Kissankulman naiset tammikuussa 2011***

Liityn minäkin tänne joukkoonne kun liene jonkinsortin suurperheen tynkää tässä alkaa jo olemaan. Vaikka jotenkin mua ärsyttää koko suurperhe luokittelu =)

Asustellaan täällä lahden kupeessa ja ollaan kumpikin himpun päälle kolmekymppisiä. Lapsoisia jostain ihmeestä nurkkiin siunaantunut viisi ja kuudennen eräpäivä heinäkuunlopulla. Vanhin lapsosista täyttää kesäkuussa jo 16v ja toiseksi nuorin toukokuussa 14v, keskimmäinen on 11v, toiseksi nuorin täyttää ensivkolla 8v ja kuopus kohtapuoliin 6v, eli tässä jonkinsortin iltatähteä odotellaan ja varmasti jää viimeiseksi meille. Raskaana oleminen ei sovi mulle yhtään!



Tästä tulikin nyt tynkä esittely kun läppäristä loppuu akku ja täytyy alkaa suunnata revohkan kanssa mätsäreihin. Kakaralauman lisäksi meillä siis 3koiraa, 2 mäyräkoiraa ja autralianpaimenkoira. Tuon aussien kanssa esikoinen on alkanut harrastaa näyttelyitä ja mätsäreitä ja niistä on sitten tullut vähän koko perheen viihdettä =)



Kuulumisiin

Oikein paljon onnea ihanalle kaimalle :)) ja kiitos kovasti terkuista ja tsempistä... tuli tarpeeseen. Olet mielessä ollut...



Paljon onnea myös ananasmehu!!!! KOMIAN kokonen vauva :)) huh huh!!! Ja kiitos myös sulle... paljon. Hali.



Wattu... kiitos.... kaikesta. Ystävä...



Eli kotona olen... maanantaina puntariin ihan kun olisin vauva ja verikokeisiin. Eli olen syömäkuurilla... Ja sitten noita kaikkia kokeita otetaan ja tarkkaillaan... olen tosi huonossa/heikossa kunnossa. Henkisesti ehkä eniten... omasta mielestäni.



Kamala ikävä oli kotiin... vaikka hyvinhän täällä pärjätään ilman mua.... olen aika tarpeeton...



Ei irtoo enempää. Mutta siis elossa olen, kait?



mami

rakas Mami! Ihanaa, että pääsit kotiin! Kotona on paras olla, vaikka olo ei maailman parhain olisikaan. :) Sä et missään nimessä ole tarpeeton!!! Se, että siellä hyvin pärjätään ilman sua, tarkoittaa että kaikki ovat susta ja sun voinnista huolissaan ja yrittää omalta osaltaan parhaansa, että sulla olis helpompaa ja tervehtyisit pian. Iso halaus ja kuorma-autolastillinen voimia toipumiseen! Päivä kerralla eteenpäin!



Vaikka mun kipsikokemusta ei missään tapauksessa voi laskea lähellekään samalla mittarilla kuin sitä mitä käyt paraikaa läpi, voin sanoa, että jo tieto siitä ettei oo pakko kaikkia itse tehdä (vaikka kaikki ei oo samoin kuin itse tekisin), helpottaa henkistä painetta. Mä en ensimmäisen viikon aikana pystynyt liikkumaan juuri muualle kuin vessaan, keittiöön ja sohvalle. Mies ja lapset joutui hoitamaan kaiken muun, mitä en käsin pystynyt paikaltani tekemään. Selvisimme kuitenkin siitä 6 viikosta + tästä hitaan toipumisen ajasta. Ja jälkikäteen ajateltuna oikein hienostikin.



Ananasmehulle onnittelut hyvänkokoisesta pojasta!



