Auttakaa ihmistä, jolla on todellinen saamattomuusongelma!

Kello soimaan, jos et muuten aamulla herää. Teet itsellesi selkeän listan, missä hjärjestyksessä hommat hoidetaan ja sitten alat vaan tehdä juuri niin.



Et istu sohvalle, avaa telkkaria tai tietokonetta, et avaa kirjaa tai lehteä kuin sovituksi määräajaksi. Laita vaikka herätys päälle siihen kohtaan missä pitää lopettaa.



Minulla on ryhtymisen vaikeutta. Puhun kokemuksesta. Ainakin 28 vuotiaaksi asti vihasin rutiineja, koska minusta ne orjuuttivat. Nyt olen 38 v ja vannon toisinpäin - rutiini vapauttaa. Ehdin paljon enemmän ja minun on mukavampi olla, kun kotipäivät ja muut arkipäiät kulkevat selkeällä rytmillä ja rutiinilla. Silti minulla on myös ENEMMÄN aikaa ajatella ja pohdiskella, koska voin käyttää rutiinitöissä aivojani aivan muuhun kuin käsiäni. Kun saan yhden homman valmiiksi, tiedän jo seuraavan johon ryhtyä.



Ja sitten minulla on nämä ihanat luvalliset lepohetket :)

Vähän riittää, pääset alkuun siitä se alkaa maittamaan kun saa aloitettua.

täydellisyyttä ja osaat reagoida myös listan ulkopuolelta tuleviin asioihin. Oma aikakin on tärkeää. Mutta kyllä se tosiaan niin on, että tekemätön työ stressaa enemmän kuin sen työn tekeminen.

sitten seinälleni, vannon! Tästä se alkaa..



ap

Kertoisitko sinä rutiini-ihminen (oliko nro 2, pitkä vastaus) vähän esimerkkiä omasta rutiinistasi. Itse en oikein tiedä, mitä tekisin ja missä järjestyksessä ja mitä juttuja pitää tehdä joka päivä ja mitä vain joinakin päivinä.



Anna vähän mallia omasta päivästäsi, niin siitä voi lähteä muokkaamaan itsensä näköistä.

vähemmän samaa vikaa varsinkin viime vuosina. Nyt on menossa testi, jossa yritän kehua itseäni pienistäkin aikaansaannoksistani. Kun tuntee saavansa jotain aikaiseksi ja olevansa aikaansaava, saa entistä enemmän aikaiseksi ja ihan ilman, että tarvitsisi edes patistella itseään.



Pitäisi saada vaan aikaiseksi positiivinen kierre asiasta ja uskoa olevansa aikaansaava ja reipas, jolloin saa enemmän aikaiseksi. Jotta tämä mun teoriani mukaan toimisi, täytyy kuitenkin saada mahdollisimman paljon positiivista palautetta tekemisistään, jotta mieli ei jää junnaamaan niihin asioihin, jotka jäivät tekemättä. Josta tulee kierre, että miettii mitä ei tehnyt -> tuntee olevansa saamaton -> ei saa senkään vertaa aikaiseksi.



Ongelma mulla on, että jonkun muun kertomat kehut aikaansaannoksista toimivat paremmin kuin "itsekehu". Ne ovat uskottavampia. Mutta ei ole oikein ketään, jolta kehuja saisi, kun tekee juttuja vain itselleen eikä muille, kuten esim töissä.



Haluatko ap perustaa pienen kahden keskeisen "tsemppiringin" vaikka anonyymilla maililla? Voitais kokeilla toimiiko saamattomuusongelmaan se, että saa joltain vieraalta positiivista palautetta, kun on saanut jotain aikaiseksi, vaikka ihan pientä? Vieraassa ihmisessä voisi olla se hyvä puoli, ettei ole mitään odotuksia mitä toisen edes pitäisi saada aikaan vaan voi ihan aidosti kehua jokaisen aikaansaannoksen.

Aamulla ylös, samantien petaan pedit ja vessan kautta aamupalan laittoon/ herättelen hiljalleen lopun väen. Kahvi tippumaan, kaakao/teevesi kiehumaan, puuron keitto tai muut aamupalat annoksina valmiiksi. Myös lääkkeet esiin valmiiksi.



