Oletteko te odottaneet että mies kosii vai pitikö miehelle vihjailla?

Kyllä se kosinta sieltä tuli aika pian, kauan ei tarvinnut odotella :) Ehkä voit tunnustella ilmapiiriä vähän. Mun mies aloitti lukuisia lauseita sanomalla "Siis ihan hypoteettisesti.. JOS haluaisit naimisiin, niin.." tai "JOS joskus oisit mun vaimo, niin.." Testasi kai sitä, että friikkaanko täysin noista. Kokeile samaa, saat ainakin tietää miehen kannan avioliittoon.

tulihan se kosinta sieltä. Mieheni kohdalla piti olla näin. Ex kosi "oma-alotteisesti" ja mentiin kihloihin. Onneksi ei exän kanssa naimisiin ehditty.



Tunnustele ilmapiiriä siis:-)

naisryhmään, joka ei odota tulevansa kosituksi. Otin asian puheeksi ja ihan yhdessä sovittiin. Oli jo aika päivänselvä asia siinä vaiheessa, että ollaan yhdessä loppuelämä, kun yhdessäkin jo asuttiin.

katsella kalenterista hyvää hääpäivää. Minua siis ei ole koskaan kosittu!

Olen sen verran epäromantikko, että kiusaantuisin kosimisista

ex kosi kyllä polvillaan, mutta koko suhde oli lopulta niin fiasko. Nyxän kanssa olin tosi tyytyväinen maistraattivihkimiseen ja romanttiseen viikonloppulomaan Italian alpeilla. Tosin nyxällä oli takanaan myös ne kirkkohäät, joten ei haluttu niitä uusia...

Mies ei halunnut naimisiin aikaisemmin, mutta käänsi sitten kelkkansa.

Kun se asia on kuitenkin meitä molempia yhtälailla koskeva homma.

naisryhmään, joka ei odota tulevansa kosituksi. Otin asian puheeksi ja ihan yhdessä sovittiin. Oli jo aika päivänselvä asia siinä vaiheessa, että ollaan yhdessä loppuelämä, kun yhdessäkin jo asuttiin.

että en olisi kyllä kyennyt suhtautumaan vakavasti siihen, jos mies olisi mennyt polvilleen ja kosinut. Ei vaan ole meidän kummankaan tyyppistä.

naisryhmään, joka ei odota tulevansa kosituksi. Otin asian puheeksi ja ihan yhdessä sovittiin. Oli jo aika päivänselvä asia siinä vaiheessa, että ollaan yhdessä loppuelämä, kun yhdessäkin jo asuttiin.

että en olisi kyllä kyennyt suhtautumaan vakavasti siihen, jos mies olisi mennyt polvilleen ja kosinut. Ei vaan ole meidän kummankaan tyyppistä.

Jostakin äkillisestä mielenjohteesta (kiitos minun humalani) kysyin mieheltä että mentäiskö naimisiin. Njooh, kolmen kuukauden päästä oli sitten häät =D

Miehen ilme oli näkemisen arvioinen kun roudasin sen kotiin.



Kosi seuraavalla viikolla :)



PS Oltiin oltu yhdessä jo 10 vuotta tässä vaiheessa.

kihloissa ei olla, eikä mitään sovittu. arvoitus edelleen, kumpi tekee alkusysäyksen asioille. todennäköisesti minä.

Miehen ilme oli näkemisen arvioinen kun roudasin sen kotiin.

Kosi seuraavalla viikolla :)

PS Oltiin oltu yhdessä jo 10 vuotta tässä vaiheessa.

Enkä minä edes kysynyt miehen mielipidettä sopivasta hääpäivästä. Varasin kirkon ja sovin tapaamisen papin kanssa, ja ilmoitin miehelle, että pitää hakea kuulutukset, kahden viikon päästä mennään naimisiin. Mies totesi tähän, että "ai jaa". Parin viikon päästä on kuudes hääpäivä.

