jouluna sen taas tajusin kristallinkirkkaasti
en pidä äidistäni yhtään, en jaksa kuunnella hänen juttujaan ja ymmärtää sitä kapeaa kaistaletta minkä hän maailmasta näkee ja uskoo tietävänsä miten kaikkien ihmisten kuuluisi elää.
En pystynyt syömään joulupöydässä kun ahdistuin niin pahasti.
Kommentit (3)
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." 2. Moos. 20:12
Nämä käskyt ovat rakkaus ja tarkoitettu sinun parhaaksesi. Osoita hänelle rakkautesi ja kunnioituksesi ja anna anteeksi.
Siinä puhutaan kunnioittamisesta.
On ihan normaalia ahdistua,siitä että huomaa, ettei pidä vanhemmastaan. Ahdistus syntyy myös siitä ristiriidasta, että haluaisi olla hyvä tytär eli "kunnioittaa", mutta se on haasteellista, kun ei pidä edes vanhemman jutuista.
Sinä muistatko, että "itkekää itkevien kanssa"? Millä tavoin raamatulla päähän lyönti auttaa mielestäsi ap:ta?
Ap, äitini on minulle opettanut, että kenestäkään ei ole pakko pitää. kaikkien kanssa on pyrittävä tulemaan toimeen. On kovin surullista huomata, ettei ole mitään positiivisia tunteita vanhempaansa kohtaan. Voisitko hankkia itsellesi jutteluapua? tuo tunne tuskin on ihan tyhjästä noussut?
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." 2. Moos. 20:12
Nämä käskyt ovat rakkaus ja tarkoitettu sinun parhaaksesi. Osoita hänelle rakkautesi ja kunnioituksesi ja anna anteeksi.
Et ole äitisi, et edes hänen jatkeensa. Hän on mikä on, etkä sinä ole vastuussa siitä. Silti hän on äitisi ja lastesi isoäiti. Tee sovinto asian kanssa, oman pääsi sisällä.