Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Käy sääliksi ystäväperheen lapsi
30.12.2010 |
Hän on yksityishuoltajaäidin ainoa lapsi, 4-vuotias poika. Äiti erosi lapsen isästä lapsen ollessa alle vuoden ikäinen, jonka jälkeen muutti lähes välittömästi uuden miesystävänsä kanssa yhteen. Tällä miesystävällä oli poika myös ja n. vuoden verran meni todella hyvin, minäkin uskoin että heistä tulee vielä "oikea" perhe. Mutta ei...alkoivat riitelemään turhanpäiväisistä ja kuinka ollakaan, taas tämä äiti muutti lapsensa kanssa, tällä kertaa oman äitinsä luokse. Sitten löysi jälleen kerran "elämänsä rakkauden" ja tätä onnea kesti pari vuotta. Nyt jouluna hän muutti miehen luota pois, lapsi menetti taas yhden puolisisaruksen...
Kävivät luonamme kahvilla nopeasti eilen enkä tiennyt mitä sanoa. Lapsi oli jotenkin apaattisen oloinen, äitinsä ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota vaan paasasi vain omasta mielipahastaan ja "sen äijän" tekemisistä/sanomisista. Huomasin että lapsi on paitsi kömpelö, myös änkyttää ja yritti jatkuvasti viedä suuhunsa oman lapseni leluja (tämä oli luistelemassa mieheni kanssa), jonka tietenkin kielsin. Stressiä?
Pohdin nyt miten voisin auttaa tuota äitiä parhaiten. Olimme sopineet että tuo poikansa meille parina päivänä leikkimään, mutta hän peruikin yllättäen kaikki visiitit.
Kommentit (4)
Mitä jos yrität uudestaan pyytää leikkimään? Ja ehkä myöhemmin saisit juteltua äidinkin kanssa lapsista ja heidän tarpeistaan silloin, kun eivät ole kuulolla. Pojalle olisi tärkeää, että hän myös kuulisi myönteistä puhetta miehistä, ja saisi olla turvallisessa miesseurassakin. Ottaisiko miehesi pojan mukaan johonkin touhuun vaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peesaan edellistä että on hienoa että välität! Onhan se selvä ettei elämässä koskaan osaa mitään varmuudella ennustaa. Jos löytääkin itsensä yhtäkkiä yksinhuoltajana (voi käydä kenelle tahansa) niin silloin on hyvä että on empaattisia läheisiä itse kullakin joista olisi apua.
Poika varmasti kaipaisi kavereita, saman ikäisiä leikkimään kanssaan. Miksi siis teidän poika piti silloin juuri viedä luistelemaan?
Meidän 3v. syö toisinaan myös vielä lelujaan, en koe että se olis stressiä vaan pikemmiten tapa. Vai olisiko lapsella jotain hampaissa, reikiä? Itse olen epäillyt myös tätä omalla lapsellani. Eli jos suuta/hampaita juilii tms.
Kömpelyys johtuu varmasti siitä, että lasta ei viedä urheilemaan ja ulos leikkimään ja juoksemaan. Jos lasta vaan istuttaa sisällä, lattialla leikkimässä kömpelyys on yleistä ja motoristen kykyjen vahvistuminen on heikkoa. Lapset kun nykyään kyyditään autolla joka paikkaan, istutetaan katsomaan telkkaa ( vanhemmat saa omaa aikaa ) tai pelataan tietokoneilla tai muilla pelikonsoleilla ( taas vanhemmat pääsevät helpommalla ). Pihalle lasten pitää päästä: pyöräilemään, kelkkailemaan, hiihtämään, luistelemaan, juoksemaan, leikkimään, pelaamaan palloa, lätkää, touhuamaan lumihangessa yms. säästä / vuodenajasta riippuen. Sisäleikkipaikat on kivoja myös. Ja uiminen.
Joku ehdotti hyvin, että olisiko miehesi innokas ottamaan poikaa mukaan teidän perheen harrastuksiin?
Hienosti otat vastuuta kun näet, että lapsella ei ole kaikki hyvin. Pojan äiti taitaa olla aika hukassa ja lapsi tarvitsee nyt paljon positiivisia, terveitä ihmisiä ympärilleen.
Olisiko äiti kiinnostunut hakemaan apua seurakunnan kautta? Saamaan myös hoitoapua pojan kanssa? Vaihtuvat miesystävät kielivät myös päihdeongelmista...
Huomasin että lapsi on paitsi kömpelö, myös änkyttää ja yritti jatkuvasti viedä suuhunsa oman lapseni leluja (tämä oli luistelemassa mieheni kanssa), jonka tietenkin kielsin. Stressiä? Pohdin nyt miten voisin auttaa tuota äitiä parhaiten.
Alue: Aihe vapaa
Ei toimi aivot, ei...
t. ap