Käyvätkö ne miehet ensin kysymässä luvan isältänne vai otetaanko perinteistä vaan ne itseään miellyttävät osiot?



No, amerikkalaistyyliset kosinnat sormus kakussa tai kuoharilasissa ovat lähinnä noloja, enkä usko, että oma pokka olisi pitänyt, jos mies olisi polvistunut tai ollut juhlallinen.



Kyllä tämä avioliitto on meillä ollut kahden kauppaa ja aikuisten kesken sovittu asia. Kihloihin menossa minä olin enemmän se hoputtaja, naimisiin menosta puhuttiin ja mietittiin, että miten se tehdään ja miten kumpikin asian haaveili, ja sitten mies kerran sanoi, että tehdään se pian ja niinpä 4 kk myöhemmin oltiin naimisissa.

Käyvätkö ne miehet ensin kysymässä luvan isältänne vai otetaanko perinteistä vaan ne itseään miellyttävät osiot?

No, amerikkalaistyyliset kosinnat sormus kakussa tai kuoharilasissa ovat lähinnä noloja, enkä usko, että oma pokka olisi pitänyt, jos mies olisi polvistunut tai ollut juhlallinen.

Kyllä tämä avioliitto on meillä ollut kahden kauppaa ja aikuisten kesken sovittu asia. Kihloihin menossa minä olin enemmän se hoputtaja, naimisiin menosta puhuttiin ja mietittiin, että miten se tehdään ja miten kumpikin asian haaveili, ja sitten mies kerran sanoi, että tehdään se pian ja niinpä 4 kk myöhemmin oltiin naimisissa.

käydä kysymässä, nainen kun ei ole enää miehen (isän, veljen, aviomiehen tms.) omaisuutta.

Minä ainakin olisin kokenut loukkaavana jos mies olisi kysynyt isältäni ekaksi ja sitten vasta kosinut.

Kun lastamme kastettiin, mies tajusi viedä myös minut vihille samassa tilaisuudessa. Koko perhe sai saman sukunimen. Oltiin oltu tuolloin yhdessä kolmisen vuotta.

voit itse kosia. Silloin tulee meidän kihlapäivästä 4 vuotta :)

Ei enää nykyaikana käydä kysymässä, nainen kun ei ole enää miehen (isän, veljen, aviomiehen tms.) omaisuutta.

Minä ainakin olisin kokenut loukkaavana jos mies olisi kysynyt isältäni ekaksi ja sitten vasta kosinut.

Kokisin myös itse tuon loukkaavana, mutta pitäväthän ihmiset kiinni muistakin vastaavista tavoista. Ainakin isä saattamassa alttarille on yleistä ja silti täsmälleen samaa sarjaa kuin käden pyytäminen: siinäkin viestitään, että kauppa on sulhon ja isukin välinen ja siksi isä antaa tyttären sulhaselle.

Vähemmän häiritsevässä mittakaavassa on sulhasen "vastuu" kosia, koska perinteisesti morsian ei ole voinut olla aloitteellinen näissä asioissa avioliiton ollessa ensisijaisesti isän ja sulhasen, myöhemmin ensisijaisesti sulhasen vispilänkauppaa. Morsian ei kosi, koska hänellä ei ole oikeutta.

Valkoinen hääpuku ja huntukin viestivät ensisijaisesti morsiamen neitsyydestä ja sen myötä aviokelpoisuudesta, eivät sen kummemmasta.

Kaikki tietävät, että tavat ovat kaikki syntyneet samasta inhottavasta tilanteesta ja vastenmielisestä kulttuurista, mutta näitä asioita ruukataan lähestyä tunteella, ei järjellä...

Ja vielä: tismalleen samaa asiaa kuin käden pyytäminen edustaa se, että vaimo ottaa miehen nimen, ei toisin päin.



Vanhat tavat istuvat tiukassa, vaikka relevanssia ei ole ja symboliikkakin kuvottavaa.