Huomenna käynnistyskontrolli ja jännittää :/

Vertaistukea kaivataan :D

Eka käynnistyi itsekseen ja kyllä mä tykkäsin enemmän tästä toisesta synnytyksestä. Eka oli spontaanisti nopea, yhteensä 3h20 minuuttia ekasta supparista vauvan syntymään. Arvaa vaan, ehdinkö saada mitään kipuun... Kun osa ajasta oltiin toki kotona!



Toisen synnytyksen kesto oli ih40min, mutta koska olin jo salissa synnytyksen alettua, sain melkein heti puudutuksen ja sen avulla meni tosi kivasti ponnistusvaiheen alkamiseen saakka. Toki ennen puudutusta ehti olla noin vartin kipeää ja sitten noin vartti ennen ponnistusta.



Mulla käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, kun tilanne oli niin kypsä.

Kesto oli siis 1h40min :) Ja juu, supparit tuli heti tosi kipeinä ja parin minuutin välein, mutta tosiaan salissa kun on valmiina, niin kyllä ne ehtii piikkejä laittamaan :)

Mulla oli juuri tuollainen "käynnistyskontrolli" 10 päivää yli lasketun perjantaina. Lääkäri ronkki kalvoja aika kovaa ja sovittiin sitten virallinen käynnistys seuraavalle tiistaille. Tosin hymyili mulle hoitajan kanssa, että "eiköhän tuo viikonlopun aikana ala syntyä, kun sen verran noita kalvoja irrottelin". Illalla tuli harjoitussupistuksia tiheämpään kuin ennen ja lauantaina tasan kymmeneltä meni lapsivedet. Vauva syntyi reilu kolme tuntia myöhemmin. Eli ei tarvinnut käynnistää.



Mitä olen täältäkin lukenut, niin aika monella käynnistyy spontaanisti sen jälkeen, kun tehdään sisätutkimus vähän kovakouraisemmin ja sen ne tulee sulle siellä tekemään.

Joka yö odotin, että kyllä se synnytys nyt alkaa, ettei tarvii käynnistää. Neuvolan kontrollista minut lähetettiin naistenklinikalle ja sitten varattiin aika käynnistykseen. En enää muista tarkkoja päiviä, koska tapahtui mitäkin, mutta aika myöhään tuo aika osastolle annettiin.

Menin osastolle perjantaina aamulla klo 8. Muistaakseni joskus yhdeksän aikoihin laitettiin eka "käynnistyspilleri" ja niitä ehdittiin laittaa muistaakseni 3. Supistukset alkoivat illalla viiden aikaan. Ekaksi aika iiseinä, kätilökin ihmetteli etten halunnut kivunlievitystä:-).

Tämä ei kauan kestänyt, varmaan parin tunnin päästä tuskat oli semmoiset, että halusin jotain ja mulle annettiin petadiinia (muistanko nimen oikein). Ei auttanut paljoa.

Yhdeksän aikaan illalla siirryttiin synnytyssaliin ja sain ilokaasua, josta tuli vain paha olo. Ilokaasu ei auttanut ollenkaan kipuihin.



En halua peloitella, mutta supistukset olivat aivan hirveitä. Sain jossain vaiheessa epiduraalin, mutta se ei jostain syystä tehonnut. Se oli elämäni pisin ja tuskaisin yö (supistukset olivat erittäin voimakkaita ja kestivat pitkään, tuntui siltä, ettei yksi supistus lopu ikinä), aamulla kuuden aikaan aloin vaatia jotain tehtäväksi. Lääkäri sitten päättikin, että leikataan, koska vauva ei ollut yhtään laskeutunut ja kohdunsuu alkoi mennä takaisin kiinni.



Sitten syntyi sektiolla ihana pikkumies!

Mutta siis; kokemukseni käynnistyksestä ei ole mitenkään kiva:-)

Tsemppiä ja voimia sulle!

niin synnytys sattuu ihan helvetisti, kokemuksia molemmista "tavoista". Harvoin ensisynnyttäjällä käynnistys käynnistyy vauhdilla jos paikat on kypsymätömiä ja käynnistys aloitetaan cytotec-pillerillä eikä suinkaan kalvojen puhkaisulla.

Mulla supistukset alkoi vasta 2h:n päästä kalvojen puhkaisusta ja nekin oksitosiinitipalla avitettuna.

