Annoin lapseni pois, kun tämä oli 3-vuotias. ov

kotonasi olevaan lapseen ja itsesi terveenä pitämiseen. Sisarusten treffaaminen varmaan ehtii sitten myöhemminkin. Kunhan voivat nyt kumpikin tahoillaan hyvää arkea viettää. Olisiko vähän outoakin lapsen lähteä tuntematonta lasta tapaamaan ja sitten toistella lausetta, että "tämä on sisareni" tms.



Jos mietin itseäni lapsena, niin tuollainen olisi ollut aika ihmeellinen juttu? En tiedä, maallikko kun olen.

Kiitän kannustuksesta.

Todellakin lapsi on nyt aikuinen ja vaikka oli sijoituksessa,näimme tosi usein=)

Ja nyt on siis kaikki hyvin:)

Ap selitti, että toinen lapsi pääsi isälleen, toisella ei tätä mahdollisuutta ollut, joten kun äiti joutui sairaalaan, lapsi sijoitettiin muualle.

Mihin se toinen lapsi olisi pitänyt laittaa, kun ap kertoo, että sukulaisia ei ole?

lapsen kokonaan poisantaminen ei ole ainoa vaihtoehto.

siinä sopan ainekset



ihmettelen sitä isääkin, kun otti vain sen oman lapsensa luokseen, mitään väliä että sisaruksilta äiti sekosi ja vielä menettivät toisensa



joo-o, enemmän pitäis kyllä miettiä siinä lapsentekovaiheessa että pystyykö oikeasti siihen vastuuseen

Tai ruveta ajattelemaan muutakin kuin sitä miten SÄ hajoat... Ensin itse hajotat oman lapsesi elämän ja sitten vielä suret OMAA kohtaloasi? Eikö sua aikuinen ihminen hävetä yhtään tuo itsekkyytesi?

Yhtä lailla se erotilanne hajottaisi lastani, enkä sitä enää tahdo. Ja toisaalta, mitenköhän pahasti lapseni elämä olisi hajonnut siinä tilanteessa, että en olis myöntänyt omaa jaksamattomuuttani ja olisin vain väkisin yrittänyt? Siitäkin huolimatta, että olin valmis tappamaan itseni? ap

lapsesi sijoitukseen. Iseasiassa toimit hyvin epäitsekkäästi ja tunnustit, että et voi antaa lapselle turvallista kotia kasvaa. Monet tässä tilanteessa haluavat pitää lapsen vaikka tietävät, että lapsen persoonan kasvun kannalta se ei ole oikea ratkaisu.

Ihmetteln kyllä tuota yllä olevaa jonkun kommenttia siitä, että olet itsekäs minusta juuri päinvastoin.

On aivan oikein miettiä sitä, onko lapselle hyvä kohdata sinua jos vaarana on hajoaminen..se ei todellakaan olisi lapsen edun mukaista vaikka biologinen äiti oletkin. Uskon, että sisarusten tapaaminen voidaan tehdä ilman sinuakin..juttele asiantuntijoiden kanssa miten toimia niin että hallaa tehtäisiin vähiten.

Liian usein lapsia pidetään väkipakolla perheissä aikuisten *terapialeluina* vaikka lapsen psyyken ja koko tulevaisuuden kannalta olisi parempi sijoittaa jo pienenä tasapainoisempaan kotiin. SE JOS JOKIN ON ITSEKÄSTÄ ETTÄ EI MYÖNNETÄ ETTÄ EI JAKSA JA LAPSI SAA KITUA BIOLOGISTEN VANHEMPIEN KANSSA. Senhän kaikki tietää mitä siitä seuraa..kerheessä kasvaa ihmisalku joka hyvin todennäköisesti tulee aikuisena sairastumaan masennukseen ja muihin lieveilmiöihin. Sitten hän tämä vuorostaan istuu terapeuttien ja viranomaisten kanssa ihmettelmässä, että miksi ahdistaa ja on surullinen olo ja miksi minun itsetunto on nolla. Näin sitten ketju jatkuu jo seuraavaan sukupolveen.

Mitä mieltä olet kummasta vaihtoehdostaa lapsella on mahdollisuus kasvaa tasapainoiseksi ja terveen itsetunnon omaavaksi persoonaksi

1. Kasvaa omien biovanhempien kanssa ympäristössä, jossa vanhempien voimavarat ei jostain syystä riitä tyydytyytämään pienen kasvavan lapsen tarpeita. Lapsen kasvatus on rankka urakka sen jokainen äiti tietää ja perustyö on tehtävä ensimmäisinä elinvuosina. Jos vanhempien voimat menevät itsensä pystyssä pysymiseen niin mitä jää lapselle enää. Tämä näkyy västämättä lapsen persoonan kehityksessä.

