Lue keskustelun säännöt.
Parasta ikinä: iltatähti, suosittelen!
03.01.2011 |
Ehkäpä parasta mitä minule on ikinä tapahtunut on ollut meidän perheen iltatähden syntymä.
Vaikka se tuolla pinnasängyssään nyt kiukutteleekin, vaikka juuri joulun alla itki korvatulehdustaan, vaikka se pari päivää sitten rikkoikin iso-isoäidin perintökahvikupin jne. On se vaan niin ihana!
Kyllä nuo isommatkin tietysti yhtä rakkaita ovat, mutta on tämä äitiyden onnea isolla Ä:llä ja O:lla. Nyt on aikaa ja älyä pysähtyä ja vaan olla onnellinen! Ja on ihanaa juoda vieressä kuppi kahvia rauhassa ja samalla katsella, kun isommat leikittää siskoaan.
Kyllä ihan ehdottomasti tämä iltatähti on minulle äitinä antanut vielä enemmän kuin isommat sisaruksensa. Millään sitä ei meinannut uskaltaa hankkia, kun on nuo urat, lainat ja kaikki muu sellainen. Vielä positiivinen raskaustesti kädessä tuli mietittyä, että olenko mennyt tekemään elämäni suurimman virheen. Meneekö nyt koko pakka sekaisin, eikä mikään enää toimi, kun kaiken alusta joutuu aloittamaan.
Mutta vuoden kokemuksella uskallan sanoa: jos mieltäsi joskus kaivertaa epäilys siitä, onko lapsiluku sittenkään täynnä, odota rauhassa vielä muutama vuosi ja hanki yksi lisää. Suosittelen lämpimästi kaikille äideille ja isille sekä myös isommille sisaruksille!
Kommentit (64)
Olen 37wee ja vakavasta, henkeä uhanneesta sairaudesta TÄYSIN (!!!) toipunut. Arvatkaa, siskot, olenko haaveillut sisarusta ainoalle lapselleni sen jälkeen kun tajusin, että ihan totta jään henkiin ja jaksaisin...? (No, talous voisi meillä tehdä tiukkaa....)
Järki vs. tunteet. Tehdäänhän sitä ties mitä "rakkauslapsia" enempiä ajattelematta, tai niitä, joiden toivotaan pitävän hatara liitto kasassa... No, täytyy vielä miettiä. Tuskinpa esikoinen olisi ainakaan katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vanhempani kuolivat ennen kuin täytin 25.
Samoin mieheni sattui olemaan iltatähti.
Molempien vanhemmat kuolleet, lapsilla ei ole isovanhempia :( ja aika orpo olo itselläkin
En ole iltatähti..ja molemmat vanhemmat kuolivat peräkkäisinä vuosina kun olin 25-26 v.Eli ei se aina mene niin kuin kuvittelee. Itselläni lapset nyt 19,18 ja 9 v. Kaikki erittäin rakkaita, mutta viimeisen kanssa oli kaikki ylimääräinen hösötys ja muu poissa..se oli ihanaa aikaa.
Minä olen tas päättänyt, että meille EI IKINÄ tule iltatähteä. Ei sitten ikinä. Mitään ei iltatähtiä vastaan ole. Omassa lapsuudenperheessäni oli mys iltatähti. Olin 15vuotias kun iltatähti syntyi. Nautin pikkusiskon hoitamisesta ja äidillä oli melko helppoa kun meitä isoja sisaruksia oli 5 kpl. Siskona tuo aika oli ihanaa. Tietysti tuli se aika, että me isommat sisarukset muutimme pois ja iltatähti jäi yksin vanhempien kanssa. Se oli hänestä kurjaa.
Nyt iltatähti on lukiolainen ja murrosikä takana. Se oli todella rankkaa aikaa äidille. Äidillä vaihdevuodet samaan aikaan. Ei ollut helppoa niillä siellä keskenään. Ja enää ei ollut sisarukset auttamassa :) Iltatähden kanssa oli äidilläkin varmasti ihan mukavaa, mutta enää se ei ole niin kivaa. Äiti on jo pitkälle yli 50 vuotias ja hänen miehensä reippaasti yli 60 vuotias. Haluaisivat elellä ulkomailla, matkustella ja nauttia kun lapset on aikuisia. MUTTA eihän ne kaikki vielä olekaan. Nuorimman opiskelu pitää heidät kotona vielä pitkään.
Äidistä ei myöskään ole koskaan oikein tullut hyvää mummoa. Hänellä on kuitenkin vasta ollut omakin lapsi. Lapsenlapset tulivat lian lähelle ja uhde heihin on jäänyt otdella etäiseksi.
