Äiti manipuloi lastaan :(

Ja ikävää, että sinä(kin) olet joutunut moista kokemaan lapsuudessasi.. Lapselle on kyllä kerrottu nuo asiat, melkeinpä juuri noilla sanoilla mitä itsekin sanoit. Kerroimme nämä asiat silloin, kun lapsen äiti oli heittänyt lapsen pihalle ja käskenyt mennä asumaan "sen paremman ja rakkaamman vanhemman luo".. Siis konkreettisesti pakkasi laukun ja laittoi lapsen pois kotoa, koska koki, että lapsi on hylännyt hänet (tahtoi tulla käymään meillä viikonlopun). Ei voi kuin toivoa, että lapsi ymmärsi asian.



ap

Kaikki perusasiat meillä ovat kunnossa, minkä lapsikin tietää. Suhde isäänsä lähentyi vuosikausia, mutta nyt yht'äkkiä tuli stoppi. Saimme siis tietää samoihin aikoihin, mitä juttuja äiti on kertonut meistä kylillä.. Että aika selkeästi linkittyy siihen. Ja kyllä tiedämme varmaksi, että äiti on puhunut lapselle isästään pahaa, sitä on tietysti hankala sanoa, minkä verran se on vaikuttanut lapsen mieleen (eli onko se sitten ainoa syy, miksi lapsi ei halua enää tavata). Olen pitkään miettinyt lastensuojeluilmoituksen tekemistä, mutta miten voisin sen tehdä, kun siinä todennäköisesti vietäisiin lapselta äiti kokonaan.. Sitäkään emme toivo :( ap

Ensin käytetään kaikki tukitoimenpiteet ja sitten vasta harkitaan huostaanottoa jos lapsen kehitys on vaarassa. Älä usko kaikkea mitä täältä luet. Ja huostassa saa tavata miltei rajattomasti perhettään, ainakin tietämissäni tapauksissa..

Olen ollut vuosien varrella todistamassa hänen "kohtauksiaan" milloin mistäkin aiheesta; nainen riehuu täysin vailla mieltä ja järkeä. Kun lapsi oli pinnannut koulusta, oli äiti mennyt koululle huutamaan ja huorittelemaan opettajia ja syyttänyt heitä valehtelijoiksi. Erään opettajan kertoman mukaan tilanne oli myös siinä määrin uhkaava, että hän päätti sulkeutua luokkaan. Tässä vain yksi esimerkki.



Eli kyse on siitä, että pelkään äidin kilahtavan lopullisesti, mikäli ilmoitus tehdään. En ole kuvitellutkaan, että lapset jotenkin suoraan vietäisiin kokonaan pois, mutta taatusti tämä nainen saisi riehuttua niin, ettei sinne uskaltaisi jättää lapsia saati jäädä itse. Ei kuitenkaan riehu päivittäin, eikä tietääksemme ole käynyt käsiksi lapsiin.



ap

Oliko ero jotenkin erityisen traumaattinen myös äidille - olivatko siis jo eronneet, kun sinä ja miehesi aloititte seurustelun? Joskus asiat jäävät käsittelemättä, vaikuttaisi, että äiti on jotenkin edelleen katkera. Siinä tapauksessa tietenkin lapsi on aina aistinut tämän, varsinkin, jos äiti-lapsi -suhde on ollut läheinen. Siihenhän ei pitäisikään mennä väliin.



Ap:n on aikeaa jättäytyä ulkopuolelle tietysti, onhan perhekuvio muodostunut jo silloin, kun aiempi perhe oli yhdessä.



Otan tämän vain esiin, kun koko aihe ylipäätään on nostettu esiin. Periaate mollaamattomuudesta, niin, vähintäänkin sitä tulisi kunnioittaa. Kun perhe on ollut olemassa jo ennen uuden ihmisen tulemista siihen.



