Lue keskustelun säännöt.
Parasta ikinä: iltatähti, suosittelen!
03.01.2011 |
Ehkäpä parasta mitä minule on ikinä tapahtunut on ollut meidän perheen iltatähden syntymä.
Vaikka se tuolla pinnasängyssään nyt kiukutteleekin, vaikka juuri joulun alla itki korvatulehdustaan, vaikka se pari päivää sitten rikkoikin iso-isoäidin perintökahvikupin jne. On se vaan niin ihana!
Kyllä nuo isommatkin tietysti yhtä rakkaita ovat, mutta on tämä äitiyden onnea isolla Ä:llä ja O:lla. Nyt on aikaa ja älyä pysähtyä ja vaan olla onnellinen! Ja on ihanaa juoda vieressä kuppi kahvia rauhassa ja samalla katsella, kun isommat leikittää siskoaan.
Kyllä ihan ehdottomasti tämä iltatähti on minulle äitinä antanut vielä enemmän kuin isommat sisaruksensa. Millään sitä ei meinannut uskaltaa hankkia, kun on nuo urat, lainat ja kaikki muu sellainen. Vielä positiivinen raskaustesti kädessä tuli mietittyä, että olenko mennyt tekemään elämäni suurimman virheen. Meneekö nyt koko pakka sekaisin, eikä mikään enää toimi, kun kaiken alusta joutuu aloittamaan.
Mutta vuoden kokemuksella uskallan sanoa: jos mieltäsi joskus kaivertaa epäilys siitä, onko lapsiluku sittenkään täynnä, odota rauhassa vielä muutama vuosi ja hanki yksi lisää. Suosittelen lämpimästi kaikille äideille ja isille sekä myös isommille sisaruksille!
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikinä tee iltatähteä.
Minut tehtiin juuri siihen vaihdevuosikriisiin kun viimeiset biologiset kellot tikittivät ja huusivat, että nyt on viimeinen hetki.
Juu, olihan se ihanaa saada vielä se yksi vauva. Siinäpä se sitten olikin.
Sisarukseni muuttivat pois, minä en heitä oppinut tuntemaan. Siskoni joutui minua vauvana hoitamaan niin paljon, että emme varmaan saa välejä koskaan kuntoon.
Kun täytin 10v, oli vanhemmat jo niin väsyneitä, ettei heitä enää paljoa kiinnostanut minun elämä. Alkoi tulla ensimäisiä lapsenlapsiakin, jotka kiinnosti enemmän.
Huokailivat useasti, että jos tuota iltatähteä ei olisi, olisi kaikki lapset jo maailmalla ja elämä huolettomampaa. Käpertyivät enemmän toisiinsa ja minä sain olla todella yksin vanhojen vanhempieni kanssa.
Olen koko ikäni kokenut hylkäämisen tunnetta ja sitä, että kukaan ei jaksanut pitää minusta huolta. Olin vauvana kiva lelu ja siinä se sitten olikin. Kukaan ei enää oikein jaksanut satsata minuun.
Kun tuli minun rippijuhlat ja lakkiaiset yms. Oli tunnelma koko ajan, että nämä kaikki on jo koettu, että vieläkö ne kerran pitää laittaa. Kun ikääkin on jo, ei jaksaisi enää.
Kun muutin pois, tuntui, että vanhemmat pani kätensä kyynärpäitä myöten ristiin.
Nyt kun minulla on omia lapsia, isäni ehti jo kuolla ja äitini on niin vanha, ettei häntä enää jaksa minun lapset kiinnostaa. Iltatähtenä äidin hoito onkin jäänyt minulle.
Eli itse en tosiaan tee ikinä iltatähteä. Iltatähtilapsen osa ei ole herkkua.
vaan niitä saadaan.