Ja Herpertille tervetuloa porukkaan! :)



Äippä ja Juniori huomenna tasan 17

kiitos kauniista sanoista äippä... tuli hyvä mieli:) Se on totta, vaatii hirveesti olla heikko. Tämä olotila ei sovi mulle... mä olen tottunut hoitamaan, en olemaan "potilas". On kyllä ihana olla kotona, enää ei ole ihan mustaa vellovaa pahaa oloa 24/7, mutta useita sellasia hetkiä tulee päivässä... iltaa kohti olo pahenee huomattavasti. Eilen lupasin syödä... en syöny. Tai join mä kahvia pannullisen ja 2 ruisleipää. Siinä päivän saldo:(( MIKSI MÄ EN PYSTY SYÖMÄÄN??? mitä ihmettä tää on??? Mulla on väkisinkin vahvistunut se olo, että niin ihana kuin tuo vauva onkin, mä pilasin meidän elämän haluamalla lapsen. Ihan totta. Kaikki oli hyvin sillon ennen:(( toi reppana olisi ansainnu syntyä paremmille vanhemmille... kuten mun kaikki lapset. Mä olen tosi huono äiti, tosi huono ihminen... en edes imetä tuota pientä:(



Ei jaksa koko ajan tätäkään soutaa ja huopaa....



joten tervetuloa HERPERTTI. Lisäsin sinut listoille!



Mutta mami kaimalle on pakko sanoa että KIITOS nauruista :DD Mä en ole synnytyksen jälkee nauranu kertaakaan mutta eilen nauroin vedet silmissä kun kävin urkkimassa tuolla toisella palstalla ja löysin sun kirjotuksen jossa kerrot vauvan syntymästä:) SIIS NIIN IHANIA KIRJOTUSVIRHEITÄ :DDD "sipistelyt" ja "pinnistysvaihe" Sori.... mutta kiitos :DD Aivan ihana viesti... johtuu ehkä tästä kauheesta univelasta ja hervottomasta olotilasta, mutta oli NIIN ihana nauraa :DD anteeksi rakas... hali:)



mami

Luin jo eilen, mutta oli lypsyt menossa ja sit uni vei voiton kertakaikkiaan etten jaksanut kirjautua ja kirjottaa.

Mutta ihana lukea et mami on kotona!

MIKSI on myös mulla pyörinyt päässä ja selkeetä simppeliä vastausta ei saa, muutakuin et joskus näin käy, just :(



Eilinen ja tää päivä on olleet raskaita, hyviä päiviä oli jo montakin. Sofia voi hyvin kylläkin, tänään istuttiin keinutuolissa kaks tuntia, nopeeta menee aika siinä. Eilen tunti ja se meni itkuksi, onneks oli ihana hoitaja joka istui jutteleen mun kanssa.



Mamille en osaa muuta sanoa kuin että VOIMIA oikein kovasti! Ja iso halaus.



Herpertille tervetuloa!



wattu

Mamiof: Se on toi ihmismieli välillä kovin kummallinen. Kuopusta kun odotin kuutisen vuotta sitten ja jouduin sairaalaan pakko vuodelepoon useammaksi kuukaudeksi niin kyllä oli olo ihan tarpeeton. Niin helposti sitä tekee itsensä korvaamattomaksi kotona, mutta hyvin täällä pärjättiin ilman muakin yli 2kk! Mutta kovasti oli koko sakka mielissään kun sitten vihdoin kotiuduin vaikka makasin kotona vielä toiset 2kk. Kyllä oli mieskin välillä aika puhki ja onnessaan oli kun kotiuduin vaikkei musta juuri apua ollut. yritähän nyt vaan yrittää jotain syödä, vaikka se täältä onkin helppo sanoa. Pistä vaikka puhelimeen muistutus parin kolmen tunnin välein, ttä nyt on aika syödä ja juoda jotain pientä. Vaikka sokerillisia mehusoppia ja jugurttia. Jotain helppoa syötävää, sellaista helposti kurkusta alas plumpsahtavaa niin ei tarvitse niin ajatella olevansa edes syömässä =) Imetystä on ihan turha surra, maitoa saa kaupasta ja läheisyyttä voi antaa vaikka millä mitalla ilman tissiäkin. En mäkään ole imettänyt oikeastaan kun kahta nuorimpaa ja en suostu siitä touhusta ottamaan nytkään paineita.



Watulle voimia pikkuisen kanssa. Teillä on vielä pitkä sairaalareissu edesspäin. Ole itsellesi armollinen ja muista levätä!



