Mikä on ollut ikimuistettavin Uudenvuodenaattosi/päivä

kirkon pikku kappelissa vihkiminen todistajina suntio ja virkailija korkkoherranvirastosta. Sitten syömään Lehtovaaraan jonka jälkeen mentiin Ateneumiin Edefelt näyttelyyn.

keskellä ei.mitään,oisko ollut 30 km lähimmälle tielle.

millenniumina olin uudenvuodenpäivän töissä päivystämässä (en tee vuorotyötä eli olin töissä epänormaaliin aikaan). Toiset juhli vuosituhannen vaihtumista, minä nukuin. Toiset palaili taksilla kännipäissään kotiin, minä painelin taksilla töihin (ei ajokorttia, ei julkista liikennettä siihen aikaan).

elämäni ainoan raketin. Sitten 04:n aattona tyttäreni katseli pihalla naapureiden raketteja , komentelin häntä sisälle ettei kylmety. se jäi hänen viimeiseksi uudenvuoden aatoksi.

mitä tytölle tapahtui?

mitä tytölle tapahtui?

n. 3kk vielä. Muuta en halua kertoa.

uuden vuoden aattona. Oli ihanat talvihäät! Huomenna toinen hääpäivämme, ihanaa tulee siitäkin.

Klo 01 asti oli hiljaista, mutta sit rysähti. Kaikki bailaajat tuli hakemaan ruokaa, meitä oli koko talossa yhteensä kolme työntekijää, yksi kokki ja me kaksi muuta. Toinen seisoi kaupan kassalla, toinen myi ruokaa ja kantoi niitä välillä pöytään. Kokki väänsi pizzaa, burgeria ja carteannoksia hiki hatussa. Jonot olivat tolkuttomat. Ruuhkaa kesti aamukuuteen asti, jolloin työvuoromme olisi loppunut. Paikassa vallitsi kuitenkin niin järjetön kaaos ja sotku, että jäimme vielä siivoamaan.

uudenvuodenaattona 31.12.2002...eli hän täyttää huomenna 8vee :)

heräsin rytinään ja auto oli kyntämässä tienpenkkaa ja pysähty sähkötolppaan, olin kyydissä ja kukaan ei loukkaantunut pahemmin, Auto meni muistaakseni lunastukseen.

Siellä oli suuri konsertti ja ranta täynnä ihmisiä. 28 astetta lämmintä ja taivaalle leijaili tuhansia palavia lyhtyjä. Iso ilotulitus vuoden vaihtuessa. Se oli kuin satua, aivan ihanaa

muutama vuosi sitten appivanhemmat oli kutsunu koko perheen koolle viettämään uutta vuotta. Kaikki mieheni sisarukset perheineen paikalla, aikuisia oli 10 ja lapsia oli 8, joista kaksi oli alle kuukauden ikäisiä. Muut lapset 1-10 vuotiaita.

Ulkona reipas pakkanen joten lapsetkin pääosin viettivät iltaa sisällä.

Noh, appiukko kiukutteli koko illan metelistä jota lapset sai aikaan,näiden kahden vastasyntyneen vanhemmat hyssyttelivät ja papattivat toisille lapsille että vauvat pelkää meteliä jne...en edes ymmärrä miksi olivat vauvansa tuoneet paikkaan jossa tiesivät olevan paljon muitakin lapsia ja rakettien ampumista ym meteliä.

No joo, meteli oli kovaa mutta miten pidetään sellanen lapsilauma hiljaa sisällä?!

Jokainen huolehti itse omista syömisistään ja juomisistaan eikä illan vietossa ollut mitään tolkkua. Appiukko laittoi telkkaria aina vaan kovemmalle kun ei kuullut elokuvaa kunnolla meteliltä. Ja lapset leikki ja nauroi vähän vielä kovempaa telkkarin metelin yli..

Kun raketit oli lapsille ammuttu n.klo 22 aikaan niin meidän perhe lähti ajamaan takas kotiin, sillä ei hermo enää kestäny.