Olen päättänyt siis, että minulle ei iltatähteä tule. Teen ne monta lastani yhteen pötköön ja se on siinä sit. Saamme sitten joskus myös mieheni kanssa nauttia jälleen kahdenkeskisestä ajasta. Matkustella ja sylitellä :) Ja sen vauvojen ihanuudenhan pääsee kokemaan lastenlasten kanssa taas.
siihen tyssäsi kaikinpuolin mukava aloituksesi.
Ja itse sanon, että pyh, iltatähdille. Ei tulisi mieleenkään aloittaa vauvarumbaa alusta, kun muut on jo isoja, ei se oikeasti ole niillekkään mukavaa, lapsenvahdeiksi luultavasti vielä sinunkin isommat joutuvat, joka ei ole heidän tehtävänsä.
että pieni lapsenlapsi tarvitsisi teidät sijaisäidiksi? Sanoisitko ei ikinä? Minulle kävi juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä omia päähänpistoja
t: äiti oli 48v minut saadessaan
nukkumisvaikeuksia jo muutenkin tässä iässä, että uupuisin nopeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin lapsia on oikeasti hankalampi saada vanhemmalla iällä ja riskit nousevat, itsekin silti haaveilen, että jos vielä joskus, tästä kaikesta tietoisena.
Ei ole lapsen syytä, ettei hänestä huolehdita. On iäkkäitä ja nuoria vanhempia, joille vanhemmuus syystä tai toisesta on raskasta, näinhän täällä on moneen kertaan nähty, kuin muuallakin.
Alle kolmekymppinen voi olla kypsä vanhemmuuteen yhtä hyvin, kuin yli nelikymppinen jaksava äiti. Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, ei niitä kukaan muu tiedä, kuin parhaiten itse. Ja eikö kaikilla äideillä joskus ole väsyneitä hetkiä ja aikoja, joskus nämä näyttäytyvät muillekin ihmisille tavalla tai toisella, eikä se silti tee äidistä huonoa ihmistä.
Jokainen tavallaan, ei äitiys ole mikään suoriutuminen, jokainen terve äiti, on paras äiti lapselleen. :)
mutta aivan sama fiilikset tuosta kolmannesta kuin ap:lla. Ei voisi mistään olla enempää iloa koko muulle perheelle. Itse olin 36v, kun kuopus syntyi. Isommat olivat silloin 7 ja 6v. Koska ikäeroa on niin vähän, eivät isommat ole joutuneet juurikaan nuorinta hoitamaan. Toki ovat joskus leikittäneet hetken ja mielellään sen tekevät.
Iloa tuosta kuopuksesta on ollut aivan valtavasti meille kaikille. Itse olisin halunnut kolmannen nopeammin, mutta mies jahkasi ja ehkä hyvä niin. Itse olen varmasti osannut nauttia enemmän kuin että kolmas olisi tullut heti perään. Tosin hiukan mietin, tunteeko kuopus itsensä yksinäiseksi kohta, kun isommat eivät enää kulje meidän mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kiva kun saa pienen breikin työstä, mutta se ei enää ole kiva kun lapsi kasvaa ja huomaat, että se ei olekaan nukke, jonka voi laittaa pois. Ja isommat sisarukset ei välttämättä ala varaäideiksi, vaikka mammat niin luulee.
on kiva kun saa pienen breikin työstä, mutta se ei enää ole kiva kun lapsi kasvaa ja huomaat, että se ei olekaan nukke, jonka voi laittaa pois. Ja isommat sisarukset ei välttämättä ala varaäideiksi, vaikka mammat niin luulee.
että vauva ei ole nukke. Kukas ne vanhemmat lapset on hoitanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kiva kun saa pienen breikin työstä, mutta se ei enää ole kiva kun lapsi kasvaa ja huomaat, että se ei olekaan nukke, jonka voi laittaa pois. Ja isommat sisarukset ei välttämättä ala varaäideiksi, vaikka mammat niin luulee.
kukaan aikuinen enää lapsillaan lapsia hoidata ja onkos tuo nyt niin vaarallista, jos vanhemmat lapset joskus esim. pitävät vauvaa sylissä sen ajan, että äiti käy vaikka vessassa? Varmaan tekee niin syvät vauriot sellainen, että terapiaa tarvitaan. Minusta on hyvä, että isommat lapset näkevät ja oppivat samalla sivusta, miten vauvaa hoidetaan. Liian monet nykyiset vanhemmat eivät ole koskaan vauvaan koskeneetkaan. Eikä tämä tee varaäitiä lapsesta saati huonoa äitiä.