Onko kellään muulla pitkäaikaissairasta lasta? Mua vähän hirvittää miten ihmeessä suoriudutaan vauvasta ja tuon viittä vaille 8v sairaalareissuista etenkin jos imetys lähtee hyvin käyntiin ja ei pulloa huoli kuten kuopuksen kanssa aikoinaan kävi.



Ähhh, nyt tuli naapuri lapsiaan hakemaan joten palaan paremmalla aikaa astialle...

Nyt koitat jaksella siellä, oot todellakin tärkeä ja tarpeellinen siellä kotona!! Saahan ne ukotkin tarpeen tullen joten kuten kodin pyörimään, mutta se ei tarkota etteikö ne tarvis tai kaipais vaimoa ja äippää kotia;) kova oli ikävä sua miehelläsi tännekin sitä kirjotti. Riittää että oot nyt siellä vaan läsnä, keskityt kuntoutumiseen ja pian huolet takanapäin ja kevät aurinko alkaa paistamaan:)! Imetys ei oo maailman tärkein asia, pääasia että äitin syli on lähellä:) koita nyt kulta pieni levätä ja syödä, muutamakin kilo takasin parantaa jo huomattavasti olotilaa. Entisenä teini anorektikkona tiiän, vaikeeta niitä kiloja on saada, mutta sitten kun alkaa niitä tulla niin nopeesti lopulta toipuu.

Ihana jos sain sut nauramaan;) kirjotin puhelimella vauva sylissä sen jutun ja tosiaan moni kirjain eksy väärään paikkaan, nauroin itelleniki;) hankalat nää kosketusnäyttö näppäimet, tosi paljon menee sormi hutiin.

Mutta tulipahan sillekin hyvä tarkotus:)



nyt voimia vaan kasa kaupalla!!!



Jaksuja myös watulle!!! On rankkaa, mutta joka päivä mennään kohti kotiutumista!!:) toivottavasti painoa tulee Sofialle hyvään tahtiin ja muutaman vkon päästä päsee pois. Se onkin ihana riemun päivä sitten:) toinen on varmasti niin pikkiriikkinen! Meiänki neiti tuntuu niin pieneltä rääpäleeltä, kun pienin on meiän vauvoista. Tai kun tuo paino vielä laski ja lyhytkin on, niin riepuli on. Onneksi sofiakin pian kasvaa, voimia pienelle!!



Tervetuloa herpertti:)! Uusi rykäys tulossa kulmille kesällä kun moni silloin saa nyytin:)!



Meiän vauva on unikeko, nukkuis yötkin, mutta pakko kello laittaa soittamaan, että syökin välillä. Tankkaa iltasin tiheemmin kyllä, ni jaksais sen voimin posottaa 8h yöunia;) päivisin nukkuu myös yhen pidemmän n. 5h pätkän. Saa nähdä jatkuuko meno tälläsenä.



Mies joutuu huomenna töitä alotella. Yrittäjänä ei voi olla kauaa tekemättä töitä ja on ollu nyt 2vkoa yli jo kotona, joulu pakotti olemaan tekemättä mitään;) pystyy auttelemaan aamuissa, niin ei tartte vielä kuskailla koululaisia ym.



Mites ananaksen päivät menny poitsun kanssa?



Terkkuja kaikille muillekin!



Mami@6 ja neiti 1 vko

kaimaani, wattu, äippä, herpertti KIITOS ihanat naiset :) te ette tiedä miten paljon mä saan voimaa teidän viesteistä... olette ihania ja korvaamattomia. Nöyrin kiitokseni.



Huomenna alkaa meidän iskällä kanssa työt, perkele että pelottaa...



mami

Huoh, täällä soi babyblues :( Muistan kyllä jotain tällasta olleen ennenkin, mutta kun olin jo odotusaikana aika herkkis, niin siis nyttenkin, itku tulee tosi pienestä. Poden myös morkkista siitä, kuinka varsinkin tuo 4v käy hermoille. ONNEKSI isot lähti kouluun, hieman rauhoittuu meininki ja 4v saa olla muutaman tunnin päivässä isoin.