Älä vielä menetä toivoasi; itse ehdin käydä jo kontrollissakin (pe) ja seuraavaksi maanantaiksi oli varattu synnytyksen käynnistys -sinne en koskaan ehtinyt, vaan lapsi päätti syntyä su-ma välisenä yönä. Ja yhtään supistuksia tai muita tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä ei ollut ennen sunnuntaiaamua, jolloin olikin sitten heti oikeat supistukset kyseessä.

Nostoa!



Muita kokemuksia`?



Ap

Mulla oli juuri tuollainen "käynnistyskontrolli" 10 päivää yli lasketun perjantaina. Lääkäri ronkki kalvoja aika kovaa ja sovittiin sitten virallinen käynnistys seuraavalle tiistaille. Tosin hymyili mulle hoitajan kanssa, että "eiköhän tuo viikonlopun aikana ala syntyä, kun sen verran noita kalvoja irrottelin". Illalla tuli harjoitussupistuksia tiheämpään kuin ennen ja lauantaina tasan kymmeneltä meni lapsivedet. Vauva syntyi reilu kolme tuntia myöhemmin. Eli ei tarvinnut käynnistää.

Mitä olen täältäkin lukenut, niin aika monella käynnistyy spontaanisti sen jälkeen, kun tehdään sisätutkimus vähän kovakouraisemmin ja sen ne tulee sulle siellä tekemään.

Jotenkin vaan kuulostaa kovin kivuliaalta :D

Noh, eipä tuo ainakaan varmaan kivuliaampaa ole kuin itse synnytys :D

Ap

mut sen vuoksi että vauva teki tuloaan jo rv35+4. Aamulla vedet meni ja limatulppakin irtosi. Eikun heti sairaalaan, lääkäri tutki ja laittoi osastolle. Ensin seurattiin et käynnistyykö itsestään ja supistelihan se mut kun ei paikat oikein auennut. Sitten sain sen käynnistystabletin ja supisteli taas kunnes supistukset vaan loppuivat, edelleenkään kohdunsuu ei lähtenyt avautumaan. Sitten mut laitettiin synnytyssaliin ja sain Oksitosiinitipan käteeni ja siitä se helvetti alkoi. Perkele ne kivut suisti mut kiikkutuolista lattialle. Kätilö ei edes ehdotellut mitään ilokaasuja vaan tilasi suoraan lääkärin laittamaan mulle epiduraalin.



Se auttoi tosi hyvin, pystyin rentoutumaan ja supistukset sai tehdä tehtävänsä ja yhtäkkiä kohdunsuu avautui aika nopeasti. 38min ponnistusta ja tyttö tuli!



Yli 60 tuntia ehti tyttö olla kohdussa ilman vesiä, mut onneks ei infektiot iskeneet. Käynnistäminen oli mun kohdalla aika perseestä, eniten mua risoi se osastolla kykkiminen ja odottelu. Ja sen tipan kanssa käynnistäminen oli kammottavaa, eli pitää pyytää hyvissä ajoin epiduraali.

Ensimmäinen käynnistettiin rv 41+6 ja vaikka synnytys meni lopulta hyvin kaikin puolin, oli se oksitosiinilla aikaansaatu jatkuva kipu ja tuska niin kaameaa, että päätin etten moiseen enää suostu kuin pakon edessä. Vasta kun sain epiduraalin, aukeni taivas ja lapsikin syntyi hetkessä. Siihen asti olin kärvistellyt 6h ilman että kohdunsuu oli auennut kuin 1,5cm...



Eli EI KIITOS. Sanoin sen myös tokaa odottaessani, että en todellakaan käynnistystä halua. No, tyttö syntyi luonnollisesti käynnistyneen taivaallisen, rauhallisen ja muutenkin ihanan lyhyen synnytyksen jälkeen rv 41+6.



Kolmas syntyi niinikään luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen seurauksena rv 42+1. Tämäkin oli aivan toiselta planeetalta kuin tuo eka käynnistetty synnytys.



Nyt odotan neljättä enkä edelleenkään aio käynnistykseen suostua elleí lapsen terveydentila sitä ehdottomasti vaadi.



Suosittelen siis odottamaan rauhassa...

joista toinen käynnistettiin 40+1 alkavan raskausmyrkytyksen takia. Vauva syntyi rv 40+5. Oli lääkkeellinen käynnis (tabletti nautittiin suun kautta).