Iltatähden kanssa lapsesta nauttii ja uskaltaa ottaa viimein rennosti, ilman suorituspaineita...
Toinen lapsenlapsi syntyy keväällä.
Olen tosi tyytyväinen elämääni, jopa näin mummina :)
Jaksoin hyvin kun omat oli pieniä. Ehdin matkustella ja viettää itsenäistä elämää ennen ensimmäistä lapsenlasta.
Nautin mummoudesta ja siitä että olen vielä nuori.
Mulla on vielä paljon edessä ja ihan valtavasti takana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin kaikki vanhemmat olisivat samanlaisia kuin omasi. Jos joku 25v äiti ei jaksa lapsiaan hoitaa niin kaikki 25v äidit ovat samanlaisia eli ei kannata hankkia lapsia 25v:na vai?
ikinä tee iltatähteä.
Minut tehtiin juuri siihen vaihdevuosikriisiin kun viimeiset biologiset kellot tikittivät ja huusivat, että nyt on viimeinen hetki.
Juu, olihan se ihanaa saada vielä se yksi vauva. Siinäpä se sitten olikin.
Sisarukseni muuttivat pois, minä en heitä oppinut tuntemaan. Siskoni joutui minua vauvana hoitamaan niin paljon, että emme varmaan saa välejä koskaan kuntoon.Kun täytin 10v, oli vanhemmat jo niin väsyneitä, ettei heitä enää paljoa kiinnostanut minun elämä. Alkoi tulla ensimäisiä lapsenlapsiakin, jotka kiinnosti enemmän.
Huokailivat useasti, että jos tuota iltatähteä ei olisi, olisi kaikki lapset jo maailmalla ja elämä huolettomampaa. Käpertyivät enemmän toisiinsa ja minä sain olla todella yksin vanhojen vanhempieni kanssa.
Olen koko ikäni kokenut hylkäämisen tunnetta ja sitä, että kukaan ei jaksanut pitää minusta huolta. Olin vauvana kiva lelu ja siinä se sitten olikin. Kukaan ei enää oikein jaksanut satsata minuun.
Kun tuli minun rippijuhlat ja lakkiaiset yms. Oli tunnelma koko ajan, että nämä kaikki on jo koettu, että vieläkö ne kerran pitää laittaa. Kun ikääkin on jo, ei jaksaisi enää.
Kun muutin pois, tuntui, että vanhemmat pani kätensä kyynärpäitä myöten ristiin.
Nyt kun minulla on omia lapsia, isäni ehti jo kuolla ja äitini on niin vanha, ettei häntä enää jaksa minun lapset kiinnostaa. Iltatähtenä äidin hoito onkin jäänyt minulle.
Eli itse en tosiaan tee ikinä iltatähteä. Iltatähtilapsen osa ei ole herkkua.
Ihan kuin kaikki vanhemmat olisivat samanlaisia kuin omasi. Jos joku 25v äiti ei jaksa lapsiaan hoitaa niin kaikki 25v äidit ovat samanlaisia eli ei kannata hankkia lapsia 25v:na vai?
ikinä tee iltatähteä.
Minut tehtiin juuri siihen vaihdevuosikriisiin kun viimeiset biologiset kellot tikittivät ja huusivat, että nyt on viimeinen hetki.
Juu, olihan se ihanaa saada vielä se yksi vauva. Siinäpä se sitten olikin.
Sisarukseni muuttivat pois, minä en heitä oppinut tuntemaan. Siskoni joutui minua vauvana hoitamaan niin paljon, että emme varmaan saa välejä koskaan kuntoon.Kun täytin 10v, oli vanhemmat jo niin väsyneitä, ettei heitä enää paljoa kiinnostanut minun elämä. Alkoi tulla ensimäisiä lapsenlapsiakin, jotka kiinnosti enemmän.
Huokailivat useasti, että jos tuota iltatähteä ei olisi, olisi kaikki lapset jo maailmalla ja elämä huolettomampaa. Käpertyivät enemmän toisiinsa ja minä sain olla todella yksin vanhojen vanhempieni kanssa.
Olen koko ikäni kokenut hylkäämisen tunnetta ja sitä, että kukaan ei jaksanut pitää minusta huolta. Olin vauvana kiva lelu ja siinä se sitten olikin. Kukaan ei enää oikein jaksanut satsata minuun.
