenterveys- ym. muiden ongelmien takia tilanteen selvittelyn ajaksi. Nämä vauvat päätyvät joko takaisin vanhemmilleen, sijaisperheisiin ja joskus adoptoitavaksi. Jotkut jäävät pidempään sijoitukseen, jopa aikuisiksi saakka sijaisperheeseen, vauvoja ei helpolla palautella biovanhemmilleen jos on ehtinyt jo kiintyä sijaisperheeseen ja pitää tätä omanaan.
tätä minäkin ajattelin. Lastensuojelun puolella työtä siis ja aivan pienten vauvojen kanssa. Mutta vasta kun omat haavat ovat parantuneet.
Voisi kuitenkin olla vaihtoehto, jos todella haluaa ja kaipaa "vauva-arkea" kotona vaikka vauvat olisivat haastaviakin, ja vieraitakin vauvoja osaa aidosti rakastaa. Tai sitten tavanomainen sijaisvanhemmuus. Aivan pieniä vauvoja sijoitetaan näistä kriisiperheistä sijaisperheisiin, jos ei biovanhemmista ole vanhemmiksi.
Adoptio oli taas kerran aika tietämätön kommentti, ulkomailta kun tulee taaperoikäisiä, ei vauvoja. Suomesta adoptio taas on epävarmaa saako mitään.
niin sitten terapian kautta. Kamalaa, mitä olet joutunut kokemaan :(
että tarvinnet ammattiapua. Otan osaa.