*HELMIÄISTEN -11* tammikuu

Onnittelut Vaapukalle! Ei ollut muuten ensimmäinen helmiäinen ;) Vaikken olekaan hirveästi tänne kirjoitellut niin ajattelin nyt ilmoitella, että meille syntyi jo viime vuoden puolella pieni poikavauva raskausviikolla 31+6. Lasten teholla oli 2 viikkoa ja nyt ollut reilu viikon osaston puolella. Kaikki mennyt hyvin ja kotiinlähtökin jo häämöttää :)



Kokoa pikkumiehellä oli 1870g ja 42,5 cm.

Paljon tsemppiä teille kaikille viime metreillä oleville!

onnea paljon vauvan saaneille.. :) palstalle liittyi uusi helmimamma. esikoistyttö 29.2.08 ja nyt rv.36+3 LA. 14.2.2011

Paljon onnea jo vauvan saaneille ja kovasti tervetuloa uusille!



Viimeisiä odotuspäiviä tässä viedään. Olen JO kolmatta päivää äippälomalla ja aika tuntuu tuskastuttavan pitkältä. Lapset on hoidossa vielä ensi viikon ja vauva syntyykin sitten 31. päivä sektiolla. Eli sellainen puolitoista viikkoa tässä olisi vielä odoteltavaa. Mä kyllä toisaalta toivoisin, että lähtis tulemaan spontaanisti, kun tuntuu, että aika ei mene eteenpäin ei sitten millään. Töihinkin voisi mennä vielä vaikkapa pariksi päiväksi, niin saisi ajan paremmin kulumaan =) Kaikki vauvan tarvikkeet on valmiina, ei puutu kuin enää vauva

Meillä vaihtuu auto tänään. Ostettiin tila-auto, kun kolmen lapsen laittaminen auton takapenkille tuntui kovasti työläältä. Kolme isuinta sinne kyllä menee, mutta turvavyöt jää niin ahtaalle sinne alas, että kädet ei mahdu millään penkkien väliin. Ja on aika oleellista kuitenkin saada lasten turvavyöt kiinni =) =)



Yöt alkaa olla aika mielenkiintoisia. Herään varmaan tuhat kertaa yössä. Pissalla ei kyllä tarvi juosta, mutta selkä ja kyljet särkee, enkä saa nukuttua. Vauvakin potkii aika aktiivisesti juuri yöaikaa, joten hänen temmellystä on mukavakin yöllä seurata. Eipä siinä, saanhan mä sitten päivällä nukkua päikkyrit, jos siltä tuntuu.



Nyt vois mennä laittaan pesukoneen pyörimään. Mukavaa torstaipäivää kaikille tasapuolisesti!

Ihmeesti katkaisi ton ekan viestin kesken kaiken. No laitoin loput uuteen viestiin =)

Nyt niitä pikkuisia rupeaa jo tupsahtelemaan maailmaan.. Paljon onnea vaan jo vauvan saaneille :)

Saas nähdä tuleeko tämä minunkin pikkuinen aikaisemmin maailmaan. Odotan esikoista ja vauva kääntyi raivotarjontaan rv 30, sen jälkeen ollut todella kipeetä vihlomista kohdunsuulla ja supistuksi. Rv 32 tehtiin tarkastus noiden tuntemuksien takia, niin kohdunsuu oli auki sormelle ja paikat pehmenneet hieman. Uudelleen synnyttäjälle olis normaalia sanoivat. Nyt taas parin päivän aikana tullut todella kipeitä supistuksia ja viiltoja,et saas nähdä viikon päästä miltä näyttää,kun menen synnytystapa arvioon..vähän jo jännittää !!! Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia tai tuntemuksia??

Paljon jaksamisia kaikille odottajille :)

terveisin: Donna 34+5

Tänään kävin synnytystapa-arvioinnissa ja niinhän se sitten menee, että sektio on viimestään 3.2. Viikon päästä pitää mennä uudestaan tsekkaamaan, että joutuuko sektion tekemään jo aikaisemmin. Hieman jännitystä aiheuttaa se, että lääkärin mielestä sektiohaava täytyy leikata pystyyn. Kivat arvet siitä jää, ei tarvi enää bikineissä kulkea. No pääasia, että saadaan vauva ulos. :)

Tytön painoarvio oli nyt n.3kg ja kaikki oli aivan hyvin.

Nyt täytyy alkaa tosissaan pistämään kotia vauvakuntoon.



MiDa rv 36+6

On niin kiire näin äitiyslomalla :) Jota jo ruhtinaalliset kaksi päivää takana.



Ihan alkuun onnea Vaapukka84 ja TaiMi! Ja tervetuloa mukaan uudet Piitsu82 ja emppu89!



