Olenko outo, kun tunnen onnentunnetta erosta: saan vapaata lapsista.
Kuulostaa ihan kamalalta. Mutta niin se on. Olen hoitanut lapset käytännössä täysin: kyllähän mies silloin tällöin on ollut lasten kanssa esim. yön yksin, että olen päässyt pikkujouluihin kotikaupunkiini tai hoitanut heitä pari tuntia satunnaisesti, että olen päässyt kampaajalle tms.
Mutta yhtä yötä enempää en ole yli kahdeksaan vuoteen ollut ilman lapsia.
Nyt saan "vapaaksi" joka toisen viikonlopun. Ihan järjettömän vapauttavaa.
Rakastan lapsiani, siitä ei ole kyse. Mutta hiljaisuutta.... ah.
Kommentit (6)
ja nautin kyllä joka minuutista. tosin mulla näitä viikonloppuja ei juuri ole, seuraava maaliskuussa, olen joka toisen vkl töissä ja joka toisen lasten kanssa kotona, eli nyt todella nautin, nauti sinäkin.
eikä ole harvinaista laisinkaan, olempa kuullut sellaisiakin suunnitelmia, että koska lapsista ei muuten saa vapaata, on pakko erota
eikä ole harvinaista laisinkaan, olempa kuullut sellaisiakin suunnitelmia, että koska lapsista ei muuten saa vapaata, on pakko erota
Tai no välillisesti: kuten tekstistäni huomaa, miestä ei ole hirveästi kotielämä ja kotona oleminen kiinnostanut... se on yksi eroon johtaneista syistä.
ap
Oikeesti, miksi se äiti on se, jonka pitää olla helvetinmoinen pyhimys ja kerätä glooriaa sillä, ettei ole sekuntiakaan erossa lapsista. Miksi isä ja hänen suhteensa lapsiin ei mene rikki siitä, että käy parturilla, kaupassa, baarissa, kaverilla tai hiihtämässä? Isäkö ei rakasta lapsiaan, jos lähtee viikonlopuksi auttelemaan vanhempiaan mökkihommissa?
Hyvä nainen, ota ilo irti siitä että sulla on sitä OMAA ELÄMÄÄ, jota jokaisella hyvällä äidillä pitää olla.
sitä aikaa, että mullakin on vapaata joka toinen vkl...! Lapsi on vaan vielä niin pieni, että sitä ei voi laittaa oikein edes koko päiväksi vieraaseen paikkaan (=isälleen).
Varsinkin jos olet ollut käytännön yh. Kaikki kaipaavat omaa aikaa, toiset enemmän toiset vähemmän.