Katkeruudesta toki pitää päästä, se vahingoittaa aina eniten itseä ja toivonkin lapsen äidille parasta.

samanlainen tilanne. Lapsi ei enää halua mennä isälleen. Mutta syynä lienee enempi se, ettei lasta oteta isän luona huomioon kokonaisena perheen jäsenenä. Lapsi ei esimerkiksi ole koskaan päässyt isän ja uuden perheen kanssa lomalle/lomamatkoille, lapsella ei ole heidän luonaan omaa tilaa (nukkuu olohuoneessa sohvalla koirien kanssa) ym ym. Lapsi (11v) ei vain enää halua mennä ja isänsä syyttää minu nyt manipuloinnista. Juu en ole manipuloinut, mutta isä ei halua myöntää itse itsellensä, että lapsi tuntee näin :/

En voi täällä kertoa kaikkea, koska pelkään, että joku tunnistaa.. Kunnianloukkaussyytteet ja muut olisivat varmasti paikallaan (ja todistajiakin löytyy, ihan lähipiiristä), mutta ehkä lapsi olisi kuitenkin ainoa, joka siitä todella kärsisi -ja etääntyisi lisää isästään ja meistä muista :( En tiedä, pahalta tuntuu. 9, lapsella on vain yksi äiti. Tämän lisäksi hänellä on isä, sekä vanhempien uudet puolisot. En ole ominut häntä "perheen käyttöön" (mitä tuo nyt tarkoittaakaan :D), mutta sen sijaan hän on osa perhettämme. Sähläys, hääräys.. Onko se sitä sähläystä, että toivon hänelle parasta ja toimin, kuten edellä kerroin toimivani? Jos on, niin kyllä, silloin sählään sydämeni kyllyydestä. 11, todella ikävä tilanne teilläkin. Miten tuon sitten käytännössä olette toteuttaneet, tapaako lapsi edes isäänsä? ap

joista ainakin äitipuoli näyttää tekevän kaiken mahdollisen, että biologisella äidillä asiat näyttäisivät olevan oikein huonosti.

jos lapsella oikeasti olisi parasta olla luonanne, olisi hän sinne varmasti jo kauan sitten muuttanut. Vaan eipä ole, koska - niin, miksi sinusta lapsi on mieluummin äitinsä kanssa kuin sinun kanssasi?

Meillä on vain ap:n kertomus asiasta. Voihan olla, että lapsi on äidillään nimenomaan siksi, että isän perheen luona on vielä huonommin asiat.

yrittäkää pitää yhteyttä lapseen.



Itse menetin isäni suvun (mm. paljon serkkuja) äitini manipuloinnin takia.

Isäni kuoli ollessani lapsi eikä äitini hyväksynyt isäni sukua ollenkaan. Minä en saanut olla kenenkään kanssa tekemissä ja vielä tänäkin päivänä äitini puhuu hirveästi pahaa isäni sukulaisista (ja isästäni myös). Hän vihaa niitäkin serkkujani, joita ei ole koskaan edes tavannut, ja myös heidän lapsiaan (vauvoja ja taaperoita).



Onnekseni olen fb:n avulla löytänyt näitä kadonneita serkkujani ja huomannut, että he ovat aivan tavallisia ja ystävällisiä ihmisiä.

missään en ole huomannut merkkiä siitä, että ap yrittäisi "myrkyttää" lapsen mieltä tai syrjäyttää äitiä tms. Päinvastoin!



On aika aivotonta epäillä, että ap kaunistelee omaa rooliaan. Voi olla, mutta sitähän me emme voi mitenkään netitse päätellä, joten siksi sellaisen huutelu on aivotonta ja lähenee vainoharhaisuutta.



Koettakaa nyt vaan olla projisoimatta omia avioerojanne tähän. Ap on teille tuntematon nainen, ja vaikuttaa ihmismäiseltä.



