Jos jäisin pois töistä - olisiko meillä varaa?

Tuo on itse asiassa vähän yläkanttiin arvioitu sähkön hinnanousua ajatellen. Tähän mennessä asumiskulut ovat olleet 250-300 euroa kuukaudessa ja sisältää vakuutukset, kiinteistöverot, sähkön, veden, jätemaksut, nuohouksen,... Meillä kun on itse rakennettu matalaenergiatalo. Muihin vakuutuksiin koti- ja kiinteistövakuutuksen lisäksi on sitten kyllä mennyt vielä sellainen vajaa 2000 euroa vuodessa.



Mainitut tulot todellakin olivat bruttotuloja ja tällä tulotasolla veroprosentti lähentelee 50%:a, joten vuosittaiset yhteiset nettotulot lienevät tällä hetkellä siellä 80 000 paikkeilla, eli missään tapauksessa kaikkea nettotuloa ei ole mahdollista säästää ;-)



En ole ihan perillä siitä, paljonko tällä hetkellä kulutamme. Ylimäärä on laitettu ensin asuntolainan lyhentämiseen ripeässä tahdissa (laina oli maksettu pois 7 v talon valmistumisen jälkeen) ja sen jälkeen sijoitusasuntoihin. Eli kyllä sitä ylimäärää on tullut, mutta ihan en ole kartalla, kuinka paljon keskimäärin ja millä selviäisimme. Tähän mennessä kun ei ole ollut pakko laskea joka penniä. Mutta ehkä nyt täytyy ruveta laskeskelemaan sitäkin, vanhoista tiliotteistahan sitäkin voi vähän arvioida.



ap

En ole ihan perillä siitä, paljonko tällä hetkellä kulutamme. Ylimäärä on laitettu ensin asuntolainan lyhentämiseen ripeässä tahdissa (laina oli maksettu pois 7 v talon valmistumisen jälkeen) ja sen jälkeen sijoitusasuntoihin. Eli kyllä sitä ylimäärää on tullut, mutta ihan en ole kartalla, kuinka paljon keskimäärin ja millä selviäisimme. Tähän mennessä kun ei ole ollut pakko laskea joka penniä. Mutta ehkä nyt täytyy ruveta laskeskelemaan sitäkin, vanhoista tiliotteistahan sitäkin voi vähän arvioida.



ap

[/quote]

Martoilla on nettisivuillaan tosi hyvä budjettipohja. Ota viime vuoden tiliotteet avuksi ja laadi niiden menojen mukaan tämän vuoden budjetti. Joka kk sitten merkkaat kulut. Minä tein noin viime vuoden alusta ja olikin tosi viisas päätös. Jo muutamassa kuukaudessa huomaa, mistä on vara nipistää.

Todellakin muilla on tulot paljon pienemmät. Meillä netto on parhaimmillaan yhteensä 40000e kuussa, ja sillä pärjää loistavasti, vaikka on asuntolainaakin ym. epätavallisia isoja menoja maksettavana. On ollut varaa olla hoitovapaallakin monta vuotta. Jos et halua heti irtisanoutua, niin muita vaihtoehtoja ovat vuorotteluvapaa, hoitovapaa tai osittainen hoitovapaa (jos 1-2.luokkalaisia lapsia) tai vapaaehtoinen väliaikainen osa-aikaistaminen, johon saa korvausta, tai sitten palkaton opintovapaa.

Todellakin muilla on tulot paljon pienemmät. Meillä netto on parhaimmillaan yhteensä 40000e kuussa, ja sillä pärjää loistavasti, vaikka on asuntolainaakin ym. epätavallisia isoja menoja maksettavana. On ollut varaa olla hoitovapaallakin monta vuotta. Jos et halua heti irtisanoutua, niin muita vaihtoehtoja ovat vuorotteluvapaa, hoitovapaa tai osittainen hoitovapaa (jos 1-2.luokkalaisia lapsia) tai vapaaehtoinen väliaikainen osa-aikaistaminen, johon saa korvausta, tai sitten palkaton opintovapaa.