Kun tuli minun rippijuhlat ja lakkiaiset yms. Oli tunnelma koko ajan, että nämä kaikki on jo koettu, että vieläkö ne kerran pitää laittaa. Kun ikääkin on jo, ei jaksaisi enää.
Kun muutin pois, tuntui, että vanhemmat pani kätensä kyynärpäitä myöten ristiin.
Nyt kun minulla on omia lapsia, isäni ehti jo kuolla ja äitini on niin vanha, ettei häntä enää jaksa minun lapset kiinnostaa. Iltatähtenä äidin hoito onkin jäänyt minulle.
Eli itse en tosiaan tee ikinä iltatähteä. Iltatähtilapsen osa ei ole herkkua.
Meitä on eräässä vertaistukiryhmässä useampia, jotka hoidamme omia vanhempiamme. Ja meidän iltatähtien tarinat ovat aika lailla samanlaisia.
Iltatähti vauva voi olla kiva nelikymppiselle äidille kun muut lapset on tehty nuorena. Mutta kun ne iltatähdet pitäisi jaksaa myös huolehtia aikuisiksi, kuten ne muutkin lapset. Ja siihen ei tahdo into enää riittää. Tämä asia on monen iltatähden sydämen suru.
Ihan kuin kaikki vanhemmat olisivat samanlaisia kuin omasi. Jos joku 25v äiti ei jaksa lapsiaan hoitaa niin kaikki 25v äidit ovat samanlaisia eli ei kannata hankkia lapsia 25v:na vai?
ikinä tee iltatähteä. Minut tehtiin juuri siihen vaihdevuosikriisiin kun viimeiset biologiset kellot tikittivät ja huusivat, että nyt on viimeinen hetki. Juu, olihan se ihanaa saada vielä se yksi vauva. Siinäpä se sitten olikin. Sisarukseni muuttivat pois, minä en heitä oppinut tuntemaan. Siskoni joutui minua vauvana hoitamaan niin paljon, että emme varmaan saa välejä koskaan kuntoon. Kun täytin 10v, oli vanhemmat jo niin väsyneitä, ettei heitä enää paljoa kiinnostanut minun elämä. Alkoi tulla ensimäisiä lapsenlapsiakin, jotka kiinnosti enemmän. Huokailivat useasti, että jos tuota iltatähteä ei olisi, olisi kaikki lapset jo maailmalla ja elämä huolettomampaa. Käpertyivät enemmän toisiinsa ja minä sain olla todella yksin vanhojen vanhempieni kanssa. Olen koko ikäni kokenut hylkäämisen tunnetta ja sitä, että kukaan ei jaksanut pitää minusta huolta. Olin vauvana kiva lelu ja siinä se sitten olikin. Kukaan ei enää oikein jaksanut satsata minuun. Kun tuli minun rippijuhlat ja lakkiaiset yms. Oli tunnelma koko ajan, että nämä kaikki on jo koettu, että vieläkö ne kerran pitää laittaa. Kun ikääkin on jo, ei jaksaisi enää. Kun muutin pois, tuntui, että vanhemmat pani kätensä kyynärpäitä myöten ristiin. Nyt kun minulla on omia lapsia, isäni ehti jo kuolla ja äitini on niin vanha, ettei häntä enää jaksa minun lapset kiinnostaa. Iltatähtenä äidin hoito onkin jäänyt minulle. Eli itse en tosiaan tee ikinä iltatähteä. Iltatähtilapsen osa ei ole herkkua.
Vielä kun sais yöt nukkua enemmän kuin tunnin pätkissä.
kun yksi mukelo on pykätty. Näin on saletti!!!
Itsellä on haaveissa parin vuoden päästä, vaikka välillä tulee mietittyä että jaksaako sitä enää aloittaa.
Joskus se on silkkaa iloa ja onnea kaiken keskellä, joskus raskaampaa ja väsyttävämpää, mutta aina on kyse yhdestä ihmisestä, hänen elämästään ja mahdollisuudesta siihen. Kaikki vanhemmat eivät toimi aina viisaasti oli ikää paljon tai vähän, mutta oma elämä me kukin on saatu. Olen itse 30v. synnyttäneen lapsi enkä saanut lapsilleni apua vanhemmiltani enkä heitä nuoremmilta mieheni vanhhemmilta, jotka lähellä asuvat. Itse olemme lapsemme hoitaneet ja siitäkin selvinneet. Itse kyllä toivoisin omien lasteni lapsia hoitaa. KUitenkinin kaikkea hyvää ja onnea kaikille lapsiperhelle, toivon mä