Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sinkkuelämää Carrie ei sitten koskaan saanut lapsia

Vierailija
04.01.2011 |

Näissä ensimmäisissä jaksoissa Carrie oli sen homokaverinsa isoäidin luona, ja ihasteli perhepotretteja takan reunalla. Silloin hän totesi että kyllä hänkin haluaa lapsia jonain päivänä. Sitten monta vuotta myöhemmin, venäläisen miesystävän kanssa mietti että haluaako hän lapsia vai voisiko sopeutua elämään ilman. Ikää 38. Vasta nelikymppisenä Carrie pääsee naimisiin Mr Bigin kanssa.



Carrien kohtalo on jotenkin surullinen. Jos tietää että ei halua lapsia, se on aivan ok eikä mitenkään surullista. Mutta Carrie ei tiennyt haluaako lapsia vai ei ja lopulta aika teki tehtävänsä eikä lastenhankinta ollut enää ajankohtainen kysymys.



Tiedätkö ketään tosielämän Carrieta, joka jahkailee lasten hankintaa, tai joka ei koskaan saanut lapsia vaikka olisi ehkä halunnut, mutta havahtui liian myöhään? Kolmekymppisellä naisella ei oikeasti ole montaa vuotta aikaa odotella sitä herra oikeaa. Minulla on tällaisia ystäviä. En tiedä mitä heille pitäisi sanoa.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

no siitä että ikää on jo reilusti yli 40 ja tosielämässä silloin on lapsille jo sanottu bye bye

Vierailija
2/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinähän asiaa käsitellään ja tehdään hyvinkin selväksi, että Carrie ja Big haluavat pysyä vapaaehtoisesti lapsettomina. Kaikesta sosiaalisesta paineesta huolimatta.



En mäkään parikymppisenä miettinyt lastentekoa sen enempää, ajattelin että ei tartte vielä ajatella ja oletin, että kai niitä tulee sit joskus kun aika on sopiva. Sit kun se 'sopiva' aika tuli, toteseinkin että, ei hitto, ei oo mun juttu. Kävin asiasta keskustelun mieheni kanssa, ja päädyimme samaan ratkaisuun kuin Carrie ja Big ;) Tämä siis tapahtui vuosia vuosia sitten, olemme nyt molemmat yli kolmekymppisiä.



Eli ihan hyvin sitä voi nuoruutensa elää ajatuksella 'sitten joskus' ja lopulta kasvaa päätökseen, että 'ei sit kuitenkaan'.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan mielenkiinnosta kysyn, mä eksyn harvemmin nettisivuille, jotka eivät liity mitenkään omaan elämääni...

Vierailija
4/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

no siitä että ikää on jo reilusti yli 40 ja tosielämässä silloin on lapsille jo sanottu bye bye


aina voi tehdä niinku Sarah Jessica Parker tosielämässä teki -hommata sijaissynnyttäjän.

Vierailija
5/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan mielenkiinnosta kysyn, mä eksyn harvemmin nettisivuille, jotka eivät liity mitenkään omaan elämääni...


Eli täällä on paljon paljon keskusteluja kaikesta muustakin kuin vauvoista. En mä mihinkään vaipanvaihtoketjuihin osallistu! Eli valikoiden luen tätä aktiivista palstaa, ja tietääkseni täällä on paljon muitakin vapaaehtoisesti lapsettomia naisia mukana.

Vierailija
6/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Sitä oikea miestä, jonka kanssa perheen perustaisi, ei vain löytynyt vaikka ehdokkaita olikin.



Sitten 39-vuotiaana iski rintasyöpä: paitsi että kemoterapia heikentää hedelmällisyyttä, kaupan päälle tuli vielä munasarjojen toiminnan lopettaminen lääkkeillä pariksi vuodeksi.



Syövän aiheuttaman kriisin lisäksi hänen piti siis käydä läpi vielä se tosiasia ettei hän todennäköisimmin koskaan tule äidiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen tällainen, 30-vuotias lapseton sinkkunainen. Olen tietoinen siitä, että aika on rajallinen ja koska haluaisin lapsia, olen huolissani siitä löydänkö ajoissa miestä heille isäksi. Pariutuneet ja/tai lapselliset ystäväni varmasti tämän myös ymmärtävät enkä ole onneksi saanut keneltäkään mitään "hyvää tarkoittavia neuvoja".

En ole vielä valmis harkitsemaan muita vaihtoehtoja (lasta vastaavassa tilanteessa olevan miespuolisen ystävän kanssa tms) mutta toki jos aikaa kuluu eikä sopivaa isäehdokasta löydy niin nekin täytyy käydä läpi. Toisaalta sinkkuna olen melkeinpä onnekkaammassa asemassa kuin pari samanikäistä ystävääni, jotka haluaisivat lapsia mutta miehensä eivät. Siinä on sitten tuskallinen odotus edessä että muuttuuko miehen mieli ja jos ei niin päätös mahdollisesta erosta ja uuden miehen etsiminen. Vaikeita asioita kaikkiaan.

Kolmekymppisellä naisella ei oikeasti ole montaa vuotta aikaa odotella sitä herra oikeaa. Minulla on tällaisia ystäviä. En tiedä mitä heille pitäisi sanoa.

Vierailija
8/8 |
04.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että lapsen haluaakin vasta nelikymppisenä, kun tajuaa että hetket ovat lapsen saamiseen niitä viimeisiä tai ehkä jo ohi. Kolmekymppisenä sitä on vaikea tietää ajatuksiaan kymmenen vuoden päästä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi yhdeksän