Lue keskustelun säännöt.
Isäni ei ole isäni, miten tästä eteenpäin?
09.01.2011 |
Sain tässä vasta ihan vähän aikaa sitten tietää, että isäni, jota olen pitänyt isänäni ei olekaan biologinen isäni. Myöskään isäni ei tästä tiennyt ja nyt nämä viime ajat on ajatukset olleet aika sekaisin. Kaiken lisäksi tämä biologinen isäni on kuollut enkä siis saanut edes mahdollisuutta tutustua häneen.
Tiedän kyllä, että varmasti tulen pitämään isänäni tätä ei biologista isääni, koska hän on kuitenkin minut kasvattanut ja ollut tukena jne. Silti minusta tuntuu, että olisin halunnut tuntea myös biologisen isäni.
En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella ja miten tästä pääsisi ns. yli. Minulla on siis itselläni jo oma perhe ja pienet lapset, joista yksi on adoptoitu.
Kommentit (54)
Meitä on neljä, ja isäni kerran humalassa kertoi siskolleni, että hänellä on vielä yksi poika perhetuttumme perheessä. (On minun ja siskoni välissä syntynyt). Aamulla sanoi asian olleen vitsi.
Asian tekee mutkikkaaksi se, että perheenäiti on kertonut isälleni asiasta vasta pari vuotta sitten. Hänen miehensä oli asian arvannut. Veljemme ei kuitenkaan tiedä asiaa, ja perhe on edelleen yhdessä.
Äidilleni en viitsi kertoa, vaikka onkin eronnut isästäni.
Olisi tosi mukava tavata veljeni, mutta en voi järkyttää hänen maailmaansa kertomalla totuutta, jota hän ei tiedä. En voi kiistää, etteikö hän olisi aivan isämme näköinen, ei oman isänsä. Kerran huvikseni kysyin äidiltäni tästä perheenäidistä, ja hän sanoi ensireaktionaan, että kylläpä hän sitten nuorena olikin siitä naisesta mustasukkainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua. Jäin vain ihmettelemään miten äitisi on nyt diagnosoitu narsistiksi ja muuta.
Valitettavasti elämässä sattuu kaikenlaista. Toivon, että pääset asian yli, että te kaikki pääsette asian yli ja elämääsi mahdollisesti tulee uusia sukulaisia. Yrittäkää saada asiat puhuttua.
Nuoruudessani silloinen poikaystäväni sai tietää, ettei olekaan isänsä poika, hänenkin biologinen isänsä oli kuollut, mutta hän sai uuden veljen. Alkujärkytyksen jälkeen kaikki meni tosi hyvin.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 22:45"]
En jaksanut lukea koko ketjua. Jäin vain ihmettelemään miten äitisi on nyt diagnosoitu narsistiksi ja muuta.
Valitettavasti elämässä sattuu kaikenlaista. Toivon, että pääset asian yli, että te kaikki pääsette asian yli ja elämääsi mahdollisesti tulee uusia sukulaisia. Yrittäkää saada asiat puhuttua.
Nuoruudessani silloinen poikaystäväni sai tietää, ettei olekaan isänsä poika, hänenkin biologinen isänsä oli kuollut, mutta hän sai uuden veljen. Alkujärkytyksen jälkeen kaikki meni tosi hyvin.
[/quote]
Valheella on lyhyet jäljet ja eikö aina puhuta kuinka muita ihmisiä ei saa henkisesti tai fyysisesti satuttaa? Mitä tämä äiti sitten teki kun pimitti elintärkeän tiedon kaikilta vain omaa parastaan ajatellen?
Osaat sitten myöhemmin paremmin auttaa ja tukea adoptoitua lastasi kun hän haluaa löytää ja tutustua oikeaan äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnenpotku adoptoimallesi lapselle. Kun olet ehtinyt käsitellä omat tunteesi, osaat varmasti olla parempana tukena, kun lapsesi prosessoi aikanaan omaa adoptiotaan.
Mutta voimia sinulle nyt, ja kannattaa varmasti jutella ammatti-ihmisen kanssa.
Tuo ei kyllä kuulosta mitenkään normaalilta käytökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin 10% lapsista pitää isänään väärää miestä. Eli 10 lasta 100:sta. Aika suuri määrä. Monelle totuus valkenee jossain vaiheessa elämää, kaikille ei koskaan.
Kertoo naisten sairaaloisesta luonteesta aika paljon. Osa haluaa pelkkän maksajan eli panevat muita ja "isä" toimii maksajana. Tuo on niin pahan luonnevika, että siihen ei taida lääkkeitä olla, psykopaatti, sosiopaatti-akselilla liikutaan. Minäkin tiedän yhden naisen, joka nussi naapuria ja perheen toinen lapsi on ihan erinnäköinen kun toinen. Mies kerran kännissä sanoi tietävänsä asian, mutta ei ole viitsinyt siitä puhua. Erohan siitä tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Koska tästä voisi päätellä et panee ne miehetkin muita (eikös:D) ja pistää vieraan miehen hoitamaan ja elättämään oman lapsensa.
yhdessä paljonkin ja siitä, että miten äitini voi pitää tämän vain omana tietonaan. En tiedä sitä onko biologisen isäni suvussa jotain periytyviä sairauksia, mutta esim. mieheni suvussa on.
ap
Ovat olleet aina sellaisia, että näyttävät tunteensa ja ulospäin vaikuttavat siis ns. nuorelta parilta, vaikka ovatkin olleet yhdessä vuosikymmeniä.
