Lue keskustelun säännöt.
Avioliittoa 15v, mies lähti
06.01.2011 |
ollaan oltu asumuserossa, mutta palattiin yhteen.
Nyt hän päätti että lähtee lopullisesti.
Yhdessä elo on ollut toisella kerralla todella hienoa, pidämme toistemme seurasta.
mutta samat vanhat ongelmat ovat tulleet taas esille. En ymmärrä miksi mies tekee niin ison asian peti puuhista. Siis hän on aina ollut huono sängyssä, mutta nyt kun on ikää tullut on vielä huonompi, ja välillä minua ei vain missään nimessä tee mieli sitä. Suuttuu aina jos ei saa silloin kun haluaa
Olen osittain helpottunut. Tiedän että meillä muitakin ongelmia. Hän ei osallistu perheen kustannuksiin. Pitää tarkan huolen rahoistaan ja kaikki menee hyvin kun minä maksan kaiken.
välillä se ottaa päähän. Välillä ei.
tuntuu pahalta, hänen sisko on meillä nyt lomalla ja hän on täällä tän kaiken perheriidan keskellä.
Lisäksi jos tappelemme, hän kertoo kaikki, siis kaikki, ongelmansa meidän 13v tyttärellemme. En pidä siitä, mutta hän aina omasta mielestään on oikeutettu sanomaan mitä sanoi ja siinä ei kuulemma ole mitään vikaa.
Vaikeata päättää. Kannataisko yrittää pelastaa suhde, vai lopetanko lopullisesti
Kommentit (28)
Niin, sitä sopii miettiä, kumpi mies tuossa sarjakuvassa on onnellisempi/onnettomampi?
Olen ehkä katkerin siitä, että lapsia on monta.
Kenellekkään ei ole ollut kunnolla aikaa. Jopa säälin esikoista, joka jäi niin paljosta vaille, kun aina nuorempi sisaruksista oli "tärkeämpi".
Noista sarjakuvan miehistä vielä, että toi vankilassa oleva voisi ottaa pyssynsä ja tosauttaa aivot pellolle, eikä kukaan olisi pahoillaan. Mutta perheen parissa murehtiva mies tietäisi, että lapsilla olisi vielä kurjempaa, jos isä lähtis...
Kyllä minä tiedän, että kaikilla on murheensa, itselläni on taipumus ottaa murhetta turhastakin, mutta olen ylpeä itsestäni, sillä minun sitkeyteni ansiosta täällä elää yksi onnellinen perhe, jos isää ei lasketa.¨
Ja eihän niillä miehillä mitään arvoa tai väliä olekkaan, onhan se täälläkin tuhansia kertoja todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisen katkera olen kuitenkin siitä tosiasiasta, että vaimoni sai minut "narrattua" ja "kiristettyä" tämän suurperheen perustamiseen, jonka tulevaisuudesta ei kanna vastuuta kuin minä. .
käyttää hyväkseen tyttöä. Tai siis teityllä tavalla. On ihan sairasta, että aikuinen sotkee lapsen tuolla tavalla mukaan riitoihin! Muistan aina kun jouduin kuuntelemaan äitini tilityksiä ja miten ahdistavaa se oli. Nykyään en ole väleissä äitiini.
Siis tarkoitan juuri sitä, että eihän kyse ole siitä, että mies olisi huono sängyssä, vaan siitä, että teidän yhteistyönne sängyssä ei toimi! Minusta on hieman epäreilua sanoa sitä miehen syyksi, koska kyse on siitä, että teillä on parina ongelmia seksielämässä.
On ihan turha väittää, että seksiongelmat olisivat aina parin yhteistyön ongelmia. Minulla esim. on ollut aiemmin lyhyen aikaa kumppanina henkilö, jonka oli pakko saada olla aina samassa asennossa, vaikka koetin hienovaraisesti ehdotella vaihtelua ja hän myös tiesi, ettei kyseinen asento ollut minulle tyydyttävä. Oman mieheni kanssa minulla taas on ihana seksielämä.
On rajansa siinä, miten paljon siltä kokeneemmalta ja osaavammalta kumppanilta voi vaatia. Jos pitäisi ratkaista partnerin ilmeiset psyykenogelmat ja pelot, ja houkutella hänet pois jähmeästä ja kummallisesta rajoittuneisuudesta saadakseen seksielämän toimimaan.... jokainen tajuaa, että tuollaiset ovat asioita, joita hänen pitäisi työstää itse itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttää hyväkseen tyttöä. Tai siis teityllä tavalla. On ihan sairasta, että aikuinen sotkee lapsen tuolla tavalla mukaan riitoihin! Muistan aina kun jouduin kuuntelemaan äitini tilityksiä ja miten ahdistavaa se oli. Nykyään en ole väleissä äitiini.
Kyse on tässkin pelkästään siitä, että lasta käytetään välineenä aikuisten välisissä kiistoissa. Ap:n mies kertoo kaiken kostoksi tyttärelleen, jotta äiti tajuaisi pysyä aisoissa. Näin kaikki ongelmat saadaan kätevästi äidin syyksi. Turha lässyttää ja hempeillä siitä, että miehellä ei muka olisi ketään toista, jolle kertoa.
Niin, sitä sopii miettiä, kumpi mies tuossa sarjakuvassa on onnellisempi/onnettomampi?
Olen ehkä katkerin siitä, että lapsia on monta.
Kenellekkään ei ole ollut kunnolla aikaa. Jopa säälin esikoista, joka jäi niin paljosta vaille, kun aina nuorempi sisaruksista oli "tärkeämpi".Noista sarjakuvan miehistä vielä, että toi vankilassa oleva voisi ottaa pyssynsä ja tosauttaa aivot pellolle, eikä kukaan olisi pahoillaan. Mutta perheen parissa murehtiva mies tietäisi, että lapsilla olisi vielä kurjempaa, jos isä lähtis...
Kyllä minä tiedän, että kaikilla on murheensa, itselläni on taipumus ottaa murhetta turhastakin, mutta olen ylpeä itsestäni, sillä minun sitkeyteni ansiosta täällä elää yksi onnellinen perhe, jos isää ei lasketa.¨
Ja eihän niillä miehillä mitään arvoa tai väliä olekkaan, onhan se täälläkin tuhansia kertoja todettu.
et ainakaan multa saa tuolla katkeruudellasi (eikä kukaan nainenkaan). Joko teet asioille jotain, tai sitten hyväksyt asiat ja muutat asennettasi. Mutta kuulostaa todella kylmälle, että olet lapsistasi katkera.
Ja en tiedä miten ymmärsit tuon sarjakuvan, se nimenomaan tarkoittaa sitä, että se vankila on MIELENTILA.
Viitaten viimeiseen virkkeeseesi, tämä on ehkä tosiaan väärä paikka hakea vertaistukea...
nyt katkera vääränlaisesta vaimosta vai niistä lapsista???
Kuvitteletko tosiaan, että elämä ois pelkkää ruusuilla tanssimista jonkun toisen kanssa (tai lapsettomana).
Tässä sulle elämänopetus:
http://wulffmorgenthaler.com/strip/2010/09/15/