Joskus muksut ja minäkin ehdimme pukea päivävaatteet päälle jo ennen aamupalaa, mutta jos näin ei ole, niin aamupalata vaatteet päälle, samalla pesuhuoneessa pyykkikone pyörimään jos pyykkiä on. Sitten keittiön siivous, lounaan esivalmistelut siinä samalla. Lounas mahdollisesti uuniin tai hellalle kiehumaan, järjestellään lelut lattioilta ja ulos/kauppaan/asioita hoitamaan.



Lounaalle kotiin tai joskus kyläpaikkaan. Minusta on ihan ok sopia ystävän kanssa että me syömme heillä tai he meillä - miksi kummankin tarvii laittaa ruoka. ruuan jälkeen yleensä vähän löysäilyä, mutta toki keittiö taas järjestellään.



Katson valmiiksi välipalan, jotta tiedän mitä syödään silloin. Jos teen päivällisen, niin senkin tarvikkeet katselen jo valmiiksi. en välttämättä siirrä tavaroita minnekään kaapeista, mutta varmistan että tarvikkeet on. Toisinaan syödään jotain nopeaa päivällisellä, mutta yleisimmin päivällinen on edellispäivän tahteitä tai joku keitto/ puuro.



Iltapäivällä me löysäillään. Just nyt lapset lähti ulos hiihtämään pihalle mutta mä jäin sisälle, mulla on paperihommia odottamassa. Läksyt hoidetaan iltapäivällä, mutta nyt on loma. Voisi myös nukahtaa tänään vähän, oon menossa illaksi töihin (16.30 - 21). Päivällinen on osin valmis ja välipala odottaa että napsautan keittimet päälle kunhan muksut tulee pihalta. Mies tarjoilee tänään päivällisen, koska mun on lähdettävä töihin neljältä.



Päivällisen päälle taas siivotaan keittiö ylimalkaan, tuohon väliin meille yleensä osuu imuroinnit niinä päivinä kun harrastuksiin meno ei sitä estä. Päivällisen jälkeen me myös yleensä ulkoillaan toistamiseen tai sit mennään niihin harrastuksiin.



iltapala on klo 19-20, sen päälle iltatoimet joko löysällä tai nopealla tahdilla. Muksut nukkumaan klo 20.30 - 21. Vanhemmille vapaa-aikaa.



Ja mä tosiaan tykkään että elämä on oikein mielekästä näin. Ei tarvii enää olla orjallinen, koska lapsetkin ovat oppineet että poikkeuspäiviä voi olla.

(en lukenut muiden vastauksia)



että onko sulta tutkittu kilpirauhasarvot ja muut hormoniarvot ihan verikokein, anemia ym. Juuri kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa totaalista saamattomuutta. Tietenkin myös depressio on mahdollista, jos mikään ei innosta eikä kiinnosta, mutta siihen pitää olla muitakin kriteerejä kuin että ei leivo :)



Ihan tälläinen käytännön vinkki: Älä odota, että TUNTUU siltä, että nyt voin aloittaa. Vaan aloita vaan, tuntui miltä hyvänsä. Päätät etukäteen, laita vaikka kello soimaan, että klo 17-18 kokkaan huomisen ruuan tai leivon tai siivoan vaatekaapin tai mitä ikinä se onkaan, jokin YKSI, huom yksi konkreettinen asia ja juuri vaikka tunti, ei liian pitkää aikaa. Sitten vain aloitat kun kello pirahtaa etkä enää mene tsekkaamaan sähköposteja tai mitään muutakaan vitkastelua. Klo 18 kello pirahtaa ja lopetat sen työn, kuulostelet tuntemuksiasi vasta sitten. Miltä tuntuu, oliko vaikeaa, "vetikö sohva" vai oliko innostavaa, tuntuiko turhauttavalta jne. Sitten asetat toisen etapin jne. Kuulostelet aina tunteitasi vasta etapin JÄLKEEN, et aloitushetkellä.



Näin pikku hiljaa uskoisin, että tehdyn työn tyydytys alkaa tuottaa hedelmää. Jos et liikaa pane painoa sille, että aloittaessa pitäisi tuntua energiseltä ja hienolta. Ne vain tehdään, samoin kuten mennään hammaslääkärille tai töissä kopioidaan pino papereita. Tee lyhyt ja hallittavissa oleva lista asioita, jotka teet viikon aikana. Yksi päivässä. Voit viikon jälkeen olla todella ylpeä itsestäsi.



