Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä voisin tehdä, että mies lakkaisi räyhäämästä?
31.12.2010 |
Mieheni on pikkuhiljaa tullut ärtyneemmäksi ja huutaa/ärjyy ja kiroilee tosi rumasti ihan mitättömistäkin asioista. Suuttuu yhtäkkiä ihan nollasta sataan jostain tosi tyhmästä jutusta, esim. että menen aamulla herättelemään häntä (en edes mitenkään kukonlaulun aikaan!) ja sanon että olisi kahvia, voisit nousta jo ylös, niin sängystä kuuluu kauhea karjuminen (ihan täysillä) että "voi vittu kiitti että tulit herättään, perkele, lähe vittuun siitä saatana!!!" ja näyttää ihan mielipuolelta tuon huutaessaan. Sitten laittaa päänsä tyynyyn ja on kuin ei mitään olisi tehnytkään ja jatkaa uniaan.
Ei siinä mitään, mutta lapsekin kuulee ja alkavat jo tottua, mikä musta on hyvin huono asia!
Mies saa myös samaisia kohtauksia (ei usein, mutta toisinaan) jos vaikkapa lapset tekevät jotain "tuhmaa" mikä nyt on normaalia lasten käytöstä esim. uhmaiässä, ja jos vaadin häntä osallistumaan kotitöihin (esim. että imuroi kerran kuussa ja nostaa vaatteensa eteisen lattialta ja vie pyykkikoriin)
Okei, miehessä ON paljon hyviäkin puolia, esimerkiksi ollessaan hyvällä tuulella, jaksaa leikkiä lasten kanssa oikein antaumuksella (missä minä taas en ole hyvä) ja on rento ja rauhallinen, lisäksi on kaikki perusjutut ok eli on työssäkäyvä, rehellinen, uskollinen mies.
En siis halua erota, mutta onko mulla mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa miehen olla täysin omissa oloissaan, ts. ei vaatia häneltä mitään ettei vaan ärsyynny, antaa nukkua ihan niin pitkään silloin kun tahtoo, odottaa että nousee sitten kun nousee (vaikka tiedän, kokemuksesta, että se herääminen menee viikonloppuisin jopa kahteen-kolmeen päivällä).
Ja siis älkää nyt ehdottako mitään "keskustelkaa", koska tästä on todellakin keskusteltu, tehty kotityölistoja, olen yrittänyt selittää nätisti, kun se ei ole tehonnut, olen myös muutamia kertoja raivonnut ihan kunnolla yms. Mitään muutosta ei ole tullut ja tuskin tuleekaan.
Ja toinen mitä saatatte sanoa, on, että "mitäs valitsit tuollaisen miehen", no puolustuksekseni sanon että mies oli oikein mukava ensimmäiset kaksi vuotta, mutta lasten jälkeen on muuttunut pikkuhiljaa mäntiksi ja on miltei täysin eri mies nykyään, kuin seurusteluaikana. Mistä olisin voinut tietää, en ole ennustaja!?
Ehkä oikeastaan mulla ei ole mitään kysyttävää, ainoa vaihtoehto miehen raivarien lopettamiseksi on tuo minkä jo itse sanoin, että ei pitäisi vaatia mieheltä mitään ja antaa hänen elää täysin niinkuin haluaa, vaikka kaikki hommat jäisikin sitten minulle. Lasten vuoksi sitä voin yrittää ja yritänkin, mutta antakaa vinkkejä ja rohkaisua, miten jaksan sellaisina päivinä, kun asia alkaa vituttamaan... (tiedän, että niitä tulee)
Kiitos etukäteen!
Kommentit (33)
Koska mikään mitä tulet tekemään ei todennäköisesti kelpaa. Sitä ahdistaa nyt joku (ehkä teidän parisuhde) ja ennenkuin saa sen ahdistuksen purettua tuo ei lopu. Terapiaa suosittelen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja mielestäni on:
a) terapia, ammattiauttaja, parisuhdeneuvoja
Tämä ensisijaisesti. Miehesi täytyy ymmärtää, että tuo ei ole fiksun aikuisen käytöstä.
b) ero
Eli anna nukkua vaikka iltaan saakka, jos on väsynyt. Tuskin hän aina kuitenkaan nukkuu?