Mamiof siellä nyt hoitaa itsensä kuntoon, *halii*. Vaikken ite oo koskaan noin huonona ollut, niin silti on tosi helppo samaistua tuohon siun oloon. Itsekään en pysty syömään stressitilassa ja pahinta on silloin myös se, et nälän tunnekin katoaa. Ja sitten sitä muuttuu kuin robotiksi.. Hanki kaikkea helposti nieltävää, niin eivät jää pyörimään suuhun eväät. Esim. suklaan makuinen soijajuoma noin 2dl pillipurkeissa on miusta tosi täyttävää juotavaa. Ja tule tänne purkamaan oloasi, meitä olkapäitä piisaa :)



Siitä tulikin mieleeni, että kantsiiko Kissankulman tästä nyt vielä(kään) vauva-puolelle karata, hyvin juttu luistaa täälläkin?



Herpertille tervetulomoikat!



Niin synnytys.. Tällä kertaa niin nopee ja helppo, että hyvä mieli jäi :) Eli ma aamuna oltiin synnärillä joskus klo 8.10, lääkäri tuli saliin sit ja kopeloi, 3cm auki yhä, mut kaula oli hävinnyt. Puhkasi kalvot sit samantien ja sit käyrälle. Muutaman oman supparin sain ja kipeytyivätkin. Tunnin päästä lähdettiin kävelylle romanttisesti hissillä ylös, rappusia alas. Ja sit taas käyriä. Tipan sain joskus 11 maita, silloin tais olla 5cm auki. Söin ja supparit vaan kipeyty ja 12 aikaan tilasin spinaalin. Sepä auttoikin taas ihanasti, tippaa lisättiin ja pian auki 8cm ja vauva painoi kivasti.



Puudute tietty alkoi loppua ja supparit alkoi pikkuhiljaa koskea ja pyysin kätilöä kokeilemaan, täysin olin auki ja vauva ihan hollilla, joten eikun ponnistamaan (vaikka kehtuutti..). Oikeastaan ei ees ponnistuttanut, mut halusin kivusta eroon jo. 3 minuutin ponnistuksella poju oli maailmassa, pään "jälkeen" mulla iski paniikki onko kaikki ok, mutta kätilö rauhoitti ja pyysi vain auttamaan pojan ulos, iso vauva tulossa.



Ja mikä blondi poikanen tulikin :) Just ennen ponnistelua sanoin miehelle, että tulispa semmonen vaalea kuin tuo meidän 4v tyttö on. Hirmuinen helpotus oli, että vauva kunnossa. Istukkakin lähti täydellisenä 10min päästä, sen takia mulla vielä meni voimakas tippa.



Synnytyksen kestoksi 2h46min, ponnistus sen 3min ja 3. vaihe 10min.



Taidan väliin lähettää jo tään..

nyt ykskätisesti, pieni ruokailee..



edellisten istukka- ja vuoto-ongelmien takia oltiin salissa reilut kaks tuntia tarkkailtavana, pojalta toki sokerit mitattiin. enpä olisi näin isoa vauvaa ite veikannu, mahassa tai ponn.vaiheessa ei isolle tuntunut.



osastolla tuntui aika pitkälle, lisämaitoa rinnan lisäks tarjoilin ja sokerit pysyi ok, paitsi ke aamuna oli 2,9.. nukuttiin nimittäin 5h putkeen. lääkäri ei kuitenkaan kommentoinut tuohon yhteen laskuun mitenkään ja terveen vastasyntyneen kans kotiuduttiin. diagnoosina tosin "poikkeuksellisen suurikokoinen vastasyntynyt", hah, pienihän tää on :D



Maito nousi kunnolla pe ja oikee rinnanpää aristaa taas. Vauva on elänyt masurytmiään. Aamut ja aamupvt syö, nukkuu, kakkaa, alkuillat on virkee ja yöt me on oikeestaan nukuttu tähän asti. esim viime yönä söi klo 20-21, seur. kerran 3 jälkeen ja klo 6.



no nyt lakkaan jaarittelemasta.