Ympäristössä, jossa lasta kasvattaa etävanhemmat, joilla on oma psyyke kunnossa ja voimavaroja vastata pienen lapsen kyltymättömiin tarpeisiin. Antaa hänelle tasapainosen ja turvallisen vanhemman mallia..ERITOTEN LUOTTAMUS SIITÄ, ETTÄ VANHEMPAAN VOI AINA LUOTTAA JA SE LÄSNÄ KUN LAPSI KYSYY TAI TEKEE JOTAIN on hirveän tärkeää perusturvan kannalta.

Ei ainakaan minun tarvotse paljon miettiä, kummasta vaihtoehdosta kasvaa *onnellinen* aikuinen.

saavatpa lapset luoda oikenlaisen sisarusuhteen.

voin kertoa että syy oli se että lapsillani on eri isät.

miten tämä ei yllätä pätkääkään...

jollain lailla räätälöidyt tuetut tapaamiset, joku harrastus, jossa voisivat tavata tai tarvittaessa vaikka lastensuojelun tiloissa järjestetyt tapaamiset. Ole yhteydessä lastensuojeluun tai sijoutuksen sosiaalityöhön, missä lastesi asioita nyt hoidetaankin. Kyllä asiat varmasti jollain lailla järjestyvät. Sisarusten tapaaminen on varmasti tärkeää. Kerro vain rehellisesti tilanteestasi niin parhaiten saatte apua.



Olet toiminut parhaasi mukaan lastesi etua ajatellen ja mietit ihan järkevästi tätä tapaamisasiaa. Surullista, että niin moni on vastannut ilkeillen tähän ketjuun.



Mukavaa viikonloppua!

Vanhemman ja lapsen välinen suhde on merkittävämpi lapsen kehityksen kannalta kuin sisarussuhteet, toki väheksymättä niitäkään.

LAINAUS""""itse asiassa ei hävetä.jos hajotan viellä lapseni nähden itseni,mitä se tekee tälle""""""

-------------------------------------------------

joo ymmärän et ens pitää olla oma pää kunnossa...

mutta sitten kuitenkiin se pää puoli pitää tyttö rukka hoitaa silloin kun ne peti leikit aloittaa tai sit käyttää niin pommiin varmaa ehkäisyä ettei pääse niitä pienokaisia syntymään niille ketkä ei niitä jaksa...

pyydän anteeksi karun kielen käyttöni mutta tuo on totuus sulle.

herää jo unestas..

mikäköhän pommi se on niille kahdelle pienelle ihmeelle kun ne ei oo oppinnu tuntemaan toisiaan lapsuudessaan kun äidin pää ei kestänyt tutusttuttaa sisaruksia..

ajatteleekohan se poiskiin annettu lapsi ihan noin kylmän viileesti kun sinäkiin että äidin pää ei vaan kestänyt...hävettäis ees käydän kirjoittamaan tuollaista..itse olen mies henkilö ja

minulla on veli joka kasvattaa yksin neljää lasta ja nuorin on alle 2v ja eikä pää pauku yhtään koska rakkaus on ylitse kaiken muun omiin lapsiin.kävi sitten miten kävi mutta yhessä käy ja eikä varmaan kovin huonosti käy jos rakastava perhe on ympärillä ja jos välillä käy hassustikkiin niin lapsille taikka vanhemmille niin kumminkiin päin se lohdutus kulkee,vanhemmalta lapselle sekä jos lapsi näkee että vanhemmalla ei oo just silloin hyvä hetki niin kyllä nekiin osaa lohduttaa,näin minä olen kokenut oman 3v tyttäreni kohdalla.LAPSET NE ETEEN PÄIN VIE...

KEN TIES SITÄ TOISTAKIIN PIENTÄ ENKELIÄ VOISI KIINNOSTAA NÄHDÄ OMA ÄITINSÄ TAI ISÄNSÄ JA SISARENSA..VOIS KENTIES SINULLEKKIIN LOHDUN ANTAA JA MIELEN RAUHAN ETTÄ OISIT EDES TEKEMISISSÄ LAPSESI KANSSA EHKÄ KENTIES JONAIN PÄIVÄ MYÖS EHJÄ KOKONAINEN PERHE......