En koskaan vastaa epäkohteelliaasti, mutta kyllä nyt pisti ap:n aloitus vihaksi. Teillä on ihan mielettömät tulot, sijoitusasunnot, velattomat autot ja koti ja sitten kyselet, että mahtaisitteko pärjätä? No kyllä todellakin noilla miehesikin tuloilla pärjäisi ja hyvin. Samaan elintasoon ette tietenkään pystyisi miehesi tuloilla, mutta pärjäämisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Niin, kirjoitin että parhaimmillaan netto 40000e. Mutta siis yhteensä 7 vuotta eletty yhden tuloilla, jolloin netto oli vain 20000e/v. Nyt taas tulot enemmän, mutta ensi vuonna olemme ehkä molemmat ilman töitä. Joten ap:n miehen netoilla pärjää ihan hyvin, kun on vielä velaton asunto, velattomat autot ja sijoituksiakin. Minusta ap:n suurin riski on avioero tai miehen työkyvyttömyys, koska jos jää pitkäksi aikaa pois töistä, voi olla vaikea työllistyä uudelleen.

Niin, kirjoitin että parhaimmillaan netto 40000e. Mutta siis yhteensä 7 vuotta eletty yhden tuloilla, jolloin netto oli vain 20000e/v. Nyt taas tulot enemmän, mutta ensi vuonna olemme ehkä molemmat ilman töitä. Joten ap:n miehen netoilla pärjää ihan hyvin, kun on vielä velaton asunto, velattomat autot ja sijoituksiakin. Minusta ap:n suurin riski on avioero tai miehen työkyvyttömyys, koska jos jää pitkäksi aikaa pois töistä, voi olla vaikea työllistyä uudelleen.

Ehkä pärjääminen sitten on väärä sana. Mikä olisi mielestänne oikea?



Nettotulot ovat nyt ehkä 80 000 euroa ja jos minä jäisin pois töistä, niin ne putoaisivat 50 000 eurolla 30 000 euroon - aika iso pudotus! Tällä hetkellä säästöön (siis ensin asuntolainan poismaksuun ja sen jälkeen sijoitusauntoihin) on laitettu ehkä n. 30 000 euroa vuodessa. 50 000 eurolla on eletty ja olemme matkustelleet paljon, sellaiset 2-3 reissua vuodessa, yhteensä ehkä 15 000 euroa. Jos nyt vähentäisi matkustelua vaikka yhteen reissuun = n. 5000 euroa vuodessa, niin silti tarvitsismme n. 40 000 euroa vuodessa, mitä ei siis miehen nettopalkasta tule.



Sellainen 10 000 euron gäppi tuossa näin äkkiseltään laskien siis joka tapauksessa on. Ja isompi on varmaan se psykologinen kynnys hypätä tarkan euron politiikkaan. Lasten harrastuksista en ole missään tapauksessa halukas tinkimään ja muissa menoissamme tuskin tuota matkustelua lukuunottamatta hirveästi säästämisen varaa on, koska emme olemitenkään hirveästi muuten tuhlanneet tai rahaa turhuuksiin käyttäneet, vaan eläneet tähänkin asti itse asiassa aika säästeliäästi.



ap

Vuorotteluvapaa-asiaa en ole vielä ihan tappiin asti selvittänyt, mutta työnantajan suhtautuminen on ERITTÄIN nihkeää. Lisäksi jos se edellyttää työttömänä olevan sijaisen palkkaamista, niin sellaista ei ole eikä löydy.



Hoitovapaalle en pääse, nuorin lapsista on 5v. Osittaisella hoitovapaalla olen jo - periaatteessa. Käytännössä ylitöitä tulee niin paljon, että osittainen ei juurikaan vaikuta työaikaa tai -määrää lyhentävästi. Työhöni kuuluu tiettyjen asioiden tekeminen ja kun olen osittaisella, niin minun oletetaan ne silti tekevän. Työaikaa ei sinänsä seurata, mutta töitä on enemmän kuin siinä teoreettisessa työajassa ehtii tekemään.



ap

Teillä ei ole varaa siihen, että jäät pois töistä koska et ole valmis tinkimään mistään.



Case is closed.

Vuorotteluvapaa-asiaa en ole vielä ihan tappiin asti selvittänyt, mutta työnantajan suhtautuminen on ERITTÄIN nihkeää. Lisäksi jos se edellyttää työttömänä olevan sijaisen palkkaamista, niin sellaista ei ole eikä löydy.