Kun isäni sai tietää, etten ole hänen tyttärensä niin hän sanoi muuttavansa ja muutaman päivän päästä muutti pois.
ap
Kirjoitit aluksi näin "En tiedä miten suhtautua äitiini nyt, varmasti ollut hänelle vaikeaa, koska vanhempani ovat vielä tänä päivänäkin kuin nuoripari eli en todellakaan osannut edes ajatella, että äitini olisi pettänyt isääni."
Ja nyt kirjoitit, että asuvat erillään ja ovat eroamassa. Aika kummallinen nuoripari :DDDD
Päätä jo, kummin asia on :DDD
Tuota vihan määrää äiitäis kohtaan on vaika tajuta, joten koita sinä olla hänen puolellaan asiassa, ettei osapuilleen mene ja tapa itseään katkeruudessa. Kohtuu itsekäs teko äidiltäsi, jos olisi kertonut vuosikymmeniä sitten niin olisivat varmaan eronneet ja isäpuolesi olisi saanut uuden mahdollisuden onneen, nyt äitisi vei kaikilta kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun toinen on rakentanut koko heidän elämän pikku valheelle.
Mut kuulkaas ei siinä mikään narsisti tarvitse olla. Siinä missä tän päivän ihminen harrastaa seksiä tv-ssä, lähettää nettiin valokuvia pimpsastaan ja tilittää vessakäyntinsä facebookissa kavereilleen- ennen ihmisillä oli huomattavasti varjellumpi yksityselämä. Samoin aika oli konservatiivinen, ihmiset hapesivät kuollakseen virheitään, sotien aikana oli pakko kätkeä jopa todellinen identiteettinsä tai olis voitu tappaa. Virheen tehnyt ihminen saatettiin hylätä, eikä hylätyllä naisella ollut häävit oltavat. Että koettakaa nyt käsittää et vanhemmat sukupolvet kantaa mukanaan hiukan eri todellisuutta kuin te, joiden sikiöt pyörii dvd:llä ja sukuelimet on esitelty kaikelle kansalle.
Itse sain myös jokunen vuosi sitten tietää saman asian.
Alussa vaikeinta oli se, etten tiennyt miten sisarukseni, kasvattajaisäni puoleinen suku ja tietenkin kasvattajaisäni reagoi asiaan.
Erona meillä on, että biologinen isäni elää, mutta en ole ottanut häneen yhteyttä, koska se on mielestäni väärin kasvattajaisääni kohtaan. En edes tiedä tietääkö hän minusta. Toisaalta mietin toisinaan, että minulle on uusiakin sisaruksia jossakin.
Toivotan sinulle kovasti voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain myös jokunen vuosi sitten tietää saman asian.
Alussa vaikeinta oli se, etten tiennyt miten sisarukseni, kasvattajaisäni puoleinen suku ja tietenkin kasvattajaisäni reagoi asiaan.
Erona meillä on, että biologinen isäni elää, mutta en ole ottanut häneen yhteyttä, koska se on mielestäni väärin kasvattajaisääni kohtaan. En edes tiedä tietääkö hän minusta. Toisaalta mietin toisinaan, että minulle on uusiakin sisaruksia jossakin.
Toivotan sinulle kovasti voimia.
miten kasvattajaisäsi suhtautui kun sai tietää totuuden. Vai oliko saanut tietää jo aiemmin kuin sinä? Miten teidän välinne nykyään? Ovat viilentyneet tai muuten muuttuneet?
en ole ap.
katsoin parhaaksi kertoa hänelle itse (vanhempani olivat eronneet).
Hän ei ensin halunnut uskoa asiaa. Emme oikeastaan ole puhuneet asiasta jälkeen päin. Jatkamme kuten ennenkin.
Isän sisko soitti minulle melkein heti saatuaan tietää asiasta isältäni ja pyysi, etten kertoisi asiasta heidän äidilleen eli isoäidilleni, koska isoäiti on hyvin vanha ja vakavasti sairas eikä luultavasti kestäisi iskua (tästä siis lisäsurua, kun pitää "valehdella" rakkaalle ihmiselle).
Tämä koko asia oli siis niin iso asia kaikille, ettei siitä ole puhuttu, mutta aika on kuitenkin parantanut haavoja ja jatkamme elämää kuten ennenkin. Joskus tulevaisuudessa alamme luultavasti pohtimaan tätä, mutta ei vielä...
Itse sain myös jokunen vuosi sitten tietää saman asian.
Alussa vaikeinta oli se, etten tiennyt miten sisarukseni, kasvattajaisäni puoleinen suku ja tietenkin kasvattajaisäni reagoi asiaan.
Erona meillä on, että biologinen isäni elää, mutta en ole ottanut häneen yhteyttä, koska se on mielestäni väärin kasvattajaisääni kohtaan. En edes tiedä tietääkö hän minusta. Toisaalta mietin toisinaan, että minulle on uusiakin sisaruksia jossakin.
Toivotan sinulle kovasti voimia.
miten kasvattajaisäsi suhtautui kun sai tietää totuuden. Vai oliko saanut tietää jo aiemmin kuin sinä? Miten teidän välinne nykyään? Ovat viilentyneet tai muuten muuttuneet?
en ole ap.
Itselläni kanssa vaikea tilanne saman asian kanssa..eli äidilläni ollut parikin miestä kun petti isääni,ja aikoinaan kun olen syntynyt oli ollut kova kohu olenko isäni lapsi,nyt tahtoisin tietää olenko isäni lapsi vai onko äitini valehdellut koko ikäni...vai tietääkö itsekkään.
kuka isäni on :( koskaan en äidiltäni vastausta saa...osaako joku kertoa paljonko nykypäivänä isyystesti maksaa,itsell ei ole mitään tietoa ja miten ja mistä edes saan haettua isyystestiin.Lääkärin kautta vai kenties lastenvalvojan kautta isyys asioissa?!?! Auttakee tyhmempää!Kiitos! :)