Siitä lähtien meidän perhe on viettänyt uudet vuodet kotona omalla tavallaan, ilman jatkuvaa hermojen kiristelyä. Mutta en tiedä kenellä tuolloin anoppilassa oli kivaa, ei ainakaan kukaan ole ehdotellu porukan peijasia enää:)

Olin vastarakastuneena bailaamassa uuden miesystäväni ja kavereiden kanssa. Paikka oli Tampereella Finlaysonin palatsissa. Upea miljöö ja hyvää big band -musaa. Paikka ei ollut liian täynnä ja tunnelma oli satumainen.



Kun vuosi vaihtui teimme julkisia uuden vuoden lupauksia. Miesystäväni lupasi olla yhtä onnellinen seuraavana uutena vuotena kuin juuri sillä hetkellä... Aah kuinka romanttista!



Nyt ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, ja ensi vuonna vietämme 10-vuotis hääpäivää. Edelleen ollaan onnellisia... Mutta eipä noin romanttisia uusia vuosia ole toista kertaa vietetty :-)

04 kun imetin vastasyntynyttä tytärtäni ja katselin raketteja ikkunasta, sekä 06 kun mentiin miehen kanssa kihloihin menomatkalla ystävien luo uuden vuoden juhliin.

kauhea tappelu yhdestä kundista mun ja toisen tytön välillä. Se oli mun poikakaveri mutta se toinen lutka yritti sitä itelleen.

Mulla ei ollut ihmeemmin mitään uudenvuoden suunnitelmia, kysäisin sit harrastuskaveriltani, lähtiskö baariin juhlimaan uutta vuotta kanssani. Lähtihän se ja siitä alkoi meidän seurustelu, nykyään olemme naimisissa ja lapsi on 9v.

Mutta ikimuistoisin on varmaan se kun olin lähdössä 1.1.2002 kuukaudeksi työharjoitteluun eri maahan ja edellinen ilta ajeltiin poikaystäväni kanssa ympäri kaupunkia ja katseltiin raketteja ja juteltiin koko yö.

Klo 01 asti oli hiljaista, mutta sit rysähti. Kaikki bailaajat tuli hakemaan ruokaa, meitä oli koko talossa yhteensä kolme työntekijää, yksi kokki ja me kaksi muuta. Toinen seisoi kaupan kassalla, toinen myi ruokaa ja kantoi niitä välillä pöytään. Kokki väänsi pizzaa, burgeria ja carteannoksia hiki hatussa. Jonot olivat tolkuttomat. Ruuhkaa kesti aamukuuteen asti, jolloin työvuoromme olisi loppunut. Paikassa vallitsi kuitenkin niin järjetön kaaos ja sotku, että jäimme vielä siivoamaan.

yläastelaisena: ihastukseni kohde lähestyi minua uudenvuoden limudiskossa, mutta päätin aluksi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, ja katsoin jäisenä hänen ohitseen. En koskaan saanut häntä, koska hän otti tuosta niin nokkiinsa.

Periaatteessa ei tapahtunut mitään ihmeellistä silloin. Olin 16v ja kaveriporukalla mentiin ympäri Helsinkiä. Mutta tammikuussa elämäni muuttui ja tämän takia muistan varmaan lopun elämäni mitä milleniumina tapahtui.

Voi oiih, liikuttavia tarinoita. 2000-uusivuosi jäi mieleen. Olimme olleet joulun Agadirissa, siellä Ramandan ja Afrikan eksotiikkaa. Opin tuntemaan miestä, josta tuli puolisoni. Katsoimme ilotulitusta Katajanokalla tyhjentäen kuoharipulloa, ratikalla kotiin ja puistokatua mentiin letkajenkkaa. Tuntui, että edettiin tasatahtiin :-)



Sit kolme vuotta sitten, laskeuduttiin vuoden vaihtuessa lomalennolta ja mentiin Hiltoniin yöksi koko saki (lapsia liuta :-).



Ei kai tässä kotona möllöttämisessä mitään pahaa, ne ei vaan sen kummemmin jää mieleen.