Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä voisin tehdä, että mies lakkaisi räyhäämästä?
31.12.2010 |
Mieheni on pikkuhiljaa tullut ärtyneemmäksi ja huutaa/ärjyy ja kiroilee tosi rumasti ihan mitättömistäkin asioista. Suuttuu yhtäkkiä ihan nollasta sataan jostain tosi tyhmästä jutusta, esim. että menen aamulla herättelemään häntä (en edes mitenkään kukonlaulun aikaan!) ja sanon että olisi kahvia, voisit nousta jo ylös, niin sängystä kuuluu kauhea karjuminen (ihan täysillä) että "voi vittu kiitti että tulit herättään, perkele, lähe vittuun siitä saatana!!!" ja näyttää ihan mielipuolelta tuon huutaessaan. Sitten laittaa päänsä tyynyyn ja on kuin ei mitään olisi tehnytkään ja jatkaa uniaan.
Ei siinä mitään, mutta lapsekin kuulee ja alkavat jo tottua, mikä musta on hyvin huono asia!
Mies saa myös samaisia kohtauksia (ei usein, mutta toisinaan) jos vaikkapa lapset tekevät jotain "tuhmaa" mikä nyt on normaalia lasten käytöstä esim. uhmaiässä, ja jos vaadin häntä osallistumaan kotitöihin (esim. että imuroi kerran kuussa ja nostaa vaatteensa eteisen lattialta ja vie pyykkikoriin)
Okei, miehessä ON paljon hyviäkin puolia, esimerkiksi ollessaan hyvällä tuulella, jaksaa leikkiä lasten kanssa oikein antaumuksella (missä minä taas en ole hyvä) ja on rento ja rauhallinen, lisäksi on kaikki perusjutut ok eli on työssäkäyvä, rehellinen, uskollinen mies.
En siis halua erota, mutta onko mulla mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa miehen olla täysin omissa oloissaan, ts. ei vaatia häneltä mitään ettei vaan ärsyynny, antaa nukkua ihan niin pitkään silloin kun tahtoo, odottaa että nousee sitten kun nousee (vaikka tiedän, kokemuksesta, että se herääminen menee viikonloppuisin jopa kahteen-kolmeen päivällä).
Ja siis älkää nyt ehdottako mitään "keskustelkaa", koska tästä on todellakin keskusteltu, tehty kotityölistoja, olen yrittänyt selittää nätisti, kun se ei ole tehonnut, olen myös muutamia kertoja raivonnut ihan kunnolla yms. Mitään muutosta ei ole tullut ja tuskin tuleekaan.
Ja toinen mitä saatatte sanoa, on, että "mitäs valitsit tuollaisen miehen", no puolustuksekseni sanon että mies oli oikein mukava ensimmäiset kaksi vuotta, mutta lasten jälkeen on muuttunut pikkuhiljaa mäntiksi ja on miltei täysin eri mies nykyään, kuin seurusteluaikana. Mistä olisin voinut tietää, en ole ennustaja!?
Ehkä oikeastaan mulla ei ole mitään kysyttävää, ainoa vaihtoehto miehen raivarien lopettamiseksi on tuo minkä jo itse sanoin, että ei pitäisi vaatia mieheltä mitään ja antaa hänen elää täysin niinkuin haluaa, vaikka kaikki hommat jäisikin sitten minulle. Lasten vuoksi sitä voin yrittää ja yritänkin, mutta antakaa vinkkejä ja rohkaisua, miten jaksan sellaisina päivinä, kun asia alkaa vituttamaan... (tiedän, että niitä tulee)
Kiitos etukäteen!
Kommentit (33)
Masennus voi oireilla lyhytpinnaisuutena ja ärtyisyytenä, lisäksi runsasunisuuskin sopii kuvaan.
Kuinka paljon miehesi lotraa ap?
Vetää vapaailtoinaan (kun seuraavana päivänä ei töitä) normaalisti sixpäkin kaljaa, toisinaan enemmän, jopa tuplasti tai triplasti, itsensä ihan humalaan saakka, toisinaan sitten taas vähemmän. Mutta joka viikko on pakko raahata kotiin sitä kaljaa.
En sitten tiedä onko tuo paljon vai vähän, itseäni tietty ärsyttää mutta mä taas olen sieltä toisesta ääripäästä, miltei absolutisti.
Olen joskus kysynyt, voisiko olla alkoholista erossa vaikkapa kuukauden kokonaan, ei mies suostu edes kokeilemaan, on tietysti sitä mieltä ettei hänellä mitään alkoholiongelmaa ole ja nipotan turhasta (en tiedä, teenkö niin?) joten ei siis aio edes kokeilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopulta alistuin lasten vuoksi ja yritin pitää kulisseja yllä.
Tilanne muuttui koko ajan pahemmaksi ja lopuksi sain hiippailla pitkin seniä, etten vaan ärsyttäisi. Minä, ennen niin iloinen ja temperanmentinen ihminen.
Jostain sain kuitenkin voimia tempaista lapseni ja itseni pois siitä perhehelvetistä.
