Annoin lapseni pois, kun tämä oli 3-vuotias. ov

Tai ruveta ajattelemaan muutakin kuin sitä miten SÄ hajoat... Ensin itse hajotat oman lapsesi elämän ja sitten vielä suret OMAA kohtaloasi? Eikö sua aikuinen ihminen hävetä yhtään tuo itsekkyytesi?

Tai ruveta ajattelemaan muutakin kuin sitä miten SÄ hajoat... Ensin itse hajotat oman lapsesi elämän ja sitten vielä suret OMAA kohtaloasi? Eikö sua aikuinen ihminen hävetä yhtään tuo itsekkyytesi?

Yhtä lailla se erotilanne hajottaisi lastani, enkä sitä enää tahdo. Ja toisaalta, mitenköhän pahasti lapseni elämä olisi hajonnut siinä tilanteessa, että en olis myöntänyt omaa jaksamattomuuttani ja olisin vain väkisin yrittänyt? Siitäkin huolimatta, että olin valmis tappamaan itseni? ap

mitään tapaa, jossa alaikäiset sisarukset pääsevät tapaamaan toisiaan ilman että minun täytyisi siinä tilanteessa olla mukana? Lapsilla ei ole esim. isovanhempia, jotka voisivat tässä tilanteessa auttaa. ap

ei kannattaisi lisääntyä. Nytkin huolesi on sinä-sinä. Jos sulla on ollut kantimia, hylätä lapsesi, niin kai sulla on kantimia kantaa vastuukin siitä? Mielestäni olet äärimmäisen itsekäs ihminen. Lapsesi miettii isona, miksi "äiti" jätti juuri minut, miksi sisarukseni sai jäädä ja sinä täällä lässytät, kuinka sinä kestät eroa. Ällöttävä olet.

koska yleensä perhesijoitukset ovat kriisisijoituksia ja sitten vanhempi taas saa lapsen kun on itse kunnossa.



On varmasti lapsen etu että hän saa jatkaa asumista siellä, mihin on nyt tottunut. Älä syyllistä itseäsi, psykkinen sairastuminen voi osua kenen tahansa kohdalle ja se ei ole oma vika ikinä.



Jaksamista ja keskity nyt täysillä tähän lapseen, joka sinulla vielä on! Hän voi surra sitä jos haikailet toisen lapsen perään ja ajatella että ei itse ole yhtä kuin tää toinen oli tms. Tehtyä ei tekemättömäksi saa ja nyt pitää vaan elää eteenpäin.

ei kannattaisi lisääntyä. Nytkin huolesi on sinä-sinä. Jos sulla on ollut kantimia, hylätä lapsesi, niin kai sulla on kantimia kantaa vastuukin siitä? Mielestäni olet äärimmäisen itsekäs ihminen. Lapsesi miettii isona, miksi "äiti" jätti juuri minut, miksi sisarukseni sai jäädä ja sinä täällä lässytät, kuinka sinä kestät eroa. Ällöttävä olet.

Katsos kun mielenterveysongelmat ovat sairaus siinä missä syöpäkin. Tähän päivään mennessä oon oppinut sen, että lapsen paras paikka ei aina ole syntymäkoti. Mutta onneksi sulla on ilmeisesti se täydellinen ydinperhe, jossa on isä, kolme lasta, omakotitalo ja koira. Ja superäiti joka jaksaa kaiken. (Ja joka ei toivottavasti koskaan sairastu.)

Aikoinaan kun lapseni sijoitettiin kodin ulkopuolelle asumaan, olin valmis tekemään mitä tahansa, jotta saisin hänet takaisin. Mutta tänä päivänä hän on jo niin kotiutunut tähän perheeseen, etten halua häntä enää sieltä pois repiä.



Ja sulle, joka moralisoit siitä, kuinka lapseni miettii isona, miksi "äiti" jätti juuri minut, voin kertoa että syy oli se että lapsillani on eri isät. Toinen lapsistani pystyi menemään minun sairaalassa oloni ajaksi isänsä luokse.

että sisarukset saisivat tavata toisiaan. Ja siinä on esteenä sekin, että välimatkaa on melkein 450 km. ap

erokokemukset sinulle, olethan toisen sisaruksen huoltaja ja juttelet hänen kanssaan asioista. Ehkä odottaisin, että lapset ovat reilusti toisella kymmenellä ja osaisivat sulattaa elämää erilailla. En toki tiedä, vaikka olisivatkin jo isoja lapsia. Voimia sinulle!

ei kannattaisi lisääntyä. Nytkin huolesi on sinä-sinä. Jos sulla on ollut kantimia, hylätä lapsesi, niin kai sulla on kantimia kantaa vastuukin siitä? Mielestäni olet äärimmäisen itsekäs ihminen. Lapsesi miettii isona, miksi "äiti" jätti juuri minut, miksi sisarukseni sai jäädä ja sinä täällä lässytät, kuinka sinä kestät eroa. Ällöttävä olet.

Katsos kun mielenterveysongelmat ovat sairaus siinä missä syöpäkin. Tähän päivään mennessä oon oppinut sen, että lapsen paras paikka ei aina ole syntymäkoti. Mutta onneksi sulla on ilmeisesti se täydellinen ydinperhe, jossa on isä, kolme lasta, omakotitalo ja koira. Ja superäiti joka jaksaa kaiken. (Ja joka ei toivottavasti koskaan sairastu.)

Lapsensa parastahan siinä äiti on ajatellut jos rakastaa häntä niin paljon, että pystyy luopumaan hänestä. Kyllä niitä sosiaalitapauksia, joissa lapsia kiikutetaan huostaan otosta takaisin "parannuksentehneille rakastiville vanhemmille" ja sieltä taas huostaanottoon, kun ei mennyt ihan niin kuin piti, on tässä maassa ihan tarpeeksi.

