Onko musiikkiluokat parempia kuin tavisluokat?

Eli on ainakin jonkinlainen lahjakkuus olemassa :)

Muista tekijöistä ei sitten olekaan mitään takuita.

Häiriköt jäävät tavisluokille häiritsemään muita oppilaita.

en tiedä, mutta 80-luvulla kun itse olin, sinne valittiin ainakin keskimäärin hieman myös akateemisesti lahjakkaampaa sakkia. Ihan siksi, että ylimääräiset musiikintunnit olivat osittain pois muistaakseni mm. matematiikasta ja äidinkielestä, joten eivät halunneet sinne ainakaan montaa oppilasta, joilla oli näissä erityisiä ongelmia. Eihän se olisi oppilaankaan etu, että jos muutenkin on ongelmia vielä vähennettäisiin oppilaita.



En sitten tiedä kuinka paljon tuo ero näkyi normaalissa koulutyössä.

vähennetään oppitunteja kyseisestä aineesta.



t. 5 typoilija

vähemmän ongelmia ja joiden vanhemmat on kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä. Jos ei itse jaksa olla aktiivi niin kannattaa 2 krt miettiä laittaako lapsensa musiikki/kieli/liikunta jne luokalle.



Meillä lapset on selkeästi omaa ikäryhmäänsä edellä suurimmassa osassa aineita ja vanhemmat on aktiivisesti yhteistyössä koulun kanssa. Meidän kouluun on myös koe joka mittaa koulukypsyyttä jne.

ja luokan keskiarvo oli aina vuosiluokkiensa paras.Toisaalta olimme myös koulun villein ja äänekkäin luokka, opettajien kauhu varsinkin ylä-asteella.

ja luokan keskiarvo oli aina vuosiluokkiensa paras.Toisaalta olimme myös koulun villein ja äänekkäin luokka, opettajien kauhu varsinkin ylä-asteella.

me oltu samalla luokalla? Vai onko tää tyypillisempää musiikkiluokille yleensäkin? Seiskalla opettajat piti meistä kriisikokoustakin, kun oltiin niin levottomia. Ja luokka oli lähinnä vain ylpeä, varsinkaan kun pelottelut levottomuuden seurauksista eivät toimineet, kun luokka oli yhä ison koulun paras.

t.5

Musaluokkalaisilta jotenkin odotetaan hyvää suoriutumista kaikissa aineissa, mikä voi aiheuttaa lapsille paineitakin.

kuulostaa tutulta.Äidinkielen opettaja kieltäytyi opettamasta meitä.Tunnetaanko?

t.5

Itse kävin yläasteen musiikkiluokkina, ja sain kyllä aivan ihania kokemuksia musiikin kautta. En koskaan vaihtaisi sitä mihinkään. Meillä oli hyvä henki, ja yhdessä tehtiin upeita konsertteja ja esiintymismatkoja. Meidän luokalla oli pari vähän "lahjattomampaa" tyyppiä, jotka pääsivät luokaltaan just ja just, mutta muuten muut olivat ehkä hieman keskimääräistä parempia koulussa.

kuulostaa tutulta.Äidinkielen opettaja kieltäytyi opettamasta meitä.Tunnetaanko?

t.5

taidettu olla samalla luokalla. Tää siis taitaa olla musaluokkien "tyyppivika":D

t. 5

tämä on asian vierestä, mutta ihanko totta ylimääräiset musatunnit otetaan pois perusaineusta kuten matikka ja äikkä, sehän on kurjaa. Ei ka enää ole niin?

en tiedä, mutta 80-luvulla kun itse olin, sinne valittiin ainakin keskimäärin hieman myös akateemisesti lahjakkaampaa sakkia. Ihan siksi, että ylimääräiset musiikintunnit olivat osittain pois muistaakseni mm. matematiikasta ja äidinkielestä, joten eivät halunneet sinne ainakaan montaa oppilasta, joilla oli näissä erityisiä ongelmia. Eihän se olisi oppilaankaan etu, että jos muutenkin on ongelmia vielä vähennettäisiin oppilaita.