Ap, minusta kaksitoistavuotiaalle voi jo sanoa ihan suoraan, että "äitisi vaikuttaa yhä aika katkeralta erosta ja hän on kertonut esimerkiksi kouluun ja sukulaisille aivan keksittyjä juttuja isästäsi. Hän on esimerkiksi valehdellut, että isäsi.... (ja kerrot siinä yhden selvän esimerkin, jonka oikean laidan lapsi todennäköisesti tietää), mutta sinähän tiedät, että asia ei ole ollenkaan niin. Ymmärrän, että olet hankalassa välikädessä äitisi ja isäsi välissä, mutta koeta muistaa, että sinä ET ole syypää tähän ja että isäsi ja minä rakastamme sinua ja ovemme on sinulle aina auki. Älä kuitenkaan usko ihan kaikkea sanatarkasti, mitä äitisi isästäsi sanoo, siinä on äitisi surua ja kiukkua mukana, mitä hän sanoo."



Eli olen eri mieltä siitä, voiko lapselle kertoa äidin parjaamisesta. Minusta voi ja pitääkin, miten lapsi muuten ymmärtäisi ikinä tilannetta oikein. Toki äitiä ei pidä demonisoida, mutta kaksitoistavuotias varmaan ymmärtää, että ihminen voi suruissaan ja katkerana liioitella ja kääntää asioita itselleen parhain päin.



Joten puhukaa, mutta älkää painostako lasta kertomaan mitään kotioloista ja äidistään. Hän kertoo, jos haluaa!



Jos lapsi ei todella enää halua tulla teille, kutsukaa hänet vaikka kaupungille jäätelölle ja elokuviin - ja jutelkaa siellä.

lapsi varmasti kokee vihamielisyytenne äitiään kohtaan teillä ollessanne, vaikka ette mollaisikaan tätä äitiä tarkoituksella.

Mistä ovat peräisin väitteet, ettei äidillä ole ystäviä? Ei muuta elämää? Mistä tieto alkoholin käytöstä? Mistä nämä tiedot ovat peräisin?

Oletat, että tämä äiti on puhunut asiat lapselle, vaikkei sinulla ole edes tietoa asiasta? Miksi tämä äiti olisi soitellut sinun sukulaisillesi? Joku tässä kuviossa nyt mättää ja luulenpa, ettei se ole tämä äiti vaan pikemminkin sinä ja sinun itsesi rakentama harhakuva siitä millainen tämä äiti on.

Oliko ero jotenkin erityisen traumaattinen myös äidille - olivatko siis jo eronneet, kun sinä ja miehesi aloititte seurustelun? Joskus asiat jäävät käsittelemättä, vaikuttaisi, että äiti on jotenkin edelleen katkera. Siinä tapauksessa tietenkin lapsi on aina aistinut tämän, varsinkin, jos äiti-lapsi -suhde on ollut läheinen. Siihenhän ei pitäisikään mennä väliin. Ap:n on aikeaa jättäytyä ulkopuolelle tietysti, onhan perhekuvio muodostunut jo silloin, kun aiempi perhe oli yhdessä. Otan tämän vain esiin, kun koko aihe ylipäätään on nostettu esiin. Periaate mollaamattomuudesta, niin, vähintäänkin sitä tulisi kunnioittaa. Kun perhe on ollut olemassa jo ennen uuden ihmisen tulemista siihen. Katkeruudesta toki pitää päästä, se vahingoittaa aina eniten itseä ja toivonkin lapsen äidille parasta.