Nyt ei enää ahdista kuin ne muistot entisestä. Silloin olin ahdistunut ja pelkäsin koko ajan. Varsinaisesti minua ei koskaan hakattu mutta revittiin yöllä sängystä ylös ja riepoteltiin, myös lasten nähden.
Lapset näkevät isäänsä viikottain.
Lähde ajoissa. Tsemppiä ja todellakin UUTTA Vuotta!
Olen itsekin eroperheestä ja tiedän monta muutakin. Yhtäkään tuollaista tapausta en ole kuullut.
Mieti, missä terapioissa ym. lapset voivat joutua aikuisiällä käymään kun kotona on tuollaista? Paniikkihäiriötä ym. kun toinen vanhempi voi saada raivarin milloin hyvänsä. Sitäkö sinä haluat?
Kun lapset kasvavat, hekin alkavat kunnolla varoa miestä kuten sinä. Hiippailette kaikki seiniä pitkin ja rajoitatte omaa elämäänne "ettei se vaan suutu". Sekö kuulostaa terveeltä elämältä?Mitä sinä oikeastaan odotat? Sitä että mies käy kiinni sinuun tai lapsiin? Uskallatko erota sittenkään? Eihän se toista kertaa lyö...
että mies muuttuisi kunhan ikää tulee vähän lisää.. tai jotain muuta tapahtuisi.
Sen olen kyllä itselleni luvannut, että jos joskus minua tai lapsia lyö, lähden HETI. se olisi niin selkeä merkki. Mutta kuten kirjoitin jo aiemmin, en jaksa uskoa että alkaa väkivaltaiseksi, koska ei ole tähän mennessäkään miltei 10 vuoteen sitä ollut. Rähjää kyllä, mutta uskon että se jää siihen.
ap
Itse lopulta alistuin lasten vuoksi ja yritin pitää kulisseja yllä.
Tilanne muuttui koko ajan pahemmaksi ja lopuksi sain hiippailla pitkin seniä, etten vaan ärsyttäisi. Minä, ennen niin iloinen ja temperanmentinen ihminen.
Jostain sain kuitenkin voimia tempaista lapseni ja itseni pois siitä perhehelvetistä.Nyt ei enää ahdista kuin ne muistot entisestä. Silloin olin ahdistunut ja pelkäsin koko ajan. Varsinaisesti minua ei koskaan hakattu mutta revittiin yöllä sängystä ylös ja riepoteltiin, myös lasten nähden.
Lapset näkevät isäänsä viikottain.
Lähde ajoissa. Tsemppiä ja todellakin UUTTA Vuotta!
mutta kirjoituksessasi oli yksi selkeä ero omaan tilanteeseeni; minä EN pelkää miestäni, yhtään. Huutaminen on kurjaa enkä halua että hän huutaa lasten kuullen, mutta en tosiaan siis pelkää miestäni. En usko, että hän lyö, eikä minua ole riepoteltu eikä revitty sängystä pois..
ap
Olin kesälläv poissa lasten kanssa 6 viikkoa (mummolassa) ja annoin äijän hautoa omiaan.Jotain tapahtui hänelle kesällä, en tiedä mitä, mutta koko syksyn asenne on ollut eri ja raivoaminen on loppunut.Tietty suuttumista on, mutta homma ei karkaa käsistä.Jälkeenpäin kun ollaan puhuttu, mieheni sanoo että nyt jälkikäteen näkee syyt, silloin ei.Suurimpia syitä olivat masennus joka johtui töistä ja talousvaikeuksista.Olin itse valmis eroon, sillä aiheetonta raivoamista en jaksa katsella enkä rupea varomaan toista arkipäiväisissä asioissa.Meillä mihen käytös kesti n. 3v, koko ajan paheten.Ja mistäpä sitä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olen varautunut katsomaan päivän kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhkaa erolla
jos ei lähde hakemaan itselleen kja koko perheen ilmpapiiriin apua
uhkaa erolla
jos ei lähde hakemaan itselleen kja koko perheen ilmpapiiriin apua
kerran sanoin suutuspäissäni miehelle että erotaan sitten, ja mies sanoi vaan että "tuossa on ovi, lähe meneen" (oli tietysti hänkin suuttunut)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sulle ei huudeta eikä kiroilla. Aikuisen ihmisen on kyettävä hillitsemään itsensä. Mun suhteessa ongelmat syntyivät pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Aluksi oli rumaa kielenkäyttöä, sitten huutamista, pihalle heittämisellä uhkailua, kotitöistä valittamista (minä tein kaiken yksin ja heräsin joka viikonloppuaamukin 6:lta lasten kanssa)... Lopulta mies kävi käsiksi humalassa. Nyt tätä asiaa selvitellään, sillä en voi elää enää näin. Viimeiset puoli vuotta olen pelännyt aina, kun mies on humalassa.
