Mies on sitten tökerö...

Onko miehenne teille kohtelias, kuuntelee tai puhuu, jos on asioita joista täytyy keskustella?



Suutahdin miehelle eilen. Yritin puhua lapsemme huonosta käytöksestä, kiukuttelusta ja siitä, että meidän pitäisi yrittää vetää yhtä köyttä miehen kanssa ruokailun yms. asioiden suhteen. Ja mitä vielä, alkaako mies puhumaan, no ei, laittoi vain tv:stä ääntä suuremmalle...



Mies istuttaa lasta vaikka tunnin ruokapöydässä, jotta lapsi söisi kaikki ruoan. Yritän laittaa aina lapselle vähän ruokaa, jottei tule tilannetta jolloin lapsi yökkii, itkee ja syö. Minusta tuo on sairasta ja olen sitä mieltä, että istuu pöytään, alkaa syödä ja jos ei kohtuuajassa sitä tee, pois sitten pöydästä. (iltapalaksi ei tietty saa sitten vetää 10 leipää)



Tai jos mies on menossa lapsen kanssa ulos. Mies kyllä laittaa lapsen ulkovaatteet esille. Tekee useimmiten kuitenkin niin, että vetäisee itse nopeasti vaatteet ja häipyy ovesta ulos. Lapsi itkee sitten, kun isä meni jo. Lapsi ei ole edes ehtinyt tulla pukemaan vaatteita. Jos on jotain ongelmia pukemisessa, mies huudattaa vaikka puoli tuntia lasta ja hokee, ettei lapsi pääse ollenkaan ulos ja sitten ei tehdä sitä ja tätä. Lapsi on siis 4. Eli jos lapsi ei aina saa vetoketjua kiinni tai jotain muuta kunnolla, lapsi ei pääse ulos.



Nuo ovat vain pari esimerkkiä ja mielestäni mies piinaa lasta tyhjää, haluaa hallita ja komentaa tyhjissä asioissa, kieltää asioissa joissa ei ole kieltämisen järkeä..



Noissa tilanteissa menen sitten väliin, autan lapselle vaatteet, jotta pääsee sinne ulos. Tai sitten otan lautasen pois, jotta lapsi pääsee tilanteesta pois. Näiden vuoksi haluaisin yhteiset säännöt asioihin, ei sellaisia, joissa lasta piinataan ja kiristetään aina kaikella. Mutta miten saada mies kiinnostumaan siitä, että lasta pitää kohdella normaalisti.