Laitette paikan hakuun, henkilö a valitaan tehtävään, hän irtisanoutuu edellisestä paikastaan ja viimeinen työpäivä on vaikka 15.2. hän menee 16.2. työvoimatoimistoon ja ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Hups, hän työllistyykin teille ja työ alkaa 17.2.

Näin se homma oikeasti yksityisellä sektorilla toimii :D

Teidän pitää joka tapauksessa laskea elintasoanne, jos jäät töistä pois. Entä jos olisit töissä vielä vuoden-puolitoista, ja sinä aikana vetäisitte kulutuksen ihan minimiin? Säästyneet rahat sitten vuokratun asunnon, edes toisen, lainanlyhennyksiin suoraan. Näin näkisitte, pystyttekö todellisuudessa elämään yhden palkalla, ja samalla se hetki, jolloin vuokra-asunto alkaisi tuottaa, lähenisi huomattavasti.



Tietysti jonkun verran menoja tulee työssäkäynnistäsi väistämättä, kun ei ole aikaa tehdä kaikkea ruokaa itse perusraaka-aineista lähtien, siivota itse, metsästää tarjouksia jne. ja lisäksi työsi kuullostaa sellaiselta, että pitää olla tip-top ulkoasu. Mutta suuntaa taloudenpitoon tällä konstilla saisi.

Ongelma on se, että niitä riittävän päteviä hakijoita ei ole jonoksi asti. Tälläkin hetkellä meillä on vajausta työntekijöistä, mistä osittain johtuu tämä valtava työmäärä. Suurin osa niistä, jotka ehkä jollain keinolla (=lue suurella palkalla ja muilla eduilla) meille saataisiin houkuteltua, ovat pääosin jo saman työnantajan palveluksessa muualla, eivätkä tosiaankaan ole halukkaita menettämään mm. lomiaan työsuhteen katkeamisen vuoksi. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä päin lähtisin itselleni sijaista etsimään, eikä pomopuolella ole mitään intoa lähteä sellaista järjestelemään... Jos irtisanoudun, niin heillä on sitten tarjota sitä vakipaikkaa, mikä on houkuttelevampaa.



Kuulostaa toki siltä, että tulevaisuudessa minulla ei pitäisi olla huolta työllistymisestä ja voisin hyvinkin irtisanoutua. Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että lähimmän 10 vuoden sisällä tämä työtilanne tulee muuttumaan ja meilläkin tulee mahdollisesti olemaan työttömyyttä. Varmaa se ei tietenkään ole.



ap

ajatukselta, että tulotaso tipahtaisi kolmannekseen tai allekin. Tokihan 45 000 eurolla vuodessa brutto pärjää ja saisitte pelivaraa sijoitusasuntojen myymisestä mutta jos olette tottuneet siihen että voi matkustella minne mieli tekee milloin tahdotte ja lasten harrastuksiin on määrättömästi rahaa (tonni kuussa kuulostaa ihan hirveältä summalta harrastuksiin) jne. niin kukkaronnyörien kiristäminen on paljon suurempi muutos ja vaikeampaa kuin jos on elänyt pienellä jo ennestäänkin.

Elellään toistaiseksi mun palkalla, eletty viimeset 3 vuotta. Miehen työ kanssa on/off, joko teet ympäripyöreetä tai et pääse mukaan. Bruttona 42.000 euroa/vuosi.



Ja ei, teillä ei ole varaa noilla sun miehen tuloilla pitää edes lähellekään entistä tasoa.



Meillä ei ole autoa, kuljetaan julkisilla. Lapsien harrastukset noin 100 euroa/kk.



Vaatteita osta kirpparilta, näin saamme säästettyä sen verran, että päästään joka toinen vuosi etelään.



Mieti tarkkaan, mistä olet valmist luopumaan...



Meillä vaan oli se tilanne, että pienin lapsista tuumasi isän työreissusta palattua "Hei, Jake tuli". Otti muutenkin työpaineiden alle nääntyvää miestä pahasti sieluun... Eli mies olisi varmaan palanut loppuun, jos ei olisi lopettanut.

ja olen kotona. Meitä on viisi, velaton talo ja kaksi velatonta autoa.