PYYDÄN VIELLÄ KERRAN ANTEEKSI OMAA KIELEN KÄYTTÖÄNI EI OLE TARKOITUS LOUKATA KETÄÄ MUTTA NÄIN NÄMÄ ASIAT KUMMINKIIN KULKEE TOISI ELÄMÄSSÄ.JOKAINEN VOI VÄITTÄÄ MUUTA MUTTA TÄMÄ TOTUUS LÖYTYY MEISTÄ JOKAISESTA KUN VAIN VIITSITÄÄ PEILIIN KATTOA JOLLEI SE IHAN LUONNOSTAA LUONNISTU..

oikein kirjoitus. Pisteen jälkeen iso kirjain ja ei yhteen pötköön, pilkkujakin olisi hyvä käyttää:) Siis aivan hirveetä luettavaa tuollainen kirjoitus. Ja arvostele vasta sitten muita.

LAINAUS""""itse asiassa ei hävetä.jos hajotan viellä lapseni nähden itseni,mitä se tekee tälle""""""

-------------------------------------------------





joo ymmärän et ens pitää olla oma pää kunnossa...

mutta sitten kuitenkiin se pää puoli pitää tyttö rukka hoitaa silloin kun ne peti leikit aloittaa tai sit käyttää niin pommiin varmaa ehkäisyä ettei pääse niitä pienokaisia syntymään niille ketkä ei niitä jaksa...

pyydän anteeksi karun kielen käyttöni mutta tuo on totuus sulle.

herää jo unestas..

mikäköhän pommi se on niille kahdelle pienelle ihmeelle kun ne ei oo oppinnu tuntemaan toisiaan lapsuudessaan kun äidin pää ei kestänyt tutusttuttaa sisaruksia..

ajatteleekohan se poiskiin annettu lapsi ihan noin kylmän viileesti kun sinäkiin että äidin pää ei vaan kestänyt...hävettäis ees käydän kirjoittamaan tuollaista..itse olen mies henkilö ja

minulla on veli joka kasvattaa yksin neljää lasta ja nuorin on alle 2v ja eikä pää pauku yhtään koska rakkaus on ylitse kaiken muun omiin lapsiin.kävi sitten miten kävi mutta yhessä käy ja eikä varmaan kovin huonosti käy jos rakastava perhe on ympärillä ja jos välillä käy hassustikkiin niin lapsille taikka vanhemmille niin kumminkiin päin se lohdutus kulkee,vanhemmalta lapselle sekä jos lapsi näkee että vanhemmalla ei oo just silloin hyvä hetki niin kyllä nekiin osaa lohduttaa,näin minä olen kokenut oman 3v tyttäreni kohdalla.LAPSET NE ETEEN PÄIN VIE...



KEN TIES SITÄ TOISTAKIIN PIENTÄ ENKELIÄ VOISI KIINNOSTAA NÄHDÄ OMA ÄITINSÄ TAI ISÄNSÄ JA SISARENSA..VOIS KENTIES SINULLEKKIIN LOHDUN ANTAA JA MIELEN RAUHAN ETTÄ OISIT EDES TEKEMISISSÄ LAPSESI KANSSA EHKÄ KENTIES JONAIN PÄIVÄ MYÖS EHJÄ KOKONAINEN PERHE......



PYYDÄN VIELLÄ KERRAN ANTEEKSI OMAA KIELEN KÄYTTÖÄNI EI OLE TARKOITUS LOUKATA KETÄÄ MUTTA NÄIN NÄMÄ ASIAT KUMMINKIIN KULKEE TOISI ELÄMÄSSÄ.JOKAINEN VOI VÄITTÄÄ MUUTA MUTTA TÄMÄ TOTUUS LÖYTYY MEISTÄ JOKAISESTA KUN VAIN VIITSITÄÄ PEILIIN KATTOA JOLLEI SE IHAN LUONNOSTAA LUONNISTU..

jos ette itse ole olleet siinä tilanteessa että olette ihan yksin lasten kanssa ja sairastutte niin vakavasti ettei vaan yksinkertaisesti voi huolehtia lapsista niin mitä teette silloin????? Ihan oikeasti ette osaa ymmärtää. Vai onko sairaudet muka kaikki keksittyjä juttuja ja jos vaan uskoo itseensä tarpeeksi ja psyykkaa jaksamaan niin, huhpsista, sitä ollaankin taas terveitä. Hah!



Ihan asiallisia neuvojakin voisi AP:lle antaa, ja jos ei voi niin sitten on parempi pysyähiljaa te kaikki tekopyhät supernaiset ja -miehet.

velvollisuus ottaa selvaa mika lapsen tilanne on sijoituksessa, onko hanella kaikki hyvin?

se on huolista pienin.Teit viisaan teon kun annoit lapsesi pois (jos isä ei pystynyt huolehtimaan hänestä) jos itse olit huonossa kunnossa.Jos lapsi on perheessä onnellinen ja siellä on kaikki hyvin, anna mennä näin vielä sinne 12-v asti.