Älä yritä kontrolloida miehen elämää, hän ei ole lapsi.
uskalla myös itse elää siten että saa levättyä
En muista tässä yhdessäoloajalta (jota kohta jo 10 vuotta) AINUTTAKAAN vapaata aamua, jolloin mies olisi noussut ennen yhtätoista, jos ei ole ollut pakko. Ja useimmiten nukkuu siis pitkälle yli puolenpäivän.
Lapset kuitenkin heräävät jo paljon aiemmin, joten jonkun ne on hoidettava.. (minun)
Onko kontrollointia, jos yrittää saada miestä osallistumaan kotitöihin esim. siivoamalla omat jälkensä (vaatteensa lattialta pyykkikoriin tai lautasensa olkkarin sohvapöydältä tiskipöydälle/koneeseen)? Tai imuroimaan kerran kuussa? Muut kotityöt hoidan minä, kaikki.
ap
Vaihtoehtoja mielestäni on:
a) terapia, ammattiauttaja, parisuhdeneuvoja
Tämä ensisijaisesti. Miehesi täytyy ymmärtää, että tuo ei ole fiksun aikuisen käytöstä.b) ero
En todellakaan halua erota, olen nähnyt läheltä mitä muutamalle lapselle on käynyt eron jälkeen. En voi tehdä sitä lapsilleni! Ehkä huono parisuhdemallikin on parempi, kuin loppuiän traumat jotka vaikuttavat koko ajattelutapaan ja turvallisuudentunteeseen ja sitä kautta koko elämään?
Ja siis mieheni EI ymmärrä, että hänen käytöksessään olisi mitään vikaa. Ei koskaan pyydä mitenkään anteeksi räyhäämisiään, jos sanon, että se on väärin, suuttuu vaan lisää ja paukuttelee ovia.
ap
Kyllähän saa ottaa pattiin herätys ja lasten kiljunta ja tiskausvuoro, mutta ei mikään oikeuta käyttäytymään huonosti eikä huutamaan.
Mun mielestä kakkosen neuvo on typerä, pitäähän ihmisen omassa kodissaan tehdäkin asioita. Ei lastenkaan anneta elää kuin pellossa, miksi miehellä olisi siihen oikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä huono parisuhdemallikin on parempi, kuin loppuiän traumat jotka vaikuttavat koko ajattelutapaan ja turvallisuudentunteeseen ja sitä kautta koko elämään?
Alistuva parisuhdemalli vaikuttanee aikanaan lapsiisi ja ehkä jopa heidän lapsiinsa!
Enkä minä nyt näkisi kovin turvallisenakaan tuollaisia raivokohtauksia. Saisit aina olla hiipimässä pitkin seiniä. Nyt raivareita tulee aamuherätyksistä ja lasten "tuhmuuksista". Mistä seuraavaksi?
Et voi olla tosissasi!
perheväkivallan esiaste? Väkivalta astuu usein kuvaan vasta lasten tultua maailmaan ja silloin se alkaa huutamisesta ja kiroilusta jonka jälkeen kuvaan tulee mukaan tavaroiden paiskomista, sen jälkeen kevättä tönimistä jne kunnes mies jonain päivänä lyö. Tätä kutsutaan normalisointiprosessiksi, eli kun sinut jonain päivänä hakataan olet jo niin alistettu että et osaa enää lähteä suhteesta.
Olisi nyt erittäin tärkeää että vaatisit mieheltäsi kunnioittavaa käytöstä. Jos hän ei pysty olemaan kiroilematta sinulle niin suhdetta ei välttämättä kannata jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheväkivallan esiaste? Väkivalta astuu usein kuvaan vasta lasten tultua maailmaan ja silloin se alkaa huutamisesta ja kiroilusta jonka jälkeen kuvaan tulee mukaan tavaroiden paiskomista, sen jälkeen kevättä tönimistä jne kunnes mies jonain päivänä lyö. Tätä kutsutaan normalisointiprosessiksi, eli kun sinut jonain päivänä hakataan olet jo niin alistettu että et osaa enää lähteä suhteesta.