Kieltämättä se oli kyllä kivuliain synnytys kaikista kolmesta. Supistukset alkoivat yhtäkkiä ja todella rajuina enkä ehtinyt saada minkäänlaista kivunlievitystä (joskin kaksi muutakin synnytystä ovat olleet luomuja, ei tosin omasta tahdosta). Synnytyksen kestoksi tuli likimain puolitoista tuntia. Eli avautuminen kävi nopeasti.



Ei silti jäänyt mitään traumoja vaan mieluummin otin tuon nopean vaikkakin rajun synnytyksen enkä kahden päivän "kitumista". Haittapuolena voisin sanoa sen, että käynnistys vaikutti myös vauvaan, siis nopeuden takia. Poika veti heti alkujaan siniseksi kasvoiltaan ja joutui sen takia yöksi hoitajien tarkkailuun, josta hänet loppujen lopuksi vietiin vauvojen teholle. Hän veti siniseksi uudestaan kasvoiltaan ja alkoi kouristella/täristä.

Mitään syytä sille ei löydetty, joten lääkri totesi, että vauva vain järkyttyi ja stressaantui nopeasta synnytyksestä.



Olen tosin kuullut, että kalvojen puhkaisu olisi ystävällisempi tapa käynnistää synnytys (itselläni ne puhkaistiin vasta juuri ennen ponnistusvaihetta.

Heippa!

Mulla käynnistettiin ekan kanssa tableteilla, olin aamulla sairaalassa n. yheksältä mutta kaikkien tutkimuksien ym. jälkeen kello oli lähempänä yhtätoista kun sain ekan tabletin. Toinen, vain puolikas tabletti, koska olin jo jonkin verran auki, laitettiin kahden maissa iltapäivällä ja seuraava tarkastus olisi ollut viideltä. Puoli viideltä supistuksia tuli jo sen verran säännöllisesti, että pyysin päästä tarkastukseen, johon typerä kätilö meinasi, että enkö muka jaksa odottaa sitä puolta tuntia vielä.. No en jaksanu, ja sit meinaski tädille tulla kiire, poika synty 17:38... En enää muista sainko mitään kipulääkettä, enkä siis osaa verrata ilman käynnistystä synnyttämiseen, mutta ei ollu kamalaa. Tottakai se sattuu, mutta kyllä siitä hengissä selvisi! Synnytys oli jopa ihanaa verrattuna ompelemiseen, jota tarvittiin välilihan leikkauksen jälkeen (käytän verenohennuslääkkeitä, ja verentulon tukahduttamiseen meni sen verran aikaa, että paikallispuudutus oli jo tullu ja menny kun lääkäri vielä viimeisteli ompelemista...)..

Eli tuossa ekassa kontrollissa vielä tarkkailevat vauvan (ja vähän äidinkin) tilannetta. Ihan heppoisesti ei käynnistetä. Minulla kaksi syntynyt 42 viikolla ja molemmille käynnistystä suunniteltiin vasta 42+1-3. Tämä linja oli ainakin Kätilöopistolla vielä vuosi sitten.

Jos tulisi vielä kolmonen, niin sitä en antaisi käynnistää ihan heppoisesti kun minulla tuo luonnollinen kierto näyttää vievän tuonne.

Yliaikakontrolli 41+3. Siellä tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Ja sovittiin käynnistys 41+6.

Minuakin pelotti ja jännitti kovasti, oli myös kuullut pelkkää negatiivista käynnistyksistä.



Tein vaikka mitä, että vauva olisi itsekseen syntynyt, mutta ei auttanut pururatlenkit, siivoukset, saunat yms.



Minulle käynnistys oli helppo. Lähtötilanne oli kypsä, pari senttiä auki. Ensimmäiset tipat sain klo 9 ja vauva syntyi klo 13. Kivut yltyivät ihan vähän ennen vauvan syntymää koviksi. Siis ajattelin, että nyt en kestä enää, mutta olinkin jo auki. Loppusentit menivät ihan hujauksessa. En sitten tarvinutkaan mitään kivunlievitystä.



Ei ollut kauhea kokemus. Vaikka edellinen synnytykseni oli ollut tosi mukava ja ajattelin, että haluaisin niin olla kotona ekat supistukset niin pitkään kun kestäisin, enkä sairaalassa.