Emme elä leveästi, lapset eivät harrasta tuon hintaluokan harrastuksia.Emme matkusta ulkomailla. Mutta arki on ihan onnellista eikä sillai pulaa mistään.

Teidän tuloillamme olisimme varmasti voineet matkustella vaikka mihin, jos muuten eläisimme samoin kuin nytkin

Suosittelen laskemaan näin: asuntokulut + 500 euroa jokaista aikuista kohti + 400 e jokaista lasta kohti (ei riitä kyllä edes noihin teidän harrastuksiin, niistä olisi pakko tinkiä) + 400 euroa jokaista autoa kohti.



Heitän vastakysymyksen: olisiko mahdollista säästää niin, että saisit sijoitusomaisuuden, josta rupeaisit saamaan sitten tuloja?



Itse tässä haaveilen, että josko vaikka 9 vuoden päästä (olen aika vaikeasti sairas, joten en ole varma, että kuinka kauan pystyn edes olemaan töissä, kenties vuosia tai hyvällä tuurilla vuosikymmeniä) olisi kasassa 350t sijoitusomaisuus, josta sitten saisin tarvittaessa sitten pääomatuloja.



Äkkiseltään vaan tuntuu, että noilla sinun tuloilla voisi olla mahdollista saada tuommoinen sijoitusomaisuus aika reippaastikin kasaan, jos vaan sijoittamiseen innostuisit. Nykyistä elintasoasi ei niillä toki saisi kasaan, mutta riittävän miehesi tulojen rinnalle varmastikin aika nopeasti.

meillä miehen bruttotulot samat kuin sulla, lapsia 4, harrastuksia paljon, tosin ei ne maksa kuin n. 1000 vuodessa, autoja kaksi, tosin toisesta saa kilometrikorvaukset polttoaineesta, lainaa maksetaan vielä tämä vuosi sen 1000 € kuussa, omakotitalossa asutaan, vettä ja sähköä menee siis, kun sähkölämmitteinen on... Ja hyvin pärjätään.



Nyt on vaan sun ja muun perheen asenteesta kiinni pärjäättekö vai ettekö. Suosittelen, lasten kannalta kannattaa kyllä!

Miksei olisi mahdollista? Olisihan se taloudellisesti suuri pudotus, mutta jotkut elää vähemmälläkin (= meidän perhe).

Se on vain omista arvoista kiinni, ja kirjoituksesi mukaan teillä ainakin on arvot kohdillaan. Eli raha ei ole tärkeintä.

Meidän nettotulot/kk on 2700€. ELi yhteistulommekin on pienemmät kuin mitä miehesi tienaa. Vuokraan menee joka kuukausi 800€ ja laskuihin 100€ laskuihin (+sähkölasku 90€ 2kk:n välein).

Koskaan ei olla nälkää nähty eikä rahat ole loppuneet. Ei tietty ostellakaan kalleimpia merkkejä kaupoista, vaan kaikkea mitä on hyväksi havaittu.



Tulipa taas sekavaa tekstiä, mutta ehkä ymmärrät edes osan ;)

mutta molemmista on vielä lainaa sen verran, että asuntojen kulut ja lainanmaksu tulevat katettua tuotoilla, mutta mitään ylimääräistä noista ei jää. Toistakymmentä vuotta vielä menee ennen kuin asunnot ovat kuolettaneet itsensä ja rupeavat tuottamaan, enkä jaksaisi odottaa siihen saakka.



Toki jos vielä jaksaisin esim. 5 vuotta tehdä töitä, niin saisimme asuntolainat maksettua tuloillani ja sen jälkeen vuokra-asunnot tuottaisivat nykyhetken tilanteen mukaan n. 1000 euroa kuussa kulujen ja verojen jälkeen. Pointti onkin se, että lapset kasvavat koko ajan ja haluaisin olla heidän kanssaan nyt enkä sitten 5 vuoden päästä, kun ovat jo murrosiässä.



Lapsia en halua laittaa luopumaan harrastuksistaan ja kaksi autoa tarvitaan, jotta pystyn kuljettamaan lapset niihin harrastuksiin, kun mies tarvitsee toisen auton töissään.



ap