Olisi nyt erittäin tärkeää että vaatisit mieheltäsi kunnioittavaa käytöstä. Jos hän ei pysty olemaan kiroilematta sinulle niin suhdetta ei välttämättä kannata jatkaa?
ja varsinkin jos on kovassa humalassa, on melko arvaamaton, on jo kerran lyönyt nyrkkinsä seinästä läpi. MUTTA toisaalta en jaksa millään uskoa, että kävisi minuun käsiksi. Luulisi että olisi jo sen tehnyt, kun yhdessä ollaan kohta oltu jo liki 10 vuotta!
Ja siis mies kiroilee muutenkin, aina, ja kun ei osaa pitää sitä mitenkään vääränä, uskon että hänelle vaan on jotenkin niin hemmetin vaikeaa olla kiroilematta minullekaan.
Varovasti kysyn kuitenkin, oletteko ihan tosissanne että olisi syytä pelätä turpiinsaamista...? Vai onko tämä vaan av-palstan liioittelua?
ap
Ja musta on älyttömän vaikea uskoa, ettet ymmärrä sitä ja sen vaikutuksia itseesi ja lapsiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatia mieheltäsi kunnollista käyttäytymistä. Sinulla on oikeus siihen, ettei kukaan huuda ja kiroile sinulle päin naamaa.
Mutta miestäsi sinä et pysty muuttamaan, hänen pitää tajuta muuttua ihan itse.
Joo voithan sinä myös kokeilla alistua, jättää miehen nukkumaan ja köllöttelemään, mutta todennäköisesti se ei kuitenkaan lopeta räyhäämistä käyttäytymismallina.
ja juuri tuolla lailla se alkoi. Naimisiinmenon jälkeen alkoi alamäki, eli ääni kellossa muuttui, ja siitä kesti vielä parisen vuotta ennen kuin väkivalta puhkesi. Näin ei tietysti tarvitse olla sinun kohdalla; eli väkivallan ei tarvitse puhjeta ollenkaan vaan miehesi voi pysyä tuolla "esiasteella" (sitä kutsutaan myös psyykkiseksi väkivallaksi, ja siihen kuuluu mm myös mainitsemasi kotitöiden hyvin epätasainen jako, kontrollointi jne). Sinuna lukisin jonkun kirjan parisuhdeväkivallan eri muodoista, tai yrittäisin saada tietoa googlettamalla. Vaikka väkivaltaa ei oisi miehesi ajatusmaailmalla on yhtäläisyykisä väkivaltaisen miehen ajatusmaailmaan. Sinuna kartuttaisin tietoa tästä ilmiöstä niin ettet ainakaan joudu perhehelvettiin ihan sinisilmäisyyttäsi. Kovasti tsemppiä ja hyvää uutta vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatia mieheltäsi kunnollista käyttäytymistä. Sinulla on oikeus siihen, ettei kukaan huuda ja kiroile sinulle päin naamaa.
Mutta miestäsi sinä et pysty muuttamaan, hänen pitää tajuta muuttua ihan itse.
Joo voithan sinä myös kokeilla alistua, jättää miehen nukkumaan ja köllöttelemään, mutta todennäköisesti se ei kuitenkaan lopeta räyhäämistä käyttäytymismallina.
En itseni vuoksi, vaan lasten!
(ja erohan mulle ainoa vaihtoehto on, mitä jää jäljelle, mies ei todellakaan suostu mihinkään vaatimuksiini että hänen pitäisi lopettaa minulle räyhääminen ja alkaa kohdella minua kunnioittavasti. Eihän se edes suostu tajuamaan, että kohtelee minua jotenkin väärin!)