Ananasmehu ja Poikanen

Omantunnon soimaava ääni takaraivossani, hyökkään juoksujalkaa kulmille... Ihan kauheesti uusia maukujia on tullut!!! Onnea kaikille ihanista vauvoista :) Huikean upeita synnytyksiä ja alkutaipaleita, ja yhdyn kyllä täysin, en taaskaan muista kenen, kommenttiin, että mihinkäs me kissankulmilta lähdettäis? Tietysti jos odottajat ei vallan meitä pois halua hätistellä. Hyvä täällä on vertaistukea "imuroida", märssytä murheita ja hehkuttaa iloja!



"Muutama" erityissananen mamiof: Ensinnäkin onnittelut ihanasta puolisosta! Aivan itku kurkussa luin hänen päivityksiään, joista huokui huoli ja rakkaus...ihana mies! Sitten virtuaalihalaus ja vähän potkuakin "persuuksille"... Älä ikinä edes yritä uskotella itsellesi, että olisit tarpeeton tai huono äiti. Aina on hyvä muistaa, että lapsilta kysyttäessä se oma äiti on lähes poikkeuksetta se maailman tärkein ihminen, vaikka olisi minkälainen. Kyllä toki itsekin on tullut itkettyä kuinka ajoin työllä itseni niin loppuun, että puolitoista vuotta lasten elämästä meni ihan usvaan, enkä osannut tytölle edes vastata kun kysyi, millainen hän oli kun meni kerhoon... Ja totta on, että kyllähän ne miehet omalla tavallaan osaavatkin huushollia pyörittää ja lapsia paimentaa, paremmin kuin antavat itsekään ymmärtää, mutta te yhdessä olette perheen moottori ja ei se moottorikaan toimi, jos kansipahvi prakaa... (liittyyköhän se edes moottoriin? Hienon vertauksen kuitenkin sain sillä tehtyä, että sovitaan niin :D )



Sinä olet nyt vain totaalisen "puhki" ja piste, ja siitä ei ole muuta tietä kuin ylöspäin. Hieman suorittajan vikaa taitaa piillä jokaisessa äiti-ihmisessä aina jossain kohtaa, toisissa ihan vähäsen ja toisissa vähän enemmän... Haluamme hoitaa miehen, kodin ja lapset, vähän harrastaa ja olla vaikuttamassa, kuka milläkin tavalla, ja ah, tuo imetyksen ihana tabu! Eihän todellinen äiti ole imettämättä lastaan vähintään siihen yhden vuoden ikään... Voi kiesus sentään, mistä näitä paineita oikein tulee?! Tunnustan itsekin, että (jälleen)panikoin, että riittääköhän se maito (ja sen miljoonaa muuta asiaa, jotka jokainen on tavalla tai toisella lutviutuneet tähänkin asti)ja kuitenkin tiedän, että no problem. Mikron yläpuolella kaapissa on "jemmassa" tuttelia "varmuuden vuoksi", mutta jemmassa, jos joku satunnainen kyläilijä tulee käymään. Onhan se ihan selvää, että ihan puolitutuillekin saa tehdä seikkaperäisen selostuksen maidon tulosta ja sen riittävyydestä, kun "nälkäänsä se taitaa itkeä"... Armahtakaa saarnaajat ja kylänmiehet meitä synnyttäneitä naisia, joiden rinnat ovat venyneet jo yli eu-standardien, koska luoja nähköön, takuulla sellaiset on!



Mutta se, että sinä laittelet kissankulmalaisia "järjestykseen" listalle ja naurat, huomaa, naurat, kertoo, että kyllä elävien kirjoissa ollaan, ja siitä on hyvä lähteä. Aivan kuin sinne neuvolaan punnittavaksi, aloitat "alusta" tämänkin, varovasti päivä kerrallaan, aluksi haparoivin askelin, välillä ehkä pyllähdellen, mutta siitä ne askeleet pikku hiljaa alkavat taas kantaa. Ja katso pienen poikasi pian jo nauravaa naamaa, ei hän muita kysele eikä odota, vain sinut, ikioman äidin :) Ja täältä "ekologisen uusioluomuystävällisen" äidin ravitseva ateriavinkki: 1 kappale atrian lihapiirakoita otetaan jääkaapista ja heitetään sellaisenaan mikroon puoleksi minuutiksi, syödään seisaaltaan ja huuhdotaan koululaiselta aamupalalta jääneellä lämmenneellä maidolla alas. Voila, siitä ei kuule pidot parane!



