Lue keskustelun säännöt.
Olen yrittänyt taipua kaikille mahdollisille mutkille miehen takia.
02.01.2011 |
Lihoin raskauden aikana, mies valitti, laihdutin... ei yhtään kehua. Ja annettiin ymmärtää, että olin edelleen liian iso. Kun lihoin toisesta raskaudesta, SILLOIN mies katseli niitä hoikempia kuviani ja haaveili, että olisi vielä niin kaunis vaimo.
Olen kuulemma karmean ärsyttävä, kun puhun koko ajan... olen yrittänyt pitää turpani kiinni. Olen ärsyttävä silti.
Kun siivoan kämpän lattiasta kattoon, niin sanaakaan ei sanota. Kun joskus en siivoa, niin alkaa kauhea valitus.
Pyykkään perheen kaikki vaatteet aina. Ei kommenttia. Kun sattuu niin, että en olekaan miehen sukkia tai kalsareita pessyt... hirveä valitus.
Teen kaikki ruoat perheelle joka ikinen päivä. Jos se on miehestä syötävää, ei kommenttia. Jos siinä sattuu olemaan jokin niistä lukuisista aineksista tai mausteista joista ei pidä: hirveä valtus.
Olen yrittänyt miettiä ja päätellä miehen mielialoja ja ajatuksia ja hän suuttuu, kun menee pieleen. Jos niitä kyselen hän suuttuu, koska "en osaa ajatella omilla aivoilla".
Mille mutkalle pitäisi taipua, että kelpaisi?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ruvennut antamaan takaisin kaikesta, mutta se on tosiaankin vienyt suhteemme pahaan tilaan. Riitelemme koko ajan.
Toivon vielä, että pystyisin taas olemaan entiselläni, ja olla sanomatta mitään. Ainakin 90% ajasta. Mieskin on sanonut, että jos käyttäydymme kummatkin kuten hän, niin hän ei sitä jaksa katsoa. Ymmärtää jollain tavalla käyttäytyvän idioottimaisesti. Toisaalta hän on aina oikeassa ja tietää ainoat oikeat tavat olla olemassa.
Vain ja ainoastaan rakkaudesta olen hänen kanssaan. Siitä mitä on vielä jäljellä. Onneksi sitä oli tosi paljon alussa;)