Elämä kun aina mene täydellisesti ja parhaansa on yritettävä niillä panoksilla mitä kulloinkin on.Tsemppiä kevääseen!

Naiset!! Koittakaahan käyttäytyä ja rauhoittua.



AP on tehnyt todella kipeän ratkaisun ja se on varmasti silloin aikoinaan ollut hänen tilanteessaan oikea ratkaisu. Ainakin oikeampi kuin se että ap olisi romahtanut niin että lapsille olisi jotain tapahtunut tai ettei hän enää olisi kyennyt hoitamaan toistakaan lastaan.



Elämässä joskus tapahtuu pahoja asioita hyvillekin ihmisille. Joskus hyvienkin ihmisten mieli järkkyy ja tuntuu että enää enempää ei siedä. Hyvä ihminen tekee tarvittaessa kipeitäkin ratkaisuja suojellakseen lapsiaan.



En ole antanut omaa lastani adoptioon, enkä sellaista harkinnut, mutta tunnen jokusen lapsiaan adoptioon/sijoitukseen/toiselle vanhemmalle antaneita vanhempia. Usein tilanteissa on taustalla vanhempien oma rankka lapsuus joka kostautuu sitten aikuisiällä esim sortumalla päihteisiin tai siten että vastoinkäymisen myötä lapsuuden traumat pakkaavat aktiivisiksi ja tulee se henkinen romahdus ihan ilman päihteitä.



Minusta AP:n syyllistäminen on naivia. Katsotte maailmaa liian ruusunpunaisten lasien läpi.



AP:lle neuvoisin, että hae ihmeessä apua ammattiauttajalta. Jos ei ole varaa maksaa psykiatrista/psykologista, niin soita ja kysy onko seurakunnalla mitään apukeinoja. Esim omassa kunnassani seurakunta järjestää mm parisuhdeterapiaa maksutta. (olen käynyt ja ei tuputettu uskon asioita lainkaan) Varmasti heillä oli muitakin terapia-palveluita mutta en niihin sen kummemmin perehtynyt.



Olisi kyllä hienoa jos sen verran saisit koottua itseäsi, että saisit tavattua lapsesi. Ota aluksi yhteyttä lapsesi sijoitusperheeseen ja kysele lapsesi kuulumisia. Kerro sijoitusvanhemmille että haluaisit tavata lapsen mutta pelkäät samalla repiväsi vanhat haavat auki kaikilta. Kuulostele mitä sijaisvanhemmat kertovat lapsestasi.



Nyt voimia ja jaksamista sinulle ja lapsillesi!!

LAINAUS""""itse asiassa ei hävetä.jos hajotan viellä lapseni nähden itseni,mitä se tekee tälle""""""

-------------------------------------------------

joo ymmärän et ens pitää olla oma pää kunnossa...

mutta sitten kuitenkiin se pää puoli pitää tyttö rukka hoitaa silloin kun ne peti leikit aloittaa tai sit käyttää niin pommiin varmaa ehkäisyä ettei pääse niitä pienokaisia syntymään niille ketkä ei niitä jaksa...

pyydän anteeksi karun kielen käyttöni mutta tuo on totuus sulle.

herää jo unestas..

mikäköhän pommi se on niille kahdelle pienelle ihmeelle kun ne ei oo oppinnu tuntemaan toisiaan lapsuudessaan kun äidin pää ei kestänyt tutusttuttaa sisaruksia..

ajatteleekohan se poiskiin annettu lapsi ihan noin kylmän viileesti kun sinäkiin että äidin pää ei vaan kestänyt...hävettäis ees käydän kirjoittamaan tuollaista..itse olen mies henkilö ja

minulla on veli joka kasvattaa yksin neljää lasta ja nuorin on alle 2v ja eikä pää pauku yhtään koska rakkaus on ylitse kaiken muun omiin lapsiin.kävi sitten miten kävi mutta yhessä käy ja eikä varmaan kovin huonosti käy jos rakastava perhe on ympärillä ja jos välillä käy hassustikkiin niin lapsille taikka vanhemmille niin kumminkiin päin se lohdutus kulkee,vanhemmalta lapselle sekä jos lapsi näkee että vanhemmalla ei oo just silloin hyvä hetki niin kyllä nekiin osaa lohduttaa,näin minä olen kokenut oman 3v tyttäreni kohdalla.LAPSET NE ETEEN PÄIN VIE...