Lähtötilanteella on paljon merkitystä. Jos on ihan epäkypsätilanne ja ei yhtään auki, niin kestää kauemmin. Sinullahan on ollut jo supistuksia, jotem varmaan kohdunsuulla on jotain tapahtunut. Tsemppiä! Kyllä sä selviät siitä

Ja monta tarinaa olen kuullut, että kunhan käynnistysaika on sovittu, niin vauva tajuaa syntyä.

Yliaikakontrolli 41+3. Siellä tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Ja sovittiin käynnistys 41+6.

Minuakin pelotti ja jännitti kovasti, oli myös kuullut pelkkää negatiivista käynnistyksistä.

Tein vaikka mitä, että vauva olisi itsekseen syntynyt, mutta ei auttanut pururatlenkit, siivoukset, saunat yms.

Minulle käynnistys oli helppo. Lähtötilanne oli kypsä, pari senttiä auki. Ensimmäiset tipat sain klo 9 ja vauva syntyi klo 13. Kivut yltyivät ihan vähän ennen vauvan syntymää koviksi. Siis ajattelin, että nyt en kestä enää, mutta olinkin jo auki. Loppusentit menivät ihan hujauksessa. En sitten tarvinutkaan mitään kivunlievitystä.

Ei ollut kauhea kokemus. Vaikka edellinen synnytykseni oli ollut tosi mukava ja ajattelin, että haluaisin niin olla kotona ekat supistukset niin pitkään kun kestäisin, enkä sairaalassa.

Lähtötilanteella on paljon merkitystä. Jos on ihan epäkypsätilanne ja ei yhtään auki, niin kestää kauemmin. Sinullahan on ollut jo supistuksia, jotem varmaan kohdunsuulla on jotain tapahtunut. Tsemppiä! Kyllä sä selviät siitä

Ja monta tarinaa olen kuullut, että kunhan käynnistysaika on sovittu, niin vauva tajuaa syntyä.

Kiitos kaikille kun olette jakaneet kokemuksenne kanssani :) En nyt sano, että olisi kovinkaan jännitystä helpottanut, muttamutta :D Osaanpa vähän varautua :D

Ap

ja tekevät kontrollissa todennäköisesti aika kovakouraisen sisätutkimuksen, niin saattaapi tuo lähteä käyntiin ihan ilman käynnistämistäkin. =) Toivoa siis on vielä. ;)

riippuu siitä, miten puudutuksia saa. Jos puudutuksen saa ajoissa, niin ei ap mitään hätää. :) Ja käynnistyksessä on se hyvä puoli, että silloin ollaan jo osastolla hyvissä käsissä.



Kyllä se sisätutkimus sattuu, mut se on nopeasti ohi. Koeta vaan rentouttaa itsesi, ja jos sulla on kello näköpiirissä, laske sekunteja ja mieti että kohta vauva alkaa syntyä - ja sitten ollaankin jo voiton puolella ja kohta oot niin onnellinen ettet ole sellaisesta onnesta ennen mitään tiennytkään.:)

Tsemppiä synnytykseen!

molemmat raskaudet 2 vko yli lasketun ajan.



Ensimmäinen käynnistyi rv 42+0, kun seuraavana aamuna olisi ollut käynnistysaika. Synnytys etenki todella hitaasti, keski 26 tuntia.



Toinen käynnistettiin rv 42+1. Odottelin käynnistymistä sairaalassa ehkä kuutisen tuntia. Sitten meni vedet ja supistukset alkoivat sukkelasti. Lapsi syntyi viidessä tunnissa. Oli selvästi kivuliaampi synnytys kuin eka, jossa ennätin saada kaksi kertaa epiduraaliakin. Nyt sain vain kohdunkaulanpuudutteen ja ilokaasua, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska homma eteni niin nopeasti. Toki näin toisella kertaa oli helpompaa kestää kovia kipuja, kun tiesi jo vähän, että kohta helpottaa.



Mutta mulle tuo käynnistykokemus oli kyllä todella myönteinen. Tsemppiä!

Niin onko mahdollista pyytää tuota epiduraalia jo etukäteen, niin olis sitten valmiiksi puudutettuna, ennenkun noi hirmuiset tuskat alkaisi?



jotenkin vaan pelottaa aika tavalla se, että jos se etenee tosi nopeasti ja tuskat on ihan kamalat, eikä saa mitään puudutuksia..



Noh, eipä synnytyksen kuulukkaan mitään kivutonta lastenleikkiä olla... Mutta silti, kukapa itseään haluaisi kiduttaakkaan..



Ap