Tänne ei mitään ihmeellistä. Neuvola oli taas tänään ja kaikki arvo vaan paranee näin loppua kohti... tarkoittanee sitä että tuskin mitään ihan lähiviikkoina tapahtuu. Meidän lapset näyttää olevan vatsassa viihtyvää sorttia! Pää on sentään alaspäin, on tainnut olla alusta asti, mutta ylhäällä tuntuisi vielä olevan. Äitiysloman alettua ovat lapsetkin alkaneet kysellä että milloin vauva tulee - ihmettelinkin jo ettei kumpikaan asiasta mitään kysele ;) Epäilen, että asisoista on juteltu hoidossa ja eskarissa.



Hankinnoista oli puhetta, joten havahduin itsekin jotain ostelemaan. Kaukalo on löytynyt jo pitkään. Vaunuista olis kirjoitettavaa niin pitkälti, etten jaksa edes aloittaa... toiveissa että tämä asia olisi kunnossa kahden viikon sisään. Sitteri löytyy. Ergo vauvatuella. Kasapäin kestovaippoja (ostin paketin kertakäyttöisiäkin). Vaatetta tyttöväreissä - silti epäilyttää tuo sukupuoliarvio ;) Hoitolaukkua tuskin hankin, en ainakaan kylvetystukea. Amme pitäisi hankkia ja isommat lapset oli sitä mieltä, että heille myös ammeet! Imetystyynyä ole vakavissani harkinnut, ja sen ajattelin itse ommella - koskaan en ole ennen kokenut kyllä tarvitsevani. Tuttipullojakin ostin pari, imetysliivit ja liivinsuojia. Tutteja.



Nyt kiireellä hakemaan lapsia hoidosta...



Tsemppiä kaikille loppumetreille!



-OonaKas 35+0-

Noniin, nyt on sitten sektiopäiväkin tiedossa. Se on jo reilun 2 vkon päästä eli 7.2. =) Jos kaikki menee hyvin, niin kolmen viikon päästä ollaan vauvan kanssa jo kotona! ?



TaiMi: ONNITTELUT pikkuisen kiireisen pojan johdosta! Hienoa, että kotiin lähtökin jo häämöttää! Ei varmasti ole helppoa toi kodin ja sairaalan välin kulkeminen ja jättää pikkuinen sairaalaan. Vaikka tietenkin on hyvä, että hän on hyvässä hoidossa ja pääsee sitten turvallisesti kotiin!



Donna: vihlasuja alaosastossa tuntuu täälläkin. Kohdunsuuta ei ole tutkittu kuin viime vuoden puolella. VIimeksi koitin ehdottaa, et jos tutkis, kun olis ite kiva tietää missä mennään, mut lekuri totes, ettei ole tarvetta, kun vauva saa näillä viikoilla jo syntyä jo on syntyäkseen. Eipä siinä sitten oikein osannut vänkätä vastaan, etä mä haluun, et tutkitaan...



MiDa: miks sulle pitäis tehdä sektiohaava pystyyn? Hämmästyttää, kummastuttaa toista sektion odottajaa.



Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille! =)

Kyselit sektiohaavan tekemisestä pystyyn.. Mulla on nyt tulossa kolmas sektio ja tuo toinen on ollut vaikea leikkaus. Eka sektion jälkeen oli tullu niin pahat kiinnikkeet, ettei leikkaava lääkäri pystynyt erottamaan vatsanpeitteitä ja kohtua toisessa sektiossa. Sanoivat nyt, että pystyleikkauksella pääsee paremmin näkemään mitä leikataan, eikä mitään riskejä pääse syntymään.

Mut sen tiedän, että viimeinen lapsi on nyt tulossa meidän perheeseen. Enää ei saa sektioita tehdä. Ehdottivat jopa sterilisaatiota.



MiDa rv 37+1

Ahaa... no se selventää. Parempi sitten se pystyarpi kuin turhia riskejä.

Toisaalta pystyarpi on ikuinen, näkyvä muisto hienosta asiasta, joten ylpeydellä bikinit päälle ja biitsille! :D

On ollut niin kovin kiirettä ettei ole kerennyt kirjoittelemaan ja aina kun olis sitä aikaa sitten ollut niin sitten on ollut niin väsynyt.



Elikkäs meillä alettiin tarkkailla raskautta ns. "uusin silmin" kun viikkoja alkoi olla plakkarissa 30. Sf-mitta ei ollut tarpeeksi kasvanut, ja vauvaa ultratessa huomattiin että toinen on painoltaan hyvin pieni viikkoihin nähden. Asiaa alettiin sitten seurailemaan ja siitä asti olemme käyneet viikottain tai korkeintaan kahden viikon välein ultrassa ja kasvua on seurattu tarkoin. Pikkuinen on kulkenut siitä asti koko ajan omalla käyrällään, noin pari-kolme viikkoa jäljessä painonsa kanssa.