KEN TIES SITÄ TOISTAKIIN PIENTÄ ENKELIÄ VOISI KIINNOSTAA NÄHDÄ OMA ÄITINSÄ TAI ISÄNSÄ JA SISARENSA..VOIS KENTIES SINULLEKKIIN LOHDUN ANTAA JA MIELEN RAUHAN ETTÄ OISIT EDES TEKEMISISSÄ LAPSESI KANSSA EHKÄ KENTIES JONAIN PÄIVÄ MYÖS EHJÄ KOKONAINEN PERHE......

PYYDÄN VIELLÄ KERRAN ANTEEKSI OMAA KIELEN KÄYTTÖÄNI EI OLE TARKOITUS LOUKATA KETÄÄ MUTTA NÄIN NÄMÄ ASIAT KUMMINKIIN KULKEE TOISI ELÄMÄSSÄ.JOKAINEN VOI VÄITTÄÄ MUUTA MUTTA TÄMÄ TOTUUS LÖYTYY MEISTÄ JOKAISESTA KUN VAIN VIITSITÄÄ PEILIIN KATTOA JOLLEI SE IHAN LUONNOSTAA LUONNISTU..

Harvoin nimittelen ketään, mutta nyt ei oikein muutakaan voi. Jos rakkaus olis niin valtavan parantava voima psyykkisissä sairauksissa, ni kuinka paljon vähemmän niitä olis.. Ei mielenterveysongelmat ole mitään katkasijasta päälle ja pois juttuja ja vaan ihan oikeasti tahdosta riippumatonta.

Viisas äiti, joka ymmärtää, ettei kykene lapselleen antamaan sitä perusturvaa, jonka lapsi tarvitsee ja antaa lapsen kasvamaan turvalliseen ympäristöön. Ratkaisut on aina kipeitä, tuskin ammattilaisetkaan järjesteleen huostaan ottoja ja sijoituksia ihan kevyin perustein.

Tuon lainauksen kirjoittaja voi olla vaan kiitollinen, että on kestänyt ilman sairastumista. Ja että veljensä myös..

On mullakin neljä lasta ja rakastava aviomies, joka jakaa vastuun mun kans ja silti oon aika väsyny välillä. Ja saan rakkautta lapsiltani ja rakastan noita pikkuisia, en silti usko, että rakkaudella olis mitään yliluonnollisia vaikutuksia, että pelkkä rakastaminen vois korjata psyykkisen sairauden..

Ihailen rohkeuttasi ja päättäväisyyttäsi lapsesi parhaaksi. Haluaisin auttaa kaltaisiasi alkamalla sijoitusperheeksi, mutta vaimoni ura ei sovi siihen. Toivottavasti pääsi kestää tulevatkin koitokset.

Toivottavasti lapsesi joskus sitten ymmärtää aikuisena miten vaikean ja tärkeän päätöksen teit. Nostan hattua. Vaatii aikamoista rohkeutta todeta että ei pysty antamaan lapselle turvaa.

Jo ennen lasten hankintaa ei oo voinut olla pääkoppa täysin kunnossa tässä tapauksessa. No mutta lapset on jo hankittu, sille ei enää mitään voi. Todella sairasta ja itsekästä hylätä kokonaan toinen lapsista. Aivan järkyttävää.



Muitakin vaihtoehtoja on kuin antaa kokonaan pois 450km päähän.



Paska homma. Säälin todella lapsiasi, kumpaakin :( toivottavasti tämän toisen isä on täyspäinen.

ihan kuin lapsi olisi joku lelu, mikä voidaan iskeä paikasta toiseen, jos äidin pääkoppa prakaa. Ihailla voisi, jos olisi jättänyt tämän toisenkin sinne isälleen. Toivottavasti ap.n kaltaiset eivät lisäänny enempää.

Jo ennen lasten hankintaa ei oo voinut olla pääkoppa täysin kunnossa tässä tapauksessa. No mutta lapset on jo hankittu, sille ei enää mitään voi. Todella sairasta ja itsekästä hylätä kokonaan toinen lapsista. Aivan järkyttävää. Muitakin vaihtoehtoja on kuin antaa kokonaan pois 450km päähän. Paska homma. Säälin todella lapsiasi, kumpaakin :( toivottavasti tämän toisen isä on täyspäinen.

kun on niin tuomittavaa, aina täälläkin meuhkataan, että on parempi antaa lapsi adoptioon. Nyt kun sitten lapsi on annettu pois, ei sekään ole teille hyvä...

Jeesustelua.