Mä olen siis nähnyt tosi läheltä (siskoni lapset) mitä heille kävi, kun erosivat. Käyvät terapiassa edelleen vaikka erosta on jo yli 6 vuotta, ja sisko itkee minulle kuinka lapset itkevät iltaisin ja että on kaikenmaailman paniikkikohtauksia ja lapset kärsivät masennuksesta ja ikävöivät isäänsä. Sisko on tosi lujilla, mutta jaksaa lastensa vuoksi. Ja mä EN HALUA että omat lapset joutuvat samaan mylläkkään!
Tiedän toki, että joidenkin lapset eivät ole moksiskaan, mutta mistä sitä voi etukäteen tietää, en uskalla ottaa riskiä! Lisäksi meidän lapset ovat luonteeltaan jo sellaisia herkkiä, että pelkään että heille todennäköisesti kävisi samoin :/
ap
Minä olen ottanut sen linjan että ihme ärtyilyihin reagoin aina astetta pahemmin. Eli joku 'MITÄSIINÄVITKUTTELET?' kommentti saa vastaukseksi VOIHELVETINKUUSTOISTAKUNOLETTYHMÄJOSETNÄE!!!' Ja tämä siis vähän kovemmalla äänellä. Jos mies on täysijärkinen tajuaa pian ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ottanut sen linjan että ihme ärtyilyihin reagoin aina astetta pahemmin. Eli joku 'MITÄSIINÄVITKUTTELET?' kommentti saa vastaukseksi VOIHELVETINKUUSTOISTAKUNOLETTYHMÄJOSETNÄE!!!' Ja tämä siis vähän kovemmalla äänellä. Jos mies on täysijärkinen tajuaa pian ongelman.
mutta lopetin sen, kun miehen räyhääminen vain yltyi ja lapset alkoivat reagoida kun me molemmat huudettiin.
Nyt heillä on ainakin toinen rauhallinen vanhempi.
ap
eli jos et voi vaatia mieheltäsi kunnollista käyttäytymistä, et voi sitten muuta kuin kuunnella huutoa ja vittuilua lopun ikääsi. Ja niin kuuntelevat sitten lapsesikin, mitä enemmän niille ikää tulee niin sitä enemmän. Teini-iässä on varmaan tosi hyvät välit isipapan kanssa.
Masennus voi oireilla lyhytpinnaisuutena ja ärtyisyytenä, lisäksi runsasunisuuskin sopii kuvaan.
ja kertoisin tilanteen. Jos mies alkaa lyömään sinua lapset kärsivät siitäkin, ja ero saattaa kuitenkin tulla. Perheneuvolassa osaavat tukea sinua niin että vältät eron, ja samalla sinulla on joku johon tukea jos mies alkaa käyttäytymään ikävästi. Minusta olisi tärkeää että sinulla olisi joku tällainen tuvallinen kontakti. Jos kaikki menee hyvin voit käydä siellä ihan vain parin kuukauden välein mutta jos sitten sattuu jotakin niin tiedät mistä hakea apua.
Itse jouduin eroamaan mutta lapset eivät ole siitä kärsineet. Heidän isänsä asuu lähellä ja perheneuvolassa ovat saaneet hänet ymmärtämään että hänellä on lapsille paljon annettavaa vielä. Meidänkin suhde on tänä päivänä asiallinen.
Masennus voi oireilla lyhytpinnaisuutena ja ärtyisyytenä, lisäksi runsasunisuuskin sopii kuvaan.
runsasuninen mies on ollut kuulemma lapsesta saakka.
Ja mitä nyttemmin olen kuullut (miehen sukulaisilta), olen saanut käsityksen että tällainen mies on normaalisti, jaksoi ilmeisesti seurusteluvuodet panostaa ja olla toisenlainen kuin oikeasti on... rakkauden alkuhuuman voimin ilmeisesti..
ap
Masennus voi oireilla lyhytpinnaisuutena ja ärtyisyytenä, lisäksi runsasunisuuskin sopii kuvaan.
Kuinka paljon miehesi lotraa ap?
Eli anna nukkua vaikka iltaan saakka, jos on väsynyt. Tuskin hän aina kuitenkaan nukkuu?
Älä yritä kontrolloida miehen elämää, hän ei ole lapsi.
uskalla myös itse elää siten että saa levättyä