Joulun alla annettiin pieni "uhkakuva", ellei lapsen paino ala nousta niin synnytys tultaisiin käynnistämään. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan siihen mennä, pieni kasvanut koko aika sen mminimin mitä vaaditaan.

Syytä tähän ei ole löydetty ja toivon itse ainaki kovasti että jokin selitys osattaisiin sanoa kunhan vauva syntyy.

Synnytystapa on valittu sektioksi, minun synnytyspelon takia ja vauvan vähäisen painon takia.

Vauvalle syntymispainoarvioksi viime viikolla sanottiin n. 2-2,5 kg. Onhan se pikkuinen, mutta ultran mukaan näyttäis kaikki kuitenkin koko aika olevan hyvin ja erittäin virkee tapaus muuten kaikin puolin :)



Elikkäs nyt sitte odotellaan huomista viimeistä neuvolakäyntiä, perjantain 28.2 anestesialääkärin kanssa käytävää keskustelua ja maanantain 31.2 tehtävää sektiota. Vihdoin nään pienen poikani, joka on koskettanut koko raskauden ajan uskomattomalla sinnikkyydellään minua :)



Oikein paljon onnea jo kaikille vauvan saaneille ja lopuille odottajille!

Palaan kertomaan uutisia viimeistään kun pääsemme kotiutumaan! :)



Terv. RMAK, rv 38+5

Kirjoittelin tänne alkuraskaudesta ja sen jälkeen olen vaan käynyt lueskelemassa teidän muiden juttuja:)

Pikkuinen vauveli teille on siis tulossa, mutta onneksi virkeä tapaus kuitenkin. Enää ei ole kauaa kun hänet saat syliisi! =)

Tulehan kertomaan sitten kuulumisia, kun ehdit. Itsekin olen sektioon menossa, joten siltäkin kantilta kiinnostavaa kuulla. Mutkatonta sektiota toivotellen ja toivotaan, että vauvelilla on kaikki hyvin!! =)

Jopas luulin eilen, että lähtö koittaa.. Kuuden aikaan illalla alkoi kipeet supistukset ja niitä tuli 6-10 min välein. Kaikkiaan kesti puoleen yöhön asti. Ehdin jo naapureita hätyytellä, jos vaikka tulee se lähtö laitokselle. Menin sit sänkyyn pötköttelemään ja siihen ne sit rauhottu. Nyt on tuntunut ikäviä suppareita, mutta ei samassa mittakaavassa kuin eilen. Toivottavasti nyt pysyy leikkaukseen asti masussa. Meillä on niin valmiit suunnitelmat miehen työkuvioissa ja mummikin ehtii lastenvahdiksi vasta leikkauspäivänä.



Jännittynyt MiDa rv 37+3

taitaa olla startti lähellä! Jännittävää!



Mulle neuvottiin, et jos alkaa tulla kipeitä supistuksia edes suht säännöllisin välein, niin pitää lähteä ajoissa sairaalaan sektion takia. Ei ole kuitenkaan tarvetta synnytyksen olla voimakkaasti käynnissä sairaalaan mennessä, kun kerran leikataan.



Meillä on myös valmiit suunnitelmat miehen työkuvioissa, mut sit täytyy soveltaa, jos lähtö tuleekin aiemmin. Työnantaja joustaa.



Myötäjännityksellä

Santtu myös rv 37+3

Kirjoittelenpa nyt tähän vähän meidän kuulumisia. Vauva on nyt vähän päälle viikon vanha ja raskausviikkoja olisi nyt 36+2. Tyttönen kasvaa ja voimistuu edelleen vauvateholla ja pääsee sitten sieltä suoraan kotiin, kunhan syöminen onnistuu. Muuta ongelmaa pikkuisen kanssa ei olekaan, kuin ruokailu. Hän on nimittäin niin pieni vielä ennenaikaisuutensa vuoksi, ettei jaksa syödä vielä joka ateriaa pullosta saati rinnasta. Odotellaan siis rauhassa tytön vahvistumista, että päästään sitten hakemaan hänet kotiin :)