Kommentoi, please.

tuota aloittamista helpottaa se, kun ajattelee ensin lopputulosta. Eli kun pitää tiskata mieti kuinka kivalta siisti tiskipöytä näyttää.



Töitä kannattaa tehdä yksi asia kerrallaan, niin ettei koko huushollia yritetä siivota heti, vaan ensin siivotaan kylppäri. Hommat siis pilkotaan osiksi. Se kun saa jotain aikaiseksi, kannustaa jatkamaan.



Muista myös itsesi palkitseminen tehdyn työn jälkeen. Tuolla voit motivoida itsesi työhön. Monesti kyllä jo tehdyksi saatu työ on itsessään kiva palkinto.



Nuo rutiinit ovat hyviä. Ja tee hommat mahdollisuuksien mukaan heti. Kun tiskikone on mennyt läpi, tyhjennät (tai laitat jonkun muun) sen heti. Samaa voit soveltaa moneen muuhunkin asiaan. Muillakin perheenjäsenillä on oltava sitten omat velvollisuutensa.

Koen että kotityöt ja toisten passaaminen on loukkaus minun persoonaani kohtaan. siksi jään mieluummin koneelle. Saan itseni töihin kun suunnittelen "kiertopisteet": vartin katson pyykkejä, vartin siivoan keittiötä, vartin järjestelen papereita, vartin hoidan raha-asioita, vartin huutonettijuttuja, vartin silitän, vartin sitä sun tätä... näin kaikki hommat ovat jatkuvasti levällään, mutta tulevat kuitenkin joskus hoidetuksi ;D

aika paljon asioita saa tehtyä töllön katselun lomassa.

Ja laiskuuteen taipuvainen olen minäkin.

Mutta. Olen todennut, että siisti ja puhdas koti on kivempi kuin likainen läävä. Joten se on minulle tärkeää. Näkyvät asiat (tavaroiden järjestely, pölyt, imurointi, tiskit) hoidan helpommin kuin piiloon jäävät (pyykkikasat kellarissa jne).



Minä en kestä rutiineja, joten sellaisia ei ole. Mutta tilanteen mukaan teen itselleni listan tehtävistä töistä, ja sitten vaan teen ne. Vaikka väkisin. Sen jälkeen on ihana fiilis, ja voi taas laiskotella hetken.



:)

Aamulla ylös, samantien petaan pedit ja vessan kautta aamupalan laittoon/ herättelen hiljalleen lopun väen. Kahvi tippumaan, kaakao/teevesi kiehumaan, puuron keitto tai muut aamupalat annoksina valmiiksi. Myös lääkkeet esiin valmiiksi. Joskus muksut ja minäkin ehdimme pukea päivävaatteet päälle jo ennen aamupalaa, mutta jos näin ei ole, niin aamupalata vaatteet päälle, samalla pesuhuoneessa pyykkikone pyörimään jos pyykkiä on. Sitten keittiön siivous, lounaan esivalmistelut siinä samalla. Lounas mahdollisesti uuniin tai hellalle kiehumaan, järjestellään lelut lattioilta ja ulos/kauppaan/asioita hoitamaan. Lounaalle kotiin tai joskus kyläpaikkaan. Minusta on ihan ok sopia ystävän kanssa että me syömme heillä tai he meillä - miksi kummankin tarvii laittaa ruoka. ruuan jälkeen yleensä vähän löysäilyä, mutta toki keittiö taas järjestellään. Katson valmiiksi välipalan, jotta tiedän mitä syödään silloin. Jos teen päivällisen, niin senkin tarvikkeet katselen jo valmiiksi. en välttämättä siirrä tavaroita minnekään kaapeista, mutta varmistan että tarvikkeet on. Toisinaan syödään jotain nopeaa päivällisellä, mutta yleisimmin päivällinen on edellispäivän tahteitä tai joku keitto/ puuro. Iltapäivällä me löysäillään. Just nyt lapset lähti ulos hiihtämään pihalle mutta mä jäin sisälle, mulla on paperihommia odottamassa. Läksyt hoidetaan iltapäivällä, mutta nyt on loma. Voisi myös nukahtaa tänään vähän, oon menossa illaksi töihin (16.30 - 21). Päivällinen on osin valmis ja välipala odottaa että napsautan keittimet päälle kunhan muksut tulee pihalta. Mies tarjoilee tänään päivällisen, koska mun on lähdettävä töihin neljältä. Päivällisen päälle taas siivotaan keittiö ylimalkaan, tuohon väliin meille yleensä osuu imuroinnit niinä päivinä kun harrastuksiin meno ei sitä estä. Päivällisen jälkeen me myös yleensä ulkoillaan toistamiseen tai sit mennään niihin harrastuksiin. iltapala on klo 19-20, sen päälle iltatoimet joko löysällä tai nopealla tahdilla. Muksut nukkumaan klo 20.30 - 21. Vanhemmille vapaa-aikaa. Ja mä tosiaan tykkään että elämä on oikein mielekästä näin. Ei tarvii enää olla orjallinen, koska lapsetkin ovat oppineet että poikkeuspäiviä voi olla.