Ja lapsi ei ollut vielä edes syntynyt, kun vanhempansa erosivat, joten ei sitä "perhettä" ole koskaan ollut siinä perinteisessä muodossa. Ero ei ollut helppo, joten en osaa sanoa, onko tosiaan traumatisoinut äidin jotenkin. Ihan mahdollista. Minäkin toivon lapsen äidille parasta, koska se olisi myös lapsen parhaaksi, jos äiti olisi järjissään. Erityisemmin en pidä hänestä ihmisenä, mikä varmaan on jossain mielessä ymmärrettävääkin..

ap

lapsi varmasti kokee vihamielisyytenne äitiään kohtaan teillä ollessanne, vaikka ette mollaisikaan tätä äitiä tarkoituksella. Mistä ovat peräisin väitteet, ettei äidillä ole ystäviä? Ei muuta elämää? Mistä tieto alkoholin käytöstä? Mistä nämä tiedot ovat peräisin? Oletat, että tämä äiti on puhunut asiat lapselle, vaikkei sinulla ole edes tietoa asiasta? Miksi tämä äiti olisi soitellut sinun sukulaisillesi? Joku tässä kuviossa nyt mättää ja luulenpa, ettei se ole tämä äiti vaan pikemminkin sinä ja sinun itsesi rakentama harhakuva siitä millainen tämä äiti on.

Tarkoitatteko sitä, kun en tee ls-ilmoitusta? Vai mistä nyt on kyse? Nimenomaan haluaisin, että asiat olisivat siten, että voisimme molemmat taloudet elää tahoillamme rauhaisasti ja lapsikin voisi joskus nähdä isäänsä ja sisaruksiaan. Kuten sanoin, niin meidän perheessämme ei käytetä alkoholia. Myös riitelyt hoidetaan aikuisten tapaan. Hyvin tavallista (tylsähköäkin varmasti) arkea elämme.

En mitenkään jaksa uskoa, että lapsi kokisi meidän olevan vihamielisiä äitiään kohtaan.. Säälin on voinut aistiakin. Lapset eivät kylläkään ole tyhmiä, että onhan se mahdollista, että tietää tunteemme. Vaikea sanoa. Mutta sama juttuhan se on äitinsä luona, joten miksi tämä nyt pätisi vain meihin?

Voit olla sitä mieltä, että meillä ei ole tietoa asiasta, mutta aika absurdia väittää moista. Väitteet eivät ole "väitteitä", vaan faktoja. Vuosikaudet olemme eläneet tässä showssa. Nainen soittelee meille kännissä, pari rattijuopumustuomiotakin on. Miksi soittelee sukulaisilleni, no sitä en tiedä, tuskin siihen mitään järkisyytä on.

ap

Olis tärkeää että isä pitäis yhteyttä lapseen, selittäis sanoin tai teoin että välittää hänestä jne. Sä voit äitipuolena pitää hieman matalempaa profiilia, eli osoitat että hän kuuluu perheeseen, mutta annat miehen hoitaa puhumiset tärkeistä asioista. Äitiä ei tosiaan kannata haukkua, koska se ei ole lapselle hyväksi, mutta voi sanoa, että isä rakastaa lasta, vaikka "joku" olis muuta väittänyt, ja hänellä on aina paika teidän perheessä.



Tavallaan ymmärrän myös yksinäisen äidin tuskaa, olisin itsekin helposti kateellinen tuossa tilanteessa exän tasapainoisesta perhe-elämästä, jos itsellä olis vielä alko-ongelmaa. Sitä pelkäis että menettäis sen ainoan lapsenkin....



Tätini kertoi yhdesti haukkuneensa poikansa exvaimoa suoraan 7- ja 5-vuotilaille lapsille tyyliin "äiti ei teitä rakasta kun lähti kotoa"... Mulla kuohahti ja oli pakko tokaista tädille että "tuo oli kyllä väärin tehty, ei lapsille saa noin sanoa äidistään!" Suorapuheinen tätikin meni hämilleen kommentistani, ehkä viimein tajus että oli tehnyt väärin.

Puheluin ja tekstarein on oltukin tekemisissä, joskus ihan menestykselläkin ja joskus taas ei. Se tässä juuri rassaa, kun ei osaa sanoa, mikä pahentaa tilannetta ja mikä parantaa.