Minusta epä-empaattisten ihmisten ei pitäisi tehdä lapsia. Niiden lapsista tulee ihan varmasti häiriintyneitä epä-empaattikkoja!

nyt on kyllä tehtävä se kolmaskin.

heikko hoitamaan omaa lastaan.



Vastuullinen teko on antaa lapsi toiseen perheeseen, jossa hänestä voidaan huolehtia hyvin. Itse odottaisin, että lapset ovat yli 12-vuotiaita ja sitten vasta olisi tapaamisia.

toinen sai jäädä luoksesi.

Minusta sisarusten ei pidä tavata toisiaan, koska he ymmärtävät, että olet toisen hylännyt ja toisen pitänyt.

Traumoja tulee kummallekin lapselle.

Älä ainakaan yksin sähläile, sillä saat varmaan lisää pahaa aikaan.

Ammatti-ihmiset mukaan, ettei lapsia satuteta.

Toivottavasti keskit ratkaisun ja saat myös itsesi kuntoon ..parempaa uutta vuotta 2011!

Voisiko sisarusten tapaamiset järjestää vaikka heillä siten, että he hakisivat luonasi asuvan lapsen ja toisivat hänet tapaamisten jälkeen takaisin? Toivottavasti käyt terapiassa, jotta pystyt aikanaan kohtaamaan lapsesi? Hyvästä terapiasta olisi iso apu. Tämmän hetken tilanne ei ole onneksi pysyvä. Sinä muutut ja ahdistuksesi lievenee. Tulee päivä, jolloin asiat näyttävät paljon valoisimmilta.

toinen sai jäädä luoksesi.

Minusta sisarusten ei pidä tavata toisiaan, koska he ymmärtävät, että olet toisen hylännyt ja toisen pitänyt.

Traumoja tulee kummallekin lapselle.

Älä ainakaan yksin sähläile, sillä saat varmaan lisää pahaa aikaan.

Ammatti-ihmiset mukaan, ettei lapsia satuteta.

Lapsilta ei pidä missään tapauksessa salata totuutta! Traumat syntyvät siitä, jos lapset eivät saa purkaa tunteitaan, eivät siitä, mitä elämässä tapahtuu! Lapset eivät ole ikuisesti pieniä, he kasvavat ja heidän kanssaan voi puhua ja selittää asioita.

Kertokaa teinkö minä väärin,kun tyttäreni oli 15vuotias ja alkoi vaikeudet,pyysin itse sijoituspaikkaa hälle ja tapasimme kyllä sitten säännöllisesti ja en koe että olisi äiti-tytär suhde hajonnut.

Toki itkuja itkettiin ja ikävä oli.

Mutta aina olen toistanut tyttärelle että rakastan häntä.

Nyt hän on aikuinen.

Olen välillä kokenut huonoa omaatuntoa asioista,mutta

tyttärellä oli päihdeongelmaa ja kouluvaikeuksia ja sijoituksessa hän sai terapiat ja käytyä koulun loppuun. Muutoinkin sijoituspaikka joka ei ollut ns laitos oli ihana ja yhteistyö pelasi kaikinpuolin.

Elämä ei aina mene niinkuin haluaisi...Mutta koen että selvittiin vaikeuksien yli.

Katsos kun mielenterveysongelmat ovat sairaus siinä missä syöpäkin. Tähän päivään mennessä oon oppinut sen, että lapsen paras paikka ei aina ole syntymäkoti. Mutta onneksi sulla on ilmeisesti se täydellinen ydinperhe, jossa on isä, kolme lasta, omakotitalo ja koira. Ja superäiti joka jaksaa kaiken. (Ja joka ei toivottavasti koskaan sairastu.)

Millä perusteilla teit valinnan; tuo saa lähteä ja tää saa jäädä?

Tilanteessa jossa yh-vanhempi sairastuu vakavasti ja lapsille ei ole paikkaa minne mennä, voi olla sosiaalitoimistoon yhteydessä ja kysyä miten tämä asia hoidetaan, minne lapsi voi mennä siksi ajaksi kunnes vanhempi on ok. Miksi annoit lapsen kokonaan pois? En ymmärrä. En ymmärrä sitäkään miten jaksoit ongelmiltasi hoitaa toista lasta mutta et toista?

Katsos kun mielenterveysongelmat ovat sairaus siinä missä syöpäkin. Tähän päivään mennessä oon oppinut sen, että lapsen paras paikka ei aina ole syntymäkoti. Mutta onneksi sulla on ilmeisesti se täydellinen ydinperhe, jossa on isä, kolme lasta, omakotitalo ja koira. Ja superäiti joka jaksaa kaiken. (Ja joka ei toivottavasti koskaan sairastu.)

Millä perusteilla teit valinnan; tuo saa lähteä ja tää saa jäädä?

Ap selitti, että toinen lapsi pääsi isälleen, toisella ei tätä mahdollisuutta ollut, joten kun äiti joutui sairaalaan, lapsi sijoitettiin muualle.

Mihin se toinen lapsi olisi pitänyt laittaa, kun ap kertoo, että sukulaisia ei ole?

Ja sinä, äiti, joka annoit 15-vuotiaan sijoitukseen. Pelastit lapsesi tulevaisuuden. Liian moni vanhempi ei tajua, missä vaarassa murrosikäiset ovat, kun seura on väärää. Teit upean teon rakkaudesta! Kunpa olisi enemmän kaltaisiasi vanhempia.