Minusta ei olisi tähän. Olen niin laiska.

ap kysyi esim mitä pitää tehdä päivittäin, se riippuu siitä miten iso perhe on. esim meillä kun on 3 lasta, niin joka päivä täytyy pestä koneellinen astioita ja koneellinen pyykkiä. viikonloppuisin jos pesee enemmän pyykkiä niin saattaa arkena jäädä päiviä väliin. tiskikoneen pyörittäminen joka päivä on tärkeää ettei tiskit keräänny. yleensä imuroin joka päivä, paitsi ihan poikkeuksellisina päivinä, esim jos lapset on koko päivän poissa kotoa.



mulla on itse asiassa myös samoja ongelmia kuin ap:lla mutta tiedän kyllä mitä pitäis tehdä. en vaan aina jaksa. tosin mun "selitykseni" on se, että kun olen 3 lapsen yksinhuoltaja, niin kaikkea ei vaan jaksa. silloin täytyy priorisoida, tehdä ne mitkä on tärkeimpiä yleisen siisteyden ja arjen toimivuuden kannalta.

pesevät astiat/pyykit, niin se on jotenkin erityisesti kotitöiden tekemistä. Kone pesee, ainoa mitä tarvitsee tehdä, on tyhjentää koneet. Astian koneeseen laittaminenkin menee samalla vaivalla kuin likaisen astian laittaminen esim. tiskipöydälle. Pyykin suhteen taas vaivaa voi minimoida hankkimalla vaatteita, jotka eivät kaipaa välttämättä silistystä.



Kaikkeen saa menemään rajatta aikaa. Siksi koko hoito kannattaa alusta pitäen järjestelmällisesti suunnitella mahdollisimman helpoksi. Toinen huomattava juttu on se, ettei miestä tarvitse passata ja lastenkin passaaminen voi loppua tiettyyn ikään mennessä.

Aloita vaikka viemällä petivaatteet ulos tuulettumaan.



Kun kerran siellä (= täällä) netissä surffailet, niin googlaa "muuten vaan- surffailemisen" ohessa kaikenmaailman sivuja liittyen mm. siivoukseen, askarteluun jne. Katsasta myös sisustussivuja, niistä voit saada inspiraatiota oman kotisi järjestelyihin. Siinä yksi keino.



Toinen kokeilemisen arvoinen keino voisi olla sellainen, että kun tulet ulko-ovesta sisään, aloitat heti jonkun homman tekemisen, sanotaan vaikka imuroimisen + pölyjen pyyhkimisen tai ruoanlaiton.

Se aika, jonka "tuhlaat" tehdessäsi noita askareita, on "palkkiona" sille ajalle, jonka saat sinä päivänä viettää tietokoneen äärellä. Esim. 2 h siivousta = 2 h netissä.

Tämä vaatii kuitenkin jonkin verran itsekuria. ;)



Kolmas keino voisi olla sellainen, että ottaisit jonkun kaverin mukaan siivoustalkoisiin. Vastavuoroisesti voisitte joku toinen kerta mennä siivoilemaan kaverin luo. Pakkoko kaikki on aina tehdä yksin? Jo kaksi ihmistä saa enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa kuin yksi. Sitäpaitsi, hyvä seura piristää aina kummasti muutenkin.