Ja palanen omaa, ehkä karvan verran kutistunutta napaa, että juu, edelleen näillä mennään: mies on, mutta ei näy; lapsia viime laskennassa 5 kpl, koiria 1... Kummitädin kiitollinen virka vastaanotettu ja oman tyttären ristiäiset sovittu 12.2. kun ei toivottua pappia aiemmin saatu. Sinänsä ei haittaa, kun ei ole siitä nimestäkään minkäänlaista tuoksua... Viikonloppuna olin lasten kanssa ekaa kertaa, yksin tietysti, reissussa ja väsymys onkin nyt melkoinen. Maailman itkettävin tunne, kun syötät tuota nyykeröä ja Emppu itkee sydäntä särkevästi syliin ja katsoo sinua niin lohduttomalla ilmeellä, että tekisi mieli singahtaa pystyyn ja huutaa "syyllinen"! Miten voi ollakin niin riittämätön olo. Edelleen mamiof: myös minä olen "pilannut" pienen tyttöni elämän huolimattomalla ehkäisyllä ja tehnyt tuon "nilviäisen", joka mm. estää pääsyn äidin syliin... Toivon anteeksiantoa siinä vaiheessa, kun hän toivottavasti saa itselleen maailman parhaan kaverin tuosta siskosta :)



Joulun pyhät ovat menneet tyystin, sählykerhot, perheneuvolat ja terapiat alkavat pyörimään, että sukellamme sitten 2011 arkiputkeen... Enkä mä ihan oikeasti naiset voi ajatella, että mulla ei koskaan enää ole vauvaa! Ensimmäiset pienet vaatteet on poistettu kaapista ja itkuluokitus sama kuin viimeksi, joten ei siis sellaista "loputtoman" leimaa saavaa ulinaa vaan hiljalleen poskia pitkin valuvia kyyneleitä... Eihän sanota ei koskaan, jooko?



-omppuli ja vieläkin vaan Yllis (kävisköhän tuo kuitenkin?) jo yli 1kk-

kuinka paljon yhdestä näin pienestä ihmisestä voi riittää kyyneleitä...? mutta nyt syypää on omppu, oma ihana, viisas ja äidillinen omppu... kunpa saisin laittaa pään sun olkapäätä vasten ja itkeä tihuuttaa... mä tulostan ton sun kirjotuksen ja luen sen joka päivä kahesti. Aamulla ja illalla. Sait jotain sellasta liikkeelle mun sisällä joka on ollu jumissa... sait hiukan vanhan kissan häntää nousemaan jo pystympään... sä olet ihana. En osaa sitä paremmin sanoa. Ihana ja todellinen ihminen. Inhimillinen ja tärkeä... kiitos ja iso hali. Ja totta, mulla on todella ihana mies. Aivan liian ihana mulle...



Kiitos teille kaikille... ihan oikeesti. Olette isoja tekijöitä tässä mun toipumisessa.



mami

oli kyllä aivan ihana kirjotus, täälläkin itkun kanssa luin! Kyllä tuollasesta voimia saa mami varmasti:) Kiva kuulla, että vähän jo alkaa häntä nousemaan, siitä se nyt pikkuhiljaa lähtee ylöspäin!:)



Koulut alko ja oli niin rauhallinen päivä että:) Kahestaan Joshuan ja vaavin kanssa, 5v. oli kerhoilemassa ja sen jälk. muutaman tunnin kaverilla leikkimässä. Ihana hiljaisuus.



Nyt muisti pätkii, mutta kerroinko jo, että mäntsälän eka vaavi 011 oli neiti ja tänään kävi toimittaja haastattelemassa ja räpsimässä kuvia:) Ite oikee zombi niissä varmaan, mutta neiti oli ihana ja isoveikka antoi monessa kuvassa pusua pienelle:)



Ihanaa viikkoa kaikki rakkahat!:)



Dolcevita, joko masu parantunut? Toivottavasti on alkanut umpeutua jo. Tulkaa kerhoon kunhan jaksat! Ite ajattelin to yrittää jo..



mami@6 ja ihanainen 8vrk

Sofian kromosomitutkimuksen tulokset TERVE, sydämen ultra OK, aivojen ultra OK

Paino 1425g

Aivan mahtava päivä!



Mukava kuulla ananasmehusta, aika nopsaan meni synnytys ja hienoa että kaikki hyvin ;)

Samoin kiva kuulla ompustakin pitkästäaikaa.

Mitenköhän Sirppana, mahtoikohan jäädä synnytysreissulle???

Ja aivan mahtavaa et mamilla häntä alkaa nousta :)

Ja toisen mamin neiti se pääsi jo lehteenkin noin pienenä :)



wattu

Voi hurja mitä on sattunut sitten kun viimeksi olen täällä käynyt kunnolla lukemassa!

Onnea vauvoista ja voimia kaikille oli vointi mikä tahansa!

Ensin kirjottelin omia vaivojani mutta poistin. Tuntuipa tyhmältä valitella kolaamisen rankkuutta :/



Kaamos mulla väsyttää. Aurinkoa odotan ja sen tuomaa virtaa.

Pikkuisia liikkeitä olen jo tuntenut. Mutta en ollenkaan niin paljon kuin olisin jo kuvitellut tässä vaiheessa tuntevani. Aiemmin olen tuntenut säännöllisesti mutta nyt onkin toinen pussi ja toinen sikiökin edessä vaimentamassa liikkeitä. Eiköhän ne kuitenkin sieltä tunnu vähän myöhemmin sitten jo paremmin.

Reilu viikko on neuvolaan. Sitäkin kovasti odotan. 8.2. on rakenne-ultra. Hurja miten aika menee! Jännittää kun viikot vähenee ja puoliväli jo häämöttää. Olo on raskaampi kuin aiemmissa raskauksissa tässä vaiheessa. Joten joudun ottamaan rauhallisemmin.

Palaan toiste. Kaikkea hyvää kaikille!



Tupla 15+4

Nyt taitaa tulla vain omaa napaa. Sori.

Eilen tosiaan oli aika hyvinkäälle "käynnistykseen". No kotona ollaan kasvattamassa masua vielä isommaksi. Paikat ei ollut tarpeeksi kypsät kalvojen puhkaisulle ja tabuilla ei kuulemma voi avittaa kun minulle on aikoinaan tehty sektio.

Vauvan koosta ei kuulemma tarvitse olla huolissaan koska ei ole iso. Vauvan painoarvio oli 3,3kg eli sama kuin kaksi viikkoa sitten. Eikö ole huolestuttavaa jos vauva ei kasva? Vai onkohan jonkun mittaukset pielessä?



Mulla ei ole sinänsä kiire saada vauvaa ulos, mutta mua niin rassaa se, että taas oli eri lääkäri ja ne ei sen vertaa viitti, että ne tutkisi paperit sen verran että miksi minä siellä käyn. Joka kerta pitää selittää asiat uudelleen ja uudelleen ja tämä tohtori ei tuntunut olevan edes kiinnostunut. Ultrasikin tosi nopeasti ja valitti kun oli niin vaikea mitata.

Antoi ajan viikon päähän, että jos olen kypsempi paikoista niin sitten voitas puhkaista kalvot. Käski olla aktiivinen jos vaikka paikat kypsyis. Mutta miten ihmeessä mä voin olla aktiivinen kun kivut estävät kaiken. Hädin tuskin pääsen enään omin avuin illalla sänkyyn. Jos jotakin teen niin olen niin kipeä, että oksat pois.

Mulla oli niin paha olla kun sieltä lähdin, että jouduin puoleksi tunniksi linnouttautua vessaan itkemään pahaa oloa pois.