Itse pääsin kotiin toisena päivänä synnytyksestä. Synnytys oli erittäin hyvä kokemus. Lauantaina puolen päivän maissa sanoin miehelle, että alavatsassa tuntuu menkkamaista jomotusta. Parin tunnin päästä havaitsin ruskehtavaa valkovuotoa, jolloin vitsailtiin, että niinköhän tyttö syntyiskin miehen talviloman kunniaksi jo nyt :) Ei varmaan olisi pitänyt aukaista suutaan, koska neljän maissa iltapäivällä huomasin pöksyssä kirkasta limaa, jolloin soitin synnärille ja kysyin, että onko kaikki ok. Kuului kuulemma näillä viikoilla asiaan, kun ei suppareita ollut minkäänlaisia. Illalla Putous- ohjelmaa katsellessa aloin yhtäkkiä tuntea kipuilua vatsassa ja laitoin miehen soittamaan uusiksi synnärille. Käskivät tulla näytille. Nousin sängyltä ja silloin hulahtivat lapsivedet. Ambulanssilla mentiin sairaalaan vauvan vähäisten viikkojen vuoksi.



Synnärillä totesivat, että paikat on 1,5cm auki ja synnytys käynnistynyt. Tuolloin aloin saada esimakua siitä, mitä supistukset ovat. Saliin siirryttiin ja siinä sitten pari tuntia kului 3 min välein tulevien suppareiden kanssa. Kävin suihkussa ja se auttoi pahimpiin kipukärkiin. Suihkun jälkeen kätilö tarkisti tilanteen: 3cm auki ja epiduraalin ottaminen. Epiduraalin laittaminen ei tuntunut oikein missään ja pian supistukset hävisivät ja ne huomasi vain pienenä paineen tunteena alapäässä. Pari tuntia torkuttiin, kunnes alkoi tuntua sille, että jotain tulee kohta ulos. Ei siis kipua minkäänlaista vaan painetta. Kätilö tsekkasi ja kohdunsuu 10cm auki ja eikun harjoittelemaan ponnistelua. Siinä sain rauhassa hakea tuntumaa, kunnes alettiin tosissaan hommiin. Tuolloin sain hyvin pienen määrän oksitosiinia, jotta supistukset saatiin tuntumaan vahvempina. Edelleenkään ei kipua. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti 17min ja tuloksena tyttö, joka rääkäisi heti synnyttyään. Napanuora oli lyhyt ja kertaalleen vauvan kaulanympäri. Pisteet kuitenkin 9. Vauva ei saanut jäädä pidemmäksi aikaa vatsalle vaan se lähti pienuutensa vuoksi lastenlääkärille. Itse olin aivan pöllämystynyt siitä, että näin hyvä kokemusko tämä synnytys voikin olla, kun olin valmistautunut kamaliin kipuihin ja muuhun. Se oli kuitenkin rauhallinen ja ehdottoman hyvä kokemus minulle, mistä olen kiitollinen. Kolme tikkiä tuli "pintanaarmuihin" ja toipuminen on ollut tosi nopeaa. En ole joutunut syömään edes särkylääkkeitä.



Oman kokemukseni voimalla toivotan teille kaikille onnea ja tsemppiä suureen koitokseen! Toivotaan, että mahdollisimman moni pääsee yhtä "helpolla" kuin minä, eikä suurempia ongelmia synny :)



Palataan!



Vaapukka + tyttö pienoinen

Vaapukalle kertomuksesta. Näitä on aina mielenkiintoista lukea!

Vaikka synnytys oli helppo, niin oli varmaan aikamoinen olo kun pikkuinen vietiin heti muualle. Vaikka tietenkin on tärkeää, että tyttönen pääsee heti hoitoon ja se on tärkeintä, mut uskoisin, et halu saada vauva heti lähelle on aika voimakas. Kuinka pian pääsitte häntä katsomaan?

Hei!

Meille syntyi poika perjantaina 21.1.11 klo 17:09 raskausviikolla 36+1. Pituutta oli 49.5cm ja painoa 3430g, viikkoihin nähden hyvän kokoinen on.

Synnytys meni nopeaa,erityisen nopeaa ensisynnyttäjäksi. Lapsivedet meni aamulla, lähdettiin heti sairaalaan, kun perätilassa oli poika. Supistukset ei alkaneet ennen yhtä, olin valmiiksi 2cm auki. Yhdeltä laitettiin oksitosiini tippa, kolmella supistuksella olin täysin auki, mutta en saanut alkaa ponnistamaan, kun täytyi antaa lasketua spontaanisesti ensin. Tässä menikin aikaa parisen tuntia, sitten ponnistamaan ja poika ulos muutamassa minuutissa.

Spinaali laitettiin puol tuntia ennen ponnistuvaihetta, mutta ei auttanut juuri yhtään. Mitään muuta kipulääkettä en ottanut, lämpäpussi oli minun pelastus :)

Eilen päästiin kotia ja hyvin synnytyksestä on toivuttu.

Nyt tuoksutellaan ja opetellaan vauva-arkea :)