Näillä jutuilla on tapana pahentua, jos niihin ei puututa. Voimia sinulle, rajat on vedettävä. Lapset kyllä kärsivät siitä, että isä karjuu äidille.
ja sitä milloin taas räjähtää, millä sekunnilla ja mistä syystä. Tilanteenne ei ole normaali. Miehesi hallitsee sinua. Et ehkä vielä näe sitä.
mutta kirjoituksessasi oli yksi selkeä ero omaan tilanteeseeni; minä EN pelkää miestäni, yhtään. Huutaminen on kurjaa enkä halua että hän huutaa lasten kuullen, mutta en tosiaan siis pelkää miestäni. En usko, että hän lyö, eikä minua ole riepoteltu eikä revitty sängystä pois..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin aiheesta:
täysin mielivaltaista räyhäämistä ei kenenkään tarvi kuunnella. Sanot miehellesi rauhallisessa tilassa, että seuraavan kerran jos hän alkaa kiroilla tms, poistut paikalta, et halua ottaa vastaan muuta kuin ymmärrettävää kieltä. Hän tulkoon sitten puhumaan kun pahin kiukku on laantunut
Se, miten miehesi käyttäytyy on täysin HÄNEN vastuullaan. Sinun omalla vastuullasi on vain, miten käyttäydyt itse: eli mihin vedät rajasi, sallitko itsesi jäädä kuuntelemaan sättimistä vai poistutko paikalta.
MUtta (nyt ehkä hiukan aiheen vierestä)
eihän nyt herranjumala sentään niin mene, että jos äreänä kiroilee niin saman tein ero!!!! En tarkoita että kiroilu on ylevää toimintaa, mutta kuka nyt mitenkäkin sen äreytensä ilmaisee. Minusta kiroilu ja huutaminenkin sentään on reilumpaa kuin puukottaa navan alle, esimerkiksi solvaten "asiallisella" äänellä ivallisesti toista, esim hänen ulkonäköään.
Toinen hiukan ohi teeman; miehesi väsymys ei kuulosta normaalilta jos 2-3 asti nukkuu. Mielestäni lääkärintutkimus on paikallaan. Ei lapsiperheessä aikuiset nuku iltapäivään kuin täysin poikkeustilanteissa. Jotain miehesi resursseissa on vialla.
Onko parisuhde kunnossa?
Oletko lapsille uhrautuva äiti?
Saako mies piparia tarpeeksi ja ilman nöyryyttävää vonkaamista?
Työstressiä miehellä?
Salakavala 2. luokan diabetes?
Alkoholismi?
Ei mies muutu ja ala ärjyä ilman syytä. Mies kommunikoi. Homma mättää miehen kannalta jossain, kotona, parisuhteessa, töissä, taloudessa, ystävyyssuhteissa, tai sitten jopa terveydellinen ml. mielenterveydellinen syy voi olla. Voi olla myös coktail, jossa kaikki mättää yhdessä vaikka missään tilanne ei katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä perheessä ollut samanlaisia juttuja, paitsi että minä mies olen kantanut vastuuta enemmän arjen pyörittämisestä. Vaimo on aina nukkunut myöhään vähintään 10-11 melkein joka ikinen vapaa aamu. Minä hoidan enimmäkseen lapset/huushollin. Aikaisemmin tilanne oli pahempi, vaimo nukkui usein puoleenpäivään. Vaimolla oli masennusta. Sanominen hyvällä tai pahalla ei auttanut tilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne vähän parempi, jonkinmoinen sopusointu löytynyt ainakin yleisesti ottaen perhe-elämään.
Välillä pinna on kiristynyt kummallakin. Itse olen ollut melko väsynyt itsekin tilanteesta ja pinna on ollut todella kireällä, vaikka olen melko reipas ja positiivinen tyyppi.
Miehesi on varmaan tilanteessa jossa hän ei pysty kontrolloimaan täysin omaa käytöstään. Ilmeisesti ainakin väsymystä tai masennusta hänellä.
Ulkopuolinen ammattiapu varmaan auttaisi, esim.joku peheneuvoja. Tuo sängyssä makaaminen ei auta oikeasti hänen väsymykseensä. Jos hän pystyy, perusasioitten kuntoon saaminen auttaisi myöskin. Eli kalja pois, ylös, ulos ja lenkille. Ja hyvää tekisi sullekin että pääsisit välillä tuulettumaan esim. lenkille.
Olen itsekin eroperheestä ja tiedän monta muutakin. Yhtäkään tuollaista tapausta en ole kuullut.
Mieti, missä terapioissa ym. lapset voivat joutua aikuisiällä käymään kun kotona on tuollaista? Paniikkihäiriötä ym. kun toinen vanhempi voi saada raivarin milloin hyvänsä. Sitäkö sinä haluat?
Kun lapset kasvavat, hekin alkavat kunnolla varoa miestä kuten sinä. Hiippailette kaikki seiniä pitkin ja rajoitatte omaa elämäänne "ettei se vaan suutu". Sekö kuulostaa terveeltä elämältä?
Mitä sinä oikeastaan odotat? Sitä että mies käy kiinni sinuun tai lapsiin? Uskallatko erota sittenkään? Eihän se toista kertaa lyö...