Murrosikäisillä mielialat vaihtelevat, joten silloin on ihan tavallista, että lapsi on joskus juttutuulella ja joskus ei. Tuollaisista heilahteluista ei pidä ottaa itseensä, sillä varmasti lapsi yrittää parhaansa. Jos lapsi ei ole juttutuulella, niin kyllä hän silti kykenee jotain kuuntelemaan. Eikä jokaisen puhelun tarvi edes olla mitenkään merkittävä ja menestys.

Voitte jutella siitä mitä lapsi mahdollisesti on kuullut teistä, puhumalla ihan yleisesti: " Olet ehkä kuullut sellaisia juttuja, että...." Ei siis todella ole mitään tarvetta mainitä äidin osuutta noissa jutuissa. Mutta siitä huolimatta niistä voidaan puhua ihan suoraan.

Minäkin uskon, että kärsivällisyys palkitaan. Älkää hermostuko. Älkääkä loukkaantuko, kun kaikki ei koko ajan menekään ihan teidän toiveidenne mukaan.

Kaikki näkökulmanne auttavat, kun välillä tuntuu, että menen ihan solmuun ajatuksieni kanssa. Oli myös mukavaa, kun kirjoititte omia kokemuksianne lapsen näkökulmasta. Biologiset lapseni ovat vasta alakouluikäisiä, joten tässä on nyt ensimmäinen murkkukokemus kasvattajana. Itse olin kylläkin aivan hirvittävä murkku, joten josko niistä ajoista nyt olisi jotain hyötyä.. :)



En mitenkään koeta talloa KUMMANKAAN vanhemman varpaille tässä tai muussakaan asiassa. Enkä minä tätä asiaa perheessämme mitenkään itsenäisesti tai yksin hoida, kyllä se on pääasiassa mieheni. Mieheni ei kuitenkaan ole tyyppiä, joka lähtisi kyselemään neuvoa miltään vauvapalstoilta, joten tältä osin toimija olen minä.



Tuo on hyvä vinkki, että puhuisi lapsen kanssa asioista yleistäen, ilman että mainitsee äidin osuutta jutuissa. Nimenomaan en haluaisi sellaista tilannetta, että lapsi joutuisi aiheetta häpeään äitinsä tekosien vuoksi.. Siis pelkään, että lapsi joutuu puolustuskannalle, jos suoraan sanoisimme äitinsä valehdelleen.



ap

niin on hyvät mahdollisuudet, että hän alkaa taas käydä teillä, kun tilanne on rauhoittunut. Sillä aikaa olisi tosiaan tärkeää, etä miehesi pitäisi yhteyttä lapseen, vaikka se ei olisikaan kovin palkitsevaa.

Jos/kun lapsi tulee taas, niin hän voi olla hankala (on varmaan jo ollutkin), koska äiti on voinut puhua teistä pahaa ja lapsi varmaan häpeää tilannetta ja omaa kiukutteluaan. Teidän kannattaa varmaan silloin pysyä mahdollisimman turvallisina aikuisina. Itse yrittäisin varmaan sulkea silmäni äksyilyiltä ja antaa lapselle mahdollisimman paljon myönteistä huomiota, jota hän ei varmaan äidiltään ainakaan normaalilla tavalla saa.

Kaikki näkökulmanne auttavat, kun välillä tuntuu, että menen ihan solmuun ajatuksieni kanssa. Oli myös mukavaa, kun kirjoititte omia kokemuksianne lapsen näkökulmasta. Biologiset lapseni ovat vasta alakouluikäisiä, joten tässä on nyt ensimmäinen murkkukokemus kasvattajana. Itse olin kylläkin aivan hirvittävä murkku, joten josko niistä ajoista nyt olisi jotain hyötyä.. :)

En mitenkään koeta talloa KUMMANKAAN vanhemman varpaille tässä tai muussakaan asiassa. Enkä minä tätä asiaa perheessämme mitenkään itsenäisesti tai yksin hoida, kyllä se on pääasiassa mieheni. Mieheni ei kuitenkaan ole tyyppiä, joka lähtisi kyselemään neuvoa miltään vauvapalstoilta, joten tältä osin toimija olen minä.

