Kannattaako mielisairaan elää?

Olen aika mielisairas tyyppi. Muut eivät tiedä sitä, mutta olen kuitenkin. Ihmiset tykkää minusta, mutta kuitenkin tuntuu pahalta kun tiedän olevani mielisairas eli hullu.

Olisiko parempi, että pistäisin itseltäni kanttu vei?

Jos menen lääkäriin niin ei ne mitään totea vaan saan aina terveen paperit.

Voiko ihminen siis olla muiden tietämättä todella hullu vai ei?

jos taas on lapsia,on vain elettävä,ja pidettävä lapsistaan hyvää huolta.

Onko sulla hirveän paha olla?

olla sairas muiden tietämättä, itseasiassa mm. psykoosissa ihminen on yleensä sairaudentunnoton, eli ei tiedä itsekään olevansa sairas. Tosin se on hieman eri aisa, kuin se, että tietää olevansa sairas, mutta käyttäytyy siten ettei sitä huomaa.



Itse olen ollut molempia. Vuosia olin sairas, mutta sairaudentunnoton, sitten kun olo meni tosi pahaksi, sain dg:n, lääkkeet ja terapian niin olin "terve".

Aina, kun on yritetty lääkitystä vähentää, sairas rupee oireilee, mutta aika pitkään sitä pystyy esittää että on ihan ok, ja valehtelee itselleenkin. Kunnes on taas niin reunalla, että lääkitys on pakko nostaa.



Eli kyllä sairas voi olla muiden tietämättä. Asiaa auttaa myös se, jos ei ole kauheena tekemisissä muiden ihmisten kanssa, kukaan ei silloin epäile mitään. Kaupan kassa ei ala perään kyselee. Itse olen tällainen erakko. ..



Jonkun näköinen itsetutkiskelu on aina paikallaan, voi sitten miettiä, että haluaako elää terveenä vai sairaana..



Ehkä et osaa ilmaista itseäsi selvästi läääkärin luona? Itse pääsin kerralla osastolle, kun kerroin työterveyslääkärille pahenevista näkö-ja kuuloharhoista ja sekoamisen tunteesta...



Ainiin, elää kannattaa kuitenkin, kunnon lääkityksellä ja terapialla voi saada ihan kunnon elämän. Mäkin olen naimisissa ja pienen tytön äiti. Ja työelämässä.