Ikävöittekö kumppanianne?

Todella kaihoisa ja haike aolo, kun toinen on poissa. Mietin häntä usein. Välillä pelkästä ikävästä tulee kyyneleitä. Soittelemme päivittäin reissujen aikana. Nukun, mutta en nuku samalla tavalla, kun toinen puoli peti on tyhjä.

Ja olemme olleen yhdessä jo hyvin pitkään. 14 vuotta.

Itselläni on itsetunto kohdillaan. Ja sillä asialla ei nyt ole mitään tekemsitä sen asian kanssa, että ikävöin toista.

Tällä viikolla viikon yhteisen lomailun jälkeen ekana työpäivänä mulla oli rehellinen ikävä. Ja aina miehen iltavuoroviikoilla (mulla vain päivävuoroa) mulla on ikävä. Ei sellainen ikävä, että se mua söis mitenkään vaan sellanen haikea kuitenkin positiivinen kaipaus toista lähelle. Vuosia rakkaudettomassa suhteessa ja vuosia sinkkuna eläneeni tämä mielestäni ihan kuuluu tosi rakkauteen =)

mieheni käy työmatkoilla 4-5 kertaa vuodesa ja on 1-2 viikkoa kerrallaan pois. Ikävöin silloin, ja olen aina sillon sitä mieltä että mulla on maailman ihanin mies ja haluaisin rakastella jne. Mutta sit kun mies on kotona, niin ei mua kiinnosta koko ukko. Tai no kiinnostaa asuinkumppanina mutta ei mitenkään tolleen romanttisesti, mitä sillon kun se on pois.

itsetuntoni on oikein hyvä. Ja ystäviäkin löytyy, että ei tämä mun elämä pelkästään miehen ympärillä pyöri. Kuitenkin kaipaan toista, niin sitä läsnäoloa kuin konkreettista juttuseuraa. Tässä kun ei voi edes oikein soitella sillä etäisyyttä on reilun Atlantin verran. Olenkin kehittänyt kaikenlaista tekemistä töiden lisäksi ettei tarvitse olla yksin kotona ja tuijotella seinää. Ikävä on juuri kovin silloin kun on vaan yksinään kotona.

ap

Olet naurettava, eikö sulla ole itsetuntoa ollenkaan?/i]