Tuo on hyvä vinkki, että puhuisi lapsen kanssa asioista yleistäen, ilman että mainitsee äidin osuutta jutuissa. Nimenomaan en haluaisi sellaista tilannetta, että lapsi joutuisi aiheetta häpeään äitinsä tekosien vuoksi.. Siis pelkään, että lapsi joutuu puolustuskannalle, jos suoraan sanoisimme äitinsä valehdelleen.

ap

lapsi varmasti kokee vihamielisyytenne äitiään kohtaan teillä ollessanne, vaikka ette mollaisikaan tätä äitiä tarkoituksella. Mistä ovat peräisin väitteet, ettei äidillä ole ystäviä? Ei muuta elämää? Mistä tieto alkoholin käytöstä? Mistä nämä tiedot ovat peräisin? Oletat, että tämä äiti on puhunut asiat lapselle, vaikkei sinulla ole edes tietoa asiasta? Miksi tämä äiti olisi soitellut sinun sukulaisillesi? Joku tässä kuviossa nyt mättää ja luulenpa, ettei se ole tämä äiti vaan pikemminkin sinä ja sinun itsesi rakentama harhakuva siitä millainen tämä äiti on.

Tarkoitatteko sitä, kun en tee ls-ilmoitusta? Vai mistä nyt on kyse? Nimenomaan haluaisin, että asiat olisivat siten, että voisimme molemmat taloudet elää tahoillamme rauhaisasti ja lapsikin voisi joskus nähdä isäänsä ja sisaruksiaan. Kuten sanoin, niin meidän perheessämme ei käytetä alkoholia. Myös riitelyt hoidetaan aikuisten tapaan. Hyvin tavallista (tylsähköäkin varmasti) arkea elämme. En mitenkään jaksa uskoa, että lapsi kokisi meidän olevan vihamielisiä äitiään kohtaan.. Säälin on voinut aistiakin. Lapset eivät kylläkään ole tyhmiä, että onhan se mahdollista, että tietää tunteemme. Vaikea sanoa. Mutta sama juttuhan se on äitinsä luona, joten miksi tämä nyt pätisi vain meihin? Voit olla sitä mieltä, että meillä ei ole tietoa asiasta, mutta aika absurdia väittää moista. Väitteet eivät ole "väitteitä", vaan faktoja. Vuosikaudet olemme eläneet tässä showssa. Nainen soittelee meille kännissä, pari rattijuopumustuomiotakin on. Miksi soittelee sukulaisilleni, no sitä en tiedä, tuskin siihen mitään järkisyytä on. ap

kysymyksiini ollenkaan, sanoit vain että ovat faktoja. Miten ne ovat faktoja? Voitko sinä käsi sydämelläsi sanoa ja tietää ettei tällä äidillä ole yhtään ystävää ja hällä ei ole omaa elämää? Nimittäin juurikin tuohon kohtaan tarinasi kantavuus loppui. Provo.

Ei sillä sulle ole mitään merkitystä, sanonko minä jotakin käsi sydämelläni vai en. En tiedä, mikä ongelmasi on, mutta enpä jaksa uskoa, että minä olen niitä aiheuttanut. Ettet vain itse olisi vastaavassa tilanteessa siellä äidin roolissa..?