Hanki kotiin hauskoja ja käytännöllisiä siivousvälineitä; leiki väreillä ja kuoseilla. Tiskiharjan ei tarvitse olla perusvalkoinen, eikä tiskirätin neutraalin värinen (ellei sitä varta vasten halua). Valikoimaa kyllä riittää. Sama juttu pesuaineiden kanssa, eli valikoimassa riittää.



Ota jokapäiväinen pieni siivoaminen osaksi arkeasi samaan tapaan kuin hampaiden harjaamisen.

En minä muuta osaa neuvoa. Paitsi yksi juttu:

mikrokuituliinoilla saat näppärästi ja nopeasti pyyhittyä pintapölyjä. =))

saamaton, mutta saan paljon aikaan kun; nukun tarpeeksi- ja syön vähähiilihydrattista ruokaa. Yksinkertaista. Ei mua auta kuosit ja tappiin aikataulutettu elämä saa aikaan vatsahaavan. Muista myös että jotkut ovat luonnostaan puuhakkaita- jotkut puuhaavat niin etteivät ehdi ajatella ja tuntea mitään ja jotkut ovat oikeasti hitaita ja tarvitsevat aikaa tai sairastuvat. Tämä myytti että kunnon ihminen tekee kaiken- on sontaa. Mieti mitkä on ne sulle kaikkein sykähdyttävimmät asiat ja ne mitkä on pakko tehdä. Anna itsellesi aikaa. Minä olen kaksi eri ihmistä sen mukaan mitä syön; kunnon hiilariruualla olen unelias- lähes masentunut- vähähiilarisella virkeä, selkeästi ajatteleva ja aika paljon ehtivä.

90-luvulla mä innoissani ompelin lapsilleni vaatteita, lenkkeilin, jumppasin, kävin kävelylenkeillä yms.



Sitten iski nettiriippuvuus, joka jatkuu yhä ja sen laiskuuden myötä on tullut mm. selkävikaa, lihomista, saamattomuutta, alkoholin väärinkäyttöä yms.



Neuvo on siis sekä sulle, että itselleni, että



= tietokone pois ja mahdollisesti telkkari, jos siihen on addiktointia?!



Tilalle terveitä harrastuksia, liikuntaa varsinkin!

saamaton, mutta saan paljon aikaan kun; nukun tarpeeksi- ja syön vähähiilihydrattista ruokaa. Yksinkertaista. Ei mua auta kuosit ja tappiin aikataulutettu elämä saa aikaan vatsahaavan. Muista myös että jotkut ovat luonnostaan puuhakkaita- jotkut puuhaavat niin etteivät ehdi ajatella ja tuntea mitään ja jotkut ovat oikeasti hitaita ja tarvitsevat aikaa tai sairastuvat. Tämä myytti että kunnon ihminen tekee kaiken- on sontaa. Mieti mitkä on ne sulle kaikkein sykähdyttävimmät asiat ja ne mitkä on pakko tehdä. Anna itsellesi aikaa. Minä olen kaksi eri ihmistä sen mukaan mitä syön; kunnon hiilariruualla olen unelias- lähes masentunut- vähähiilarisella virkeä, selkeästi ajatteleva ja aika paljon ehtivä.

Se kun voi kestää vain aikansa, jolloin kalorit jää alle 800 päivässä.

Ajattele myönteisesti ;)



Siis. Sinulla ei ole nytkään mitään ongelmaa. Sinä nautit television katsomisesta, nettisurffailusta ja nukkumisesta. Nukkuminen on todella tärkeä asia. Nukkuessa ihminen lepää, opitut asiat painuvat paremmin mieleen ja fyysisestikin ihminen voi paremmin kun nukkuu. Netistä löydät nykyään myös monia hyödyllisiä asioita ja nettisurffailu ja television katsominen ovat myös oivia keinoja verenpaineen terveelliseen hallintaan, rentoutumiseen.

Lisäksi, että pidät näin hyvää huolta fyysisestä ja henkisestä terveydestäsi, hoidat vielä kotityötkin. Sinun kotitöidesi ajoitus poikkeaa hieman jonkun toisen henkilön ajoituksesta. Se on erittäin hieno asia, sillä me olemme kaikki yksilöitä. Sinä todella nautit elämästäsi ja sellainen elämä on todellista elämää. Jatka samaan malliin!