Mun on ollut jo marraskuun lopusta asti vaikea kävellä ja kivut senkuin pahenevat. Käy todella pahasti luonteen päälle kun ihminen joka huolehtii kaikista ja kaikesta ei enään pystykkään mihinkään. Ja miksi minä olen niin kipeä? Kukaan ei ole osannut selittää mulle mistä nuo kamalat reisi ja nivus kivut ovat kotoisin.

Aikaisemmissa raskauksissa olen pystynyt kaikkeen loppuun asti ja nyt en mitään pitkään aikaan.

Minä olin jo niin innoissani, että tämä kidutus päättyy ja että pian pääsen taas entiselleni.

No ei ole enään pitkälti jäljellä odotusta, mutta jokainen tuskainen päivä on kova paikka.

Olen ajatellut, että nämä kivut johtuvat isosta vauvasta. No jos vauva ei ole iso niin kivut ei johdu siitä. Ja jos vauva onkin iso ja se selviää vasta synnytyksessä niin miten mun sitten taas käy.



Miten musta tuntuu, että mun mielenterveys ei ehkä kestä tätä loppua.

Tää on niin turhauttavaa. Ja väsyneenä kaikki tuntuu aina 100 kertaa vaikeammalta kuin ne ehkä onkaan.



Sirppana rv 38+2

Päivät kulkee.. ja sit taas ei. Oma olo on hiukka parempi - ainakaan tänään en oo vielä itkun aihetta "keksinyt".



Watulle ja Pikku-Sofialle hirmuisesti onnea huipputuloksista

Wattu: Varmasti putosi suuri kivi sydämeltä.



Ja Omppu

Voi vee, en taaskaan saa tekstiä >:((

taas terveisiä neuvolasta. :)



Mutta tärkeimmät asiat ensin:

OMPPU: aivan ihana kirjoitus! Täällä kans luettiin silmät märkänä.



MAMIOF: edelleen iso hali ja paljon voimia sulle! Paraneminen on pitkä prosessi, ei kannata liikaa kiirehtiä.



WATTU: ihania uutisia Sofialle! Nyt vaan kasvattamaan painoa, niin saatte tytön kotiin.



SIRPPANA: voimia ja jaksamista niitten kipujen kans! Kunpa paikat olis sen verran kypsyneet, että ens kerralla saisit sinne jäädä nyytin hakuun.



Ja kaikki jo nyytin saaneet kissankulmalaiset: älkää missään nimessä lähtekö täältä! :) Täällä tulee hyvin pian hiljaista, kun Sirppana ja Pirre nyyttinsä saavat, kun Wattukin jo omansa sai. Kesään on pitkä aika odotella meidän jakautumista. :)



Sitten ON: neuvolassa tosiaan käyty, paineet ym ok, paino nousi joulun takia lähtötasolle ja sokerimittauksiin terkka oli tyytyväinen. Halutessani voin mitata vain joka toinen viikko. Sydän pompotti reippaasti ja liikkeelläkin vauva oli, kun pakoon lähti. :) Ens kerta onkin rakenneultran jälkeen ihan uudessa paikassa, neuvola muuttaa tässä välissä hitusen lähemmäs. Kelan papereitakin täytellään sillä kerralla.



Aamusta käväisin Seinäjoellakin neurolla juttelemassa lääkärin kans lääkityksen aloituksesta. Helmikuun lopussa aloitetaan taas varmuuden vuoksi. Ja antoipa tuo samalla määräyksen synnyttää ennen heinäkuuta. :D Heinäkuun on kuulemma lomalla ja on ollut tapana, että käy osastolla synnytyksen jälkeen antamassa ohjeet lääkityksen purkamisesta. Muuten joudun menemään loman jälkeen polille käymään sen takia. Toivokaamme siis viimeistään juhannuksena junioria syntyväksi. :P Vaikka eipä sillä, 17.-19. tai 27.-29. taitaisivat olla parhaimmat päivät syntyä, niin sopii samaan sarjaan muitten synttäreitten kans. Meillä kun on naisväen syntymäpäivässä 9 ja miesväellä 7 tai 8. :D



Mutta jos jatkais taas hommia...



Äippä ja juniori 17+4