Jos ongelmani olisi se, että meillä mieheni kanssa ovat asiat huonosti, olisin kirjoittanut otsikolla "Auttakaa, mieheni lapsi ei halua käydä meillä, koska meillä on ongelmia". En tarvitse neuvoja kuviteltuihin ongelmiin tai tilanteisiin, koska ihan näissä oikeissakin on tarpeeksi. Eikä minulla ole mitään tarvetta liioitella, koska nimenomaan haluan _tähän_ tilanteeseen auttavia neuvoja.



ap

Ei sillä sulle ole mitään merkitystä, sanonko minä jotakin käsi sydämelläni vai en. En tiedä, mikä ongelmasi on, mutta enpä jaksa uskoa, että minä olen niitä aiheuttanut. Ettet vain itse olisi vastaavassa tilanteessa siellä äidin roolissa..? Jos ongelmani olisi se, että meillä mieheni kanssa ovat asiat huonosti, olisin kirjoittanut otsikolla "Auttakaa, mieheni lapsi ei halua käydä meillä, koska meillä on ongelmia". En tarvitse neuvoja kuviteltuihin ongelmiin tai tilanteisiin, koska ihan näissä oikeissakin on tarpeeksi. Eikä minulla ole mitään tarvetta liioitella, koska nimenomaan haluan _tähän_ tilanteeseen auttavia neuvoja. ap

Yhtään epäilekään ettetkö haluaisi apua ongelmaan. Minulla on kyllä mies ja lapset omasta takaa. Mikä silmääni pisti, on kuitenkin tuo tietämyksesi tämän kuvitteellisen äidin ongelmista. "Hänellä ei ole ystäviä, eikä omaa elämää". Ymmärtäisin, jos olisit vaikka tämän äidin sisko tai muu läheinen, mutta sitä et ilmeisesti ole? Mistä siis otat ja perustat nämä olettamasi faktat?

tietämyksesi tämän kuvitteellisen äidin ongelmista. "Hänellä ei ole ystäviä, eikä omaa elämää". Ymmärtäisin, jos olisit vaikka tämän äidin sisko tai muu läheinen, mutta sitä et ilmeisesti ole? Mistä siis otat ja perustat nämä olettamasi faktat?

En ole ap, mutta kyllähän mäkin tiedän esim. ex-miehestäni että sillä on vaan yks kunnon kaveri. Ja mistä? No kun se on itse kännissä mulle siitä tilittänyt. Mitä väliä on sillä mistä ap sen tietää, joskus täälläkin voitais vaan keskittyä itse ongelmaan eikä asiattomiin spekulointeihin.

Ap:lle toivotan jaksuja tilanteeseen. Lastenvalvojalla voi käydä vaatimassa tapaamisien toteutusta. Veikkaan että se 12-v. lähtee kyllä isän mukaan kun poliisien kanssa menee hakemaan.

Yhtään epäilekään ettetkö haluaisi apua ongelmaan. Minulla on kyllä mies ja lapset omasta takaa. Mikä silmääni pisti, on kuitenkin tuo tietämyksesi tämän kuvitteellisen äidin ongelmista. "Hänellä ei ole ystäviä, eikä omaa elämää". Ymmärtäisin, jos olisit vaikka tämän äidin sisko tai muu läheinen, mutta sitä et ilmeisesti ole? Mistä siis otat ja perustat nämä olettamasi faktat?

Miten kummassa en voisi tietää hänen ongelmistaan? Tämä on pieni paikkakunta, sukulaiseni asuvat heidän naapurissaan, jne. Muitakin lähteitä on, mutta en nyt haluaisi koko tilannetta täällä avata, osin tunnistamisen pelossa. En oikeasti ihan ymmärrä, miksi minun täytyy tällaisia asioita perustella. AV on ihan kiva palsta, mutta monesti täällä joutuu selittelemään tilanteen aitoutta ihan turhaan.. Vähän turhauttaa, kun on ns. tilanne päällä.

Olen edelleen todella kiitollinen kaikille, jotka jaksoivat paneutua ongelmaan ja antoivat vinkkejä. Mielestäni en ole tehnyt mitään väärää, jos haluan vain parasta myös tälle lapselle, vaikka häntä en itse olekaan maailmaan saattanut. Jos itselleni joskus sattuisi jotain, toivon, että joku siinä tilanteessa välittäisi myös minun pikkuisistani.

ap