En sitten tiedä kuinka paljon tuo ero näkyi normaalissa koulutyössä.

Nämä "suuntautumisluokat" on jonkinlaisia eliittiluokkia. Pääsykokeissa testataan aina myös sen musiikin, liikunnan, kuviksen tmv. lisäksi akateemisia taitoja. Laitetaan esimerkiksi kirjoittamaan aine. Ihan ymmärrettävääkin. Tottakai musikaalisista hakijoista halutaan ne muutenkin fiksuimmat ja oppimiskykyisimmät.

ja kyllä keskim parmpaa koulumenestystä oli luokalla



oppilaat valitaa sekä musiikillisesti, mut huomioiden myös koulumenestys, sillä ei musaluokalla pärjää jos ongelmia on jossain aineessa

musikaalia ja esiintymistä on paljon, ja silloin keskityttiin niihin ja muu tavis koulunkäynti jäi vähälle, mm liikunta korvattiin pikku kävelyllä, ja monta sivua matikkaa piti tehdä ihan itse kotona, jne

eli vanhemmilta vaaditaan kyllä aktiivisuutta, eikä pelkästää tehtävienteossa avustamisessa, mut roudaamassa, vaatettamassa, maskeeraamassa, myymässä kahvitarjoilussa, leipomassa tarjoiluja, jne jne



eli kesim ns parempaa porukkaa on, ja isoja ongelmia ei ole, vanhemmat tunttee toisensa jne



eli suosittelen kyllä

ovat aivan liian suuret pikku koululaisille. Itse kärsin suunnattomasti siitä valtavasta paineesta mitä kilpailu luokkakavereiden kesken aiheutti. Sooloon pääsi vain lahjakkain. Vaikka musiikki tuotti ja tuottaa iloa elämääni edelleenkin, en ikinä laita lapsiani musiikkiluokalle. Konsertit ja yhteiset konserttimatkat (myös ulkomaille) olivat toki elämyksiä, mutta niitä saa myös muiden harrastusten ja perheen kanssa. Kilpailuasetelma joka päiväisessä koulutyössä on jättänyt jälkensä toimiini nykyään töissäkin ja aiheuttanut aika paljon sopeutumisvaikeuksia työyhteisössä. Silloin kun musiikkiluokka kolmannelta alkoi olimme kaikki lapset samalla viivalla ja tavallaan 9 vuoden aikana kasvoimme yhdessä ja jokainen oppi sen kilpailun ja kieroilun, mutta muualla elämässä porukka onkin aivan erilaista eikä edes musiikki yhdistä meitä.

Poikani joka 3-luokalla saa kaikista kokeista joko 10 tai 10+ ja ihan on "tavis"luokka, kaverinsa vaihtoi musaluokalle (opettajan lapsi) ja saa kokeista 7-9 välillä.

Ja ne musiikintunnit on lisänä sille normaalimäärälle oppitunteja eli heillä 25h/vkossa kun pojallani 23h/vkossa koulua.

ainokainen musiikkipainotusluokka on normaali luokka, jossa puolella luokasta on yksi ylimääräinen musiikkitunti. Muuten kaikki samaa kaikilla.



Tämä siis ekaluokalla. Kolmannella niitä extratunteja on muistaakseni 2.

parempaa sakkia! Itse olin musaluokalla ja ihan tavallisesti pärjäsi oppilaat. Mun tyttö ois päässyt musiikkiluokalle myös pari vuotta sitten, mutta ei halunnut vaihtaa koulua. Ei tosiaankaan mikään Einstein kouluaineissa, mikä johtunee siitä, ettei juuri kiinnosta. Oispahan kuitenkin päässyt. Ja itsekin olin koulussa suorastaan surkea.. =) Vaikka siis musiikkiluokalla olinkin. Niille oppilaille monesti annetaan ymmärtää, että olisivat jotenkin parempaa sakkia, vaikka